Tahtomista vaan ei ajattelua edellyttäviin uskonoppeihin, perustuen epälukuisalle joukolle tarkoitettuihin argumemntoimattomiin ilmoituksiin, joiden sanotaan olevan jumalan tahto, ts, ajatuksellinen motiivi, orjallisesti älynsä sitova uskoo jumalan luoneen maailman ilman luonnonvalintaan perustuvaa sokean luomisprosessin sattumanvaraisuutta ja mekaanista lajien vähittäistä evoluutiota satunnaisen muuntelun tietä ilman jumalallista kaitselmusta, kun dogmien mukaan oletetaan että jumalaksinimitetty substanssi olisi luonut mailman palvelemaan omia tarkoitusperiään , kykenemättä näin ollensiitä päätellen älymn vapautumista tahdon palveluksesta edellyttävään neroille tunnusomaiseen teoreettiseen ajatteluun ja taiteelliseen luomiseen, joka Hegelin, sinänsä silmänkäntämistä muistuttavan Aristoteleelta perityn logiikan kolmijaon, teesin, antiteesin ja synteesin kategorioiden mukaan muodostaa näille, sekä kokemustieteelliselle että teologielle ajattelulle siinä mielessä selkeän ristiriidan, tietoisuuden ylivallan saaneen älyn sisäisen välttämättömyyden ohjaamana tunkee maailman tahtona sen objektiivisessa käsityksessään ilmiömaailman väikkyessä vieraana kontemplaation esineenä ulos tajunnasta keskittämällä ja keräämälläkaikki hengenvoimansa niin voimallisesti, lujasti ja yksinopmaisesti yhteen pisteeseen, että koko muu mielteen maailma neron tajunnasta luomisprosessin aikana katoaa objektin muodostuessa hänelle ainoaksi realiteetiksi
Syvällistä uskonto-kritiikkiä
Filosofi
9419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jollain netin lukuisista puppugeneraattoreista?
Joka tapauksessa tekstissä on pointtina se, että miksi järkevä ihminen palvoisi jumalaa, jota ei perustella järjellä. Mutta ei huomata sitä, että jumalana palvonnalle vastakohdaksi tarjotaan ateismia eli uskova järjen kaikkivoipaisuuteen. Mille ei sinänsä ole yhtään sen enempää perusteluita kuin uskonnoillekaan. Eli teesi jää edelleenkin todistamatta, että miksi järjen palvonta on ehdottomasti parempaa kuin järjetön uskominen jumalaan.
Ovatko järjen palvonta tai jonkun muun jumalan palvonta ristiriidassa keskenään. Jumalaksi kutsutun substanssin olemassaolon käsite näyttää olevan nuorille ihmiselle miltei ylikäymätön este.
Mutta kunhan tulette vanhoiksi niin alatte ymmärtää että Jumalaksi kutsuttu substanssi alkaa vetämään teitä puoleensa.
Kristillinen usko ei mielestäni ole este tieteenharjoittamiselle tai evoluution käsitteelle. Tulee aina mieleen sanat "Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta".
kuoleman suurella varmuudella, mutta mitään varmuutta uskoon tulemisesta se ei anna.
"Kristillinen usko ei mielestäni ole este tieteenharjoittamiselle tai evoluution käsitteelle."
Ei se olekaan. Mutta historiallisesti katsottuna tiede on irtatunut uskonnosta ja syntynyt nimenomaan uskon kieltämisestä.
>> historiallisesti katsottuna tiede on irtatunut uskonnosta ja syntynyt nimenomaan uskon kieltämisestä.
Ei tämä historiallinen jatkumo missään ole katkennut niin että voitaisiin sanoa tieteen irronneen uskonnollisen tiedon perinteestä.
Kyllä tieteen keinoin saavutettava tieto yhä voittaa alaa tarpeilta selittää maailman tapahtumista ja ilmiöitä jumalallisilla vaikutuksilla. Ei tiedon ja uskonnon ristiriita ole lauennut.
Jonkinlaisessa resignoituneessa konsensuksessa ne nykyisin elävät. Viisaat ovat viisastuneet niin etteivät enää viitsi väitellä uskovien kanssa, ja toisaalta uskovat saavat olla uskontoineen rauhassa.
Uskontoon liittyvä kritiikkisi ei ole filosofiaa, vaan lähempänä psykologiaa ja historiaa tieteenä. Tosin kaikkihan on filosofiaa ja onhan se oikeastaan psykologian ja historian filosofiaa.
Ehkä kaikkein suorimmin aihe koskee tiedotusoppia. Myöskään se ei koske pelkästään uskontoja, vaan suurempaa aihepiiriä, johon kuuluvat suomalaiset tiedotusvälineet ja kaikki politiikkaan ja joukkotiedotukseen liittyvä.
Uskonnot oikeastaan eivät suoraan liity tähän, sillä uskonnoissa on kyse enemmänkin filosofiasta, kuin politiikasta.
Se, mitä kritisoit tekstissäsi, oli politiikka, ei uskonto. Jos kritisoit uskontoa, niin kritisoit yleisesti kaikkia filosofisia ajattelusuuntia.
Ei sillä vain maailman kanssa filosofia, vaan ei uskonto jumalineen, on tekemisissä, ollen olennaisesti maailman viisautta, probleemina maailma, jumalat se jättä rauhaan ja toivoo myös itse saavansa olla niiltä rauhassa. uskontohan on olennaisesti toiselta nimeltään 2. luokan metafysiikkaa kun filosofia kuuluu 1. luokkaan, mutta ei ole saanut hallituksen suojaa ja pappislaumoja jotka kiivailevat kilpaa jumalan olemassaolosta tuekseen, kuten ei myöskään ihmeitä, ennustuksia, tuhansia temppeleitä, joissa uskontoa harjoitetaan, ja joka on saanut kaikkien knnioituksen osakseen, mutta koska totuus ei voi astua alastomana kansan eteen ne voivat ssältää vain välillisen totuuden, ei välitöntä, kuten filosofia, koska enemmistön suuri joukko ei milloinkan käsitäisi suurimpia totuuksia ja vaatimus että jonkun suuren ja objektiivisen hengen, shakespeare tai goethe olisi otettava jonkun uskon opit vakaumukseen, sillä siihen ja ajteluun filosofia vetoaa, kun uskonto vain ilmoitukseen ja vapaaehtoiseen hyväksymiseen että näin asia on, olisi sama kuin vaatia,m että jättiläinen vetäisi kääpiön kengän jalkaansa, uskontoon lisäksi kuuluu vetauskuvallisuutensa vuoksi mysteerit eräänlaiset opit, joita ei voi oikeastaan ajatellakaan saati että ne olisivat sanamukaisesti totta, ja näin pyritään vaikutamaan alkeellisempaan älyyn, jotta se tuntisi sellaista mikä muuten jää siltä ymmärtämättä, ja uskontohan lähtee olioiden sinänsä järjestyksen pohjalta, jonka tieltäkatoavat tämän ilmiömaailmanlait, jonka mukaisesti sen kuitenkin tulee puhua,
Kyllä uskonto on lähtöisin filosofiasta. Jos se ei ole lähtöisin filosofiasta, niin silloinhan myöntäisit sen olevan lähtöisin suoraan oikeasti olemassa olevasta Jumalasta ja nollaisit päätelmäsi.
Ensin on jokin filosofia, joka muodostuu kansan keskuudessa uskonnoksi...
Tiedotusoppiahan tämä on.
Muuten kertomassasi on paljon totta. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kritiikkisi koskee paremminkin politiikkaa ja tiedotusoppia.
Ensin on siis jokin filosofia. Mutta sitten jokin poliittinen taho alkaa käyttää tätä filosofiaa saadakseen kansalta tukea ja sitä kautta valtaa. Silloin filosofiasta muodostuu uskonto.
Esim. Raamattua en menisi kritisoimaan, koska se on ehkä kaikkein nerokkain kirja, mitä on koskaan kirjoitettu. Sen sijaan kirkkoa, joka kehitti Raamatun pohjalta mytologisen ja Raamatusta ja Jeesuksen opista vieroontuneen poliittisen uskonnon, voitaisiin kritisoida hyvällä syyllä.
Ei ole ellet tarkoita kentauria, muotifilosofiaa uskontofilosofiaa, sekasikiötä, jossa on aineksia molemmista, joka on kummallekin vain epäedullista sotkea aineksia ja käsitteitä yhteen kummastakin, ja koska filosofialla on todistukset itsessään, uskonnolla ihmeissä, profetiossa, ilmoituksissa, mysteereissä jne. tarkoitettuna epälukuisalle joukolle kykenemättä milloinkaan ajattelemaan, vaan uskomaan eivätkä ole vastaanottavaisia perusteluille; sillä uskonto on kansanviisautta ja runoutta kun filosofia jonka probleemina on maailma, ei usko yliluonnollisiin voimiin, maailmanviisautta, vedoten ajatteluun, ellei yleisesti puhuta metafysiikasta, jossa uskonnot edustavat II lajin järjestelmiä ja filosofia I-lajia
Oletko lukenut Nietzscheä? Tämä mielipiteeni on lähellä myös hänen ajatuksiaan.
Yleensä on jokin filosofia, jota uskonto alkaa käyttää. Eli uskonnon pohjalla on jokin filosofia.
Valta-osa uskonnoista on muotiuskontoja, joissa ei ole ideologisesti mitään järkeä. Niille on vain luotu mahdollisimman myyvä ideologia, jotta saavuttaisivat kansansuosion.
Uskontoihin kuuluu usein epäterve piirre ajattelun rajoittamisesta ja valvonnasta. Syy siihen on, että nämä uskonnot ovat täyttä skeidaa ja niiden olemassaolon ainoa mahdollisuus on pakottaa ihmisiä uskomaan.
Alkukristinusko kutsui sellaisia uskontoja, jotka olivat kristinuskon nimellä, harha-opeiksi.