Onko tieteellisesti todistettu sielun olemassaolo eli sen osan ihmisestä,mikä poistuu ruumiista kuolemassa ja elää ikuisesti?Onko psyyke ja tunteet sama asia kuin sielu,vai onko sielu erillinen?Onko sielu ainoastaan uskonnollinen käsite,vai onko sielu millään lailla aineellinen?Sehän on näkymätön ja sillä ei ole "materiaa"kun se poistuu kehosta elintoimintojen loppuessa.Olen ajatellut,että sielun olemassaolon todistaa mm.se,ettei ajatuksia ja muistikuvia voi nähdä laitteilla(eeg,ym.aivokuvaukset)ne näyttävät fyysiset osat aivoja,ajatukset(sanat,mielikuvat ym)eivät näy,koska ne ovat sielun ominaisuutta.
sielusta
sandralea
531801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Mielestäni sielun olemassaolon todistaminen ei vaadi tieteellisiä menetelmiä. Kuten sanoit, ajatuksia, muistikuvia ja mielikuvia ei voi tutkia, sillä ne ovat aineettomia, mutta selvää on, että niitä kuitenkin on. Tämä viestikikin on minun ajatteluni tulos.
Mun mielestä psyyke ja tunteet eivät välttämättä ole osa sielua. Huono psyyke voi johtua fyysisistä ongelmista, jos aivoissa on jokin vika ym. mutta tunteet sen sijaan liittyvät mielestäni hyvin läheisesti sieluun, vaikka jotkut pyrkivätkin selittämään tunteita pelkiksi tiettyjen aineiden vapautumisiksi aivoissa.
"Onko tieteellisesti todistettu sielun olemassaolo eli sen osan ihmisestä,mikä poistuu ruumiista kuolemassa ja elää ikuisesti?"
Ei ole. Mitään sellaista tutkimustulosta, jossa jokin sieluksi kutsuttava olisi löydetty, ei ole olemassa.
Ja se juttu siitä paristakymmenestä kuoleman yhteydessä ihmisruumiista poistuvasta grammasta on silkkaa urbaanilegendaa. Missään vakavasti otettavassa tieteellisessä tutkimuksessa ei ole sellaista havaittu.
Sielua ei ole. Ihmisen tietoisuus on aivan muuta.
"Olen ajatellut,että sielun olemassaolon todistaa mm.se,ettei ajatuksia ja muistikuvia voi nähdä laitteilla(eeg,ym.aivokuvaukset)ne näyttävät fyysiset osat aivoja,ajatukset(sanat,mielikuvat ym)eivät näy,koska ne ovat sielun ominaisuutta."
Ei todista mitään ns. sielusta. Todistaa vain sen, että meillä ei ole mitään interfacea, jolla esim. videonauhuri liitettäisiin aivoihin.
>> juttu siitä paristakymmenestä kuoleman yhteydessä ihmisruumiista poistuvasta grammasta on silkkaa urbaanilegendaa
Itse asiassa tuollaisen ilmiön voisi kuitenkin olettaa tapahtuvan. Ei nimittäin ole sellaista painon mittaamisen menetelmää, joka voisi eliminoida kaikessa elollisessa jatkuvasti tapahtuvan mikroskooppisen liikkeen. Tämän liikkeen lakkaaminen saattaisi aivan mainiosti vaa'alla näkyä muutaman gramman suuruusluokkana.
On siis ihan fysikaalinenkin selitys urbaanilegendalle.
"Itse asiassa tuollaisen ilmiön voisi kuitenkin olettaa tapahtuvan. Ei nimittäin ole sellaista painon mittaamisen menetelmää, joka voisi eliminoida kaikessa elollisessa jatkuvasti tapahtuvan mikroskooppisen liikkeen. Tämän liikkeen lakkaaminen saattaisi aivan mainiosti vaa'alla näkyä muutaman gramman suuruusluokkana."
Täyttä huuhaata. Ihmisne massa on mahdollista punnita gramman murto-osissakin sekä ennen että jälkeen kuoleman. Ei ole mitään estettä punnitsemiselle. Mutta eipä ole poistuvia grammoja tukevia todisteita löytynyt.
Lisäksi näytät sekoittavan asioita aika pahasti. Ymmärrätkö ollenkaan, mistä massassa on kyse? Ei liikkeen loppuminen massaa millään tavoin muuta.
Itse asiassa mittaustarkkuudella ei ole tässä roolia. Sillä onko massa liikkeessä vaakaan nähden vai ei on rooli.
Jos se sielu siellä ihmisessä on, eihän se toki kai mitään paina.
Paljonko painaa radioaalto?
jos jotain elämää aineettomuudessa on, sehän on vaan värähtelyä. Siis luulisin. Ja jos on, niin varmaan sellaisella taajuudella että meidän kotimittareilla niitä ei mitata.
Yhtä uskovaisia on nuo sielun kieltäjätkin.
Se on vaan asia jota ei tiedetä. Eikä läheskään asia mitä me ei tiedetä.
Miksei samantien kielletä kaikkea mitä tiede ei vielä tunne?
Minusta tästä aiheesta on turha väitellä enempää, koska spekuloimalla vastaus ei löydy.
"Se on vaan asia jota ei tiedetä. Eikä läheskään asia mitä me ei tiedetä."
Siitähän tässä on ollutkin kyse.
Aloittaja kysyi, onko sielun olemassaolosta todisteita. Hänelle on vastattu, ettei ole.
"Itse asiassa tuollaisen ilmiön voisi kuitenkin olettaa tapahtuvan."
Kyllä. Voimme tehdä oletuksen, että noin voisi tapahtua.
"On siis ihan fysikaalinenkin selitys urbaanilegendalle."
Ei ole. Siitä, että voidaan olettaa jotain ei tarkoita, että jotain oikeasti tapahtuu tai on. Päättelysi on seuraavaa:
"Oletetaan, että kuu on juustoa. Joten kuu on juustoa."
Miten vaikeaa selkeiden päätelmien tekeminen oikein on ihmisille? Jatkuvati törmää tällaisiin todisteluihin ja mikä pahinta, kansa uskoo.
Olet väärässä kritiikissäsi.
Lauseet
"Itse asiassa tuollaisen ilmiön voisi kuitenkin olettaa tapahtuvan"
ja
"On siis ihan fysikaalinenkin selitys urbaanilegendalle"
sanovat ihan saman asian. Tautologiaa. Jälkimmäinen ei siis ole sisällöllinen johtopäätös edellisestä.
Sanotaan siis vain kahdella tavalla että on ihan mahdollista havaita punnituksessa ero. Sen sijaan ei väitetä että selitys tällaiselle havainnolle merkitsisi mitään muuta kuin fysikaalisen selityksen löytymistä tälle havainnolle.
Sinä sen sijaan ilmeisesti kuvittelet että tässä yritetään todistaa jotain muuta. Ei ole yritetty eikä yritetä.
"Lauseet
"Itse asiassa tuollaisen ilmiön voisi kuitenkin olettaa tapahtuvan"
ja
"On siis ihan fysikaalinenkin selitys urbaanilegendalle"
sanovat ihan saman asian. Tautologiaa."
Sinun tautologian määritelmäsi on rikki pahemman kerran.
Jos lause alkaa "voisi olettaa", niin se on *oletus*. Toinen lause alkaa "on siis ihan..." eli on väite mitä koitat perustella oletuksella.
Ei väitettä perustella oletuksella. Ei sellainen ole tautologiaa. Joko logiikkasi kusee tai kielitaitosi ei näe eroa.
Lauseessa "Itse asiassa tuollaisen ilmiön voisi kuitenkin olettaa tapahtuvan" viitataan ko. ilmiöön (eli vaa'an havaitsemaan eroon) ottamatta kantaa siihen onko tuollaista todellisuudessa missään havaittu. Eli oletetaan mahdolliseksi tapahtua.
Mahdollinen ko. ilmiö on siksi että elävässä massassa on liikettä suhteessa vaakaan. Tämä selitys ei mitenkään seuraa mistään oletuksesta, se vain kertoo mikä on oletuksen sisältö. Edellenkään ei väitetä mitään todellisuutta koskevaa.
Jos et näe tekstissäsi epäloogisuutta, niin joko ilmaisukykysi tai logiikkasi ontuu. Et taida tietää itsekään mitä oikein tarkoitat.
Ilmeisesti et halua sitä edes ymmärtää, joten olkoot.
En näe tekstissäni epäloogisuutta, ja tiedän itse mitä tarkoitan. Olen ilmaissut sen selvästi, eikä logiikassani ole huomauttamista. Jos oletetaan että minun pitäisi "ymmärtää" jotain jota tekstissäni ei ole, siihen olen todellakin haluton.
Sielu on toki punnittu jopa useampaan kertaan:
http://www.ghostweb.com/soul.html
http://www.snopes.com/religion/soulweight.asp
Se taas, kuinka luotettavia tulokset ovat, onkin toinen juttu.
...joka asia löytyy nettisivuilta, ei todista yhtään mitään sen puolesta.
Minä pidän tuollaisia pelkkinä uskonnollisina huuhaasivuina. Jos tuloksia olia oikeista tutkimuslaitoksista, niihin voisi suhtautua aivan eri tavalla, mutta tuolaiset joutaa mappi-Ö:hön.
Itkettää tuollaiset ihmiset (voin olla hieman herkkä - se johtuu siitä että minulla on sielu jonka kautta pystyn tuntemaan). Millä perusteilla väität, etteikö tietoisuus olisi osa sielua?
Sinulla on sielu. Minulla on sielu. Ihmisillä on sielu. Se että meillä on sielu, mahdollistaa moraalisen ajattelumme ja täten tekee meistä inhimillisiä olentoja, sillä me voimme tuntea myötätuntoa toisiamme kohtaan ja voimme tuntea surua ja vaikka mitä muita tunteita.
Sinun ei tarvitse ajatella, että sielulla olisi jotain tekemistä uskonnon kanssa.
Otetaanpa esimerkkihenkilö ja nimetään hänet vaikkapa Maijaksi. Kun Kaisa haukkuu Maijaa rumaksi, Maijan ruumisko siinä loukkaantuu? Ja Kaisan ruumiistako muka lähti tarve loukata Maijaa?
Artikkeli on todella julkaistu tuollaisessa lehdessä ja sitä ovat jopa paikalliset sanomalehdet myöhemmin referoineet. Se taas, kuinka tieteellinen tuo julkaisu on vuonna 1907 ollut, on minulle epäselvä.
Ainakin on helppo havaita melkoinen joukko epävarmuustekijöitä, jotka saattavat tulokset melko satunnaiseksi.
Itse asiassa on vanha sirkustemppu, "mies jota ei pysty nostamaan ilmaan". Spede aikanaan hankki yhden tällaisen tyypin tv-ohjelmaansa. Hintelännäköinen ruppana vanha äijä, joka oli teettänyt itselleen oikein nahkaliivit, joissa oli käsikahvat. Niistä sai tasaisesti nostamalla yrittää, mutta äijä jäkitti vastaan eikä sitä saanut irti lattiasta.
Jos tälle etsii selitystä, niin voimaahukkaavan nostoasennon lisäksi se on juuri tuossa "tasaisessa"
lihastyössä. Mikään lihasliike ei nimittäin ole tasainen, vaan perustuu toistuviin hermoärsytyksiin lukemattomissa soluissa. Jos olisi käytettävissä lihastyötä summaava mittari, se hienosäätöalueella osoittaisi pienenpientä värinää. "Vastaan jäkittäminen" on reagointia tähän lihastyön jaksollisuuteen, eli jäkitys särkee lihastyöltä sen yhtenäisyyden josta voima varsinaisesti koostuu.
Jokin tällainen selitys saattaisi olla ko. sirkustempun takana. Saattaahan siinä olla muutakin, ja voi olla että jokin muu vaikuttaa paljon ratkaisevamminkin. Mutta tässä käsitellyn aiheen kannalta -- että elävä kudos sisältää aina mikroskooppista liikettä, joka kohdistuu punnistustilanteessa myös vaakaan ja voi "lisätä" painoa muutamalla grammalla -- sirkustemppu saattaa havainnollistaa millaisista vaikutuksista on kyse.
"Sinulla on sielu. Minulla on sielu. Ihmisillä on sielu."
Todeista väitteesi! Huom. todisteeksi kelpaa näille tiedekeskustelusivuilla vain tieteellisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkimustulokset. Ikivanhojen satu- yms. kirjojen jutut eivät käy todisteesta.
"Se että meillä on sielu, mahdollistaa moraalisen ajattelumme ja täten tekee meistä inhimillisiä olentoja, sillä me voimme tuntea myötätuntoa toisiamme kohtaan ja voimme tuntea surua ja vaikka mitä muita tunteita."
Tähän ei tarvita muuta kuin ajattelukyky (kyky arvioida tekojen seurauksia) ja siihen liittyvä kyky empatiaan ja sympatiaan. Ei se vaadi mitään ilmiötä, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita.
Sinulla, minulla ja muilla ihmisillä on sielu eli henki, sitä ei voi todistaa tieteellisten tutkimuslaitosten tai yliopistojen tutkimustuloksilla johtuen siitä, ettei aineettomia asioita voi tutkia samanlaisilla menetelmillä kuin aineellisia asioita.
Empatia ja sympatia eivät liity suoranaisesti ajattelukykyyn. Esim. leijonat osaavat ajatella, mutta ne eivät tunne empatiaa saaliitaan kohtaan.
Minua hieman hämmästyttää, että kutsut sielua "ilmiöksi". Ei se mikään ilmiö ole, se on vain ihmisen henkinen puoli, ihmisen psyyke ja henki, ne osat ihmisestä joita ei voi paljain silmin tai millään apuvälineelläkään nähdä.
Luulenpa että käsityksemme sielusta ovat kovin erilaiset, joten tuntuu hölmöltä väitellä asiasta. Millä tavalla sinä käsität sanan "sielu"? Jotenkin saan teksteistäsi sellaisen kuvan että koet sen yksinomaan uskonnollisena hölynpölynä.
Toistaiseksi tieteessä asiat etenevät siten, että sellainen, joka väittää todelliseksi asiaa, jota tiede ei tällä hetkellä tunnusta, on velvollinen todistamaan väiteensä eli hänellä on ns. todistustaakka.
Siispä, kun tiede ei tunne mitään sielua, niin siitä seuraa, että sellaisen todelliseksi väittäjillä on se todistustaakka.
Aivan sama kuin esim. ns. kylmäsuprajohtavuuden kanssa - se, joka väittää, että se toimii, joutuu esittämään todisteet väitteensä tueksi!
"Esim. leijonat osaavat ajatella, mutta ne eivät tunne empatiaa saaliitaan kohtaan."
Todistapa tuokin väitteesi!
Sillä ei nimittäin ole mitään tukea tieteen puolelta toistaiseksi. Nyt on sinun mahdollisuutesi!
"Sinulla, minulla ja muilla ihmisillä on sielu eli henki, sitä ei voi todistaa tieteellisten tutkimuslaitosten tai yliopistojen tutkimustuloksilla johtuen siitä, ettei aineettomia asioita voi tutkia samanlaisilla menetelmillä kuin aineellisia asioita."
Mikä on aineeton asia? Jos se on vain joku ajatus, niin silloin hammaskeijut, joulupukki yms. satuolennot ovat myös totta ja se sinun sielusi on yhtä todellinen kuin muutkin satuolennot!
http://www.michaelkirjat.fi/kk.html
Täyttä huuhaata eikä tuollaisella moskalla ole mitään tekemistä tiedekeskustelun kanssa - kuten ei uskisten sielukuvitelmillakaan.
minun piti alunperin perustella tämä väitteeni, mutta koska luulin että typeryskin osaa ajatella asian omilla aivoillaan, en vaivautunut...
Myönnetään, että leijonat saattavat tuntea empatiaa saaliitaan kohtaan (oma vikani etten ilmaissut asiaa selvemmin), mutta ne eivät ole moraalisia olentoja siten että ne kykenisivät toimimaan omantuntonsa mukaan eli jättämään toista tappamatta. Tällä yritän sanoa että tunteet eivät ole välttämättä osa ajattelukykyä.
etkä lukenut sitä kuin Piru Raamattua. Koko viestini oli perusteluni sielun olemassaololle: meillä on sielu, koska jollei meillä olisi, olisimme vain kummallisia halujemme ja vaistojemme varassa eläviä raakalaisia. Sinusta en tiedä, mutta minä ainakaan en koe olevani sellainen, enkä usko että sinäkään olet :)
mutta aineeton on eri asia kuin olematon. Aineeton asia on asia tai pikemminkin käsite joka on aineettomuudestaan huolimatta olemassa, esim. sellaiset käsitteet kuin "velvollisuus" tai "ymmärtäminen" ovat aineettomia (vai oletko joskus nähnyt tai koskettanut sellaista konkreettisesti?) mutta niitä on olemassa, itsekin totesit että minulla on velvollisuus todistaa asia/väite jonka esitin/totesin.
"Hammaskeiju", "joulupukki" yms. ovat käsitteinä aineellisia. Esim. sanasta joulupukki useimmille tulee mieleen valkopartainen punanuttuinen heppu - asia jonka olemassaolosta olisi täysin mahdollista varmistua konkreettisesti - jos häntä olisi olemassa.
Et voi vertailla hammaskeijua, aineellista asiaa (joka todellisuudessa on vain ihmisten keksimä hahmo ja jota ei siksi ole oikeasti olemassa) ja sielua, aineetonta asiaa.
...humbuugia.
Kehäpäätelmiä yms. typeryyksiä sinun kirjoituskesi täynnä.
En haluaisi saivarrella, mutta kuten minua kehoitettiin perustelemaan väitteeni, pyydän nyt sinua tekemään perustelemaan omasi ;)
...tietoinen, että se, joka esittää tieteelle uuden hypoteesin, on velvollinen todistamaan väitteensä eli hänellä on todistustaakka.
Tiede ei tunne toistaiseksi sielua. Jos sinulla on siitä hypoteesi eli väität sellaisen olevan olemassa, niin sinulla on todistustaakka todistaa sen olemassa olo eikä suinkaan tiede-elämän edustajilla sen olemattomuus.
Noin päin asiat etenee tiedemaailmassa. Jos se ei sovi sinulle, niin sinun lienee parasta perääntyä ja siirtyä pois tiedekeskustelusta.
Minä en ole täällä esittämässä väitteitä, vaan kiistämässä väitteen jonka nimim. Täysin Sieluton esitti, kehottamalla häntä pohdiskelemaan, mistä ihmisten tunteet, ajatukset ja kyky tuntea kiinnostusta muihinkin asioihin kuin ruokaan ja lisääntymiseen, ovat lähtöisin.
Hohhoijjaa - ei pitäsi lähteä väittelyyn lasten kanssa. Eivät ne ymmärrä pointtia kuitenkaan.
P.S. Se sielun olemassaolo on tämän hetkisen tieteen vastainen väite ja sen esittäjällä - oli se alkuperäinen väitteen esittäjä tai sen kannattaja - on edelleenkin todistustaakka.
Ihmisen tunteet yms. toimivat kyllä viime vuosikymmenien tutkimustulosten mukaan aivan aivojen kemia, biologian ja hermoverkoston pohjalta ilman mitään ylimääräistä "elintä" nimeltä sielu.
Sitäpaitsi ei ole mitään todisteita, että jokin ns. aineeton voisi vaikuttaa aineelliseen. Jos joku sellaista väittää, hänellä taaskin on todistustaakka tästä vaikutuksesta ja sen fysikaalisesta mekanismista.
Kuka sanoi etten ymmärtänyt pointtia? Se ettenkö ole samaa mieltä ei merkitse ettenko olisi ymmärtänyt. Joskus vaan ei tee mieli kinastella kauempaa ja heittäytyy näsäviisaaksi.
Minä en ole väittänyt sielun olevan elin. Käytän sanaa "sielu" merkitsemään ihmisen ajatuksien, persoonallisuuden, mielipiteiden ym. "näkymättömien" "osien" summaa.
Ymmärrän kyllä että ihmisten tunteet ym. toimivat fyysiselläkin tasolla, mutta uskon sielun jollain tavoin olevan näissä toiminnoissa läsnä, pikemminkin ottamassa niistä vaikutteita kuin vaikuttamassa niihin.
Mutta kuten olen jo sanonut, en voi todistaa sielun olemassaoloa, kukaan kuolevainen ei voi, joten katsotaan sitten kuoleman jälkeen, kumpi oli oikeassa ;)
Jokatapauksessa tämä koko keskustelu sai minut tajuamaan hieman paremmin ihmisten erilaisia näkökantoja ja katsomuksia, ja lisäksi se sai minut tajuamaan, että vaikka ihmisten tunteet ym. saattavat viime kädessä aiheutua kemiallisista ym. fyysisistä toiminnoista, nämä tutkimukset eivät ole ristiriidassa minun "sielukatsomustani" vastaan.
Hyvää syksyä!
Periaatteessa voisi sanoa, että aineeton voi vaikuttaa aineelliseen, jos ainetta kerran voi syntyä "tyhjästä"
Lainaus:
"Kvanttiteorian epätarkkuusperiaatteen mukaan materiaa voi tulla tyhjästä. Myös kaikkeuden kokonaisenergia on edelleenkin nolla, joten energian häviättömyyslakia ei rikota, ja se on syntynyt itsestään toistaiseksi tuntemattoman kvantti-ilmiön johdosta. Kvanttifysikaalinen tyhjiö ei ole "tyhjä", vaan siinä on tyhjiöenergiaa. Maailmankaikkeuden aine on lainannut energiansa gravitaatiokentältä, jossa se lepää, ja niin vastakkaista energiaa meni gravitaatiokenttään. Itse asiassa tunnetaan joitakin ilmiöitä, joissa ainetta muodostuu tyhjästä ja häviää itsekseen"
lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkuräjähdys
"..sielun olemassaolo eli sen osan ihmisestä,mikä poistuu ruumiista kuolemassa ja elää ikuisesti?"
Mitäpä jos luovuttaisiin tästä määritelmästä. Jaetaan käsite kahdeksi eri kysymyksenasetteluksi.
1. Sielu tarkoittaa olennon mieltä, olennon muistia, persoonallisuutta, myös tunneolemusta. Sielu on aivojen toiminnallinen tila, ei itse materiaaliset aivot, mutta niiden rakenteeseen tallettunut informaatio.
2. Sielun olemus liittyy informaation perusolemukseen, informaation ja ajan suhteeseen, kausaliteetin ja ajan olemukseen. Voi olla, että ymmärryksemme ajan ja informaation olemuksesta on vakavasti rajoittunut ja kaikella informaatiolla on myös meidän havainnoimastamme ajan ulottuvuudesta riippumaton olotila, "ajaton olotila". En väitä mitään tällaista, jätän vain kysymyksen auki, koska se on mielestäni rationaalinen, skeptinen asenne. Epäilen arkitodellisuuttamme. Sattaa olla, että joillakin mystisillä havainnoilla näiltä tiimoilta on perustansa ehkä joskus selviävässä "kaiken teoriassa".
Kyllä, olen lukenut paljon scifiä, enkä häpeä sitä.
Olisi mukava tietää, milloin termi "sielu" tuli keksityksi.Tunnetaanko se esim. luonnonuskontojen piirissä, ja millä tavalla ymmärrettynä?
Onko sielu" vain turhanpäiväinen apukäsite sille, mitä ei ymmärretä? Psykologia tunnettiin muutama vuosikymmen sitten "sielutieteenä" ja kouluissakin sai arvosanan aineesta "uskonto ja sielutiede", opettajakin sama. Nykyään ei psykologiassa pahemmin sielusta mainita, paitsi ehkä uskonnollisten käsitysten yhteydessä.
Olisiko "sielu" uskonnossa/teologiassa käsitteenä samanlainen kuin "eetteri" aikoinaan fysiikassa? Kun valon duaaliluonnetta ei tunnettu, oli pakko keksiä "eetteri", jota avaruus on täynnä, koska valon eteneminen vaatii väliaineen. Emme vaan huomaa eetteriä.
Olen sillä kannalla, ettei kaikenmaailaman ihmisluonnon ja -kielen uskontojen tuottamille abstrakteille käsitteille, kuten "sielu", ole edes mielekästä alkaa laatia määritelmiä luonnontieteen pohjalta. Siinä päädytään vain kvasifilofiaan. Luulen, että "sielulla" ei olisi käyttöä "kaiken teoriassakaan".
"Olen sillä kannalla, ettei kaikenmaailaman ihmisluonnon ja -kielen uskontojen tuottamille abstrakteille käsitteille, kuten "sielu", ole edes mielekästä alkaa laatia määritelmiä luonnontieteen pohjalta. Siinä päädytään vain kvasifilofiaan. Luulen, että "sielulla" ei olisi käyttöä "kaiken teoriassakaan"."
Ei "kaiken teoria" ehkä tarvitse sielun käsitettä, mutta se voi sen olemusta valaista.
Olet ihan oikeassa siinä, että sana "sielu" ei kuulu luonnontieteeseen. Mutta se kuuluu yleismaailmallisesti kulttuuriin, arkipäivän kielenkäyttöön ja käsitteistöön. Eri kielten vastaavat ilmaukset sisältävät huomattavia merkitysvivahteista, kulttuurista riippuen. Aina se kuitenkin tarkoittaa jonkinlaista olennon sisäistä olemusta, aineetonta informaatiota. Yksi tieteen ja filosofian tehtävistä on selittää arkipäivää. Siksi tällaisille asioille ei ole asillista nyrpistää nenäänsä.
No, nyrpistänhän minäkin käsitteen "tietoisuus" mystifioinnoille, jota esiintyy "tieteellisissäkin piireissä". Mielestäni ei ole olemassa mitään "tietoisuuden arvoitusta, joka ei ehkä koskaan ratkea". Ehkä en vain ymmärrä jotakin.
Tietoisuus on ongelma. Samoin "olemus" tai "mystifiointi". Jos tietoisuus rakentuisi mekaanisista palikoista, mitään ylisummatiivista, kokoavaa tai mystistä ei edes voisi olla. Tiedon lisääntyminen olisi mekaaninen kasvuprosessi ilman merkityksenannon nahanluontia.
"Tietoisuus on ongelma. Samoin "olemus" tai "mystifiointi". "
OK, OK, ovat ongelmia, mutta ei sellaisia käytännön ongelmia, että jotakin jäisi niiden takia toteuttamatta, potilas jäisi paranematta tai jotakin muuta vahinkoa tapahtuisi. Ne ovat ongelmia idealistisen tietoteorian tasolla, korvien välissä, ja vain joillakin. Meitä useimpia ei se häiritse, ellei jotakin yksilöä johdeta turhaan, tai jopa väärin perustein vaikeille poluille. Mutta jos joku vapaasta tahdostaan, niin hatun nosto urheuden edessä!
>> Ne ovat ongelmia idealistisen tietoteorian tasolla, korvien välissä, ja vain joillakin.
No ei. Idealistisuus on ongelma tietoteoreettisesti. sensijaan tietoteoriat eivät ole idealismia. Ja tietoteorian ongelma on sekin mikä osa tiedosta on korvien välissä mikä ei. Ja tietoteoriasta ovat intresseerattuja hyvinkin monet, ja sellaista intressiä on ilmennyt koko historiallisen ajan.
Sinun ongelmasi, kuten teidän useimpien, on se että kuittaatte merkityksettömiksi asioita tavalla jonka rajoittuneisuutta ette itse ymmärrä.
"Sinun ongelmasi, kuten teidän useimpien, on se että kuittaatte merkityksettömiksi asioita tavalla jonka rajoittuneisuutta ette itse ymmärrä. "
En kuittaa merkityksettömiksi. Tietoteoreettisilla pähkäilyillä on omat arvokkaat merkityksensä. Mutta nämä merkitykset ovat silti rajallisia niin kauan kun ne eivät tuo esille selvyyksiä, siis selkeitä vastauksia. Tai ainakin ennusteita siinä muodossa, että joku rajoittuneisuudesta johtuva virheellinen käsitys voi aiheuttaa ei-toivottuja seurauksia.
Vastaukseksi ei riitä, että myös "vastauksen selkeys" ja "ei-toivottu seuraus" ovat tietoteoreettisia ongelmia. Tietysti ne ovat.
Tietoteoria ei sijaitse eri maailmassa kuin pragmaattinen tiedon soveltaminen. Odotukset määräävät mielenkiinnon suuntautumista ja käsitteenmuodostus sitä millaisina ongelmat muotoillaan. Emme suinkaan ole luonnonlakien soveltajina hyviä siksi että olemme hylänneet tietoteorian, vaan nimenomaan uudella ajalla kehittyneiden tietoteoreettisten lähtökohtien seurauksena. Jos kuvitellaan että nykyinen soveltaminen tapahtuu ikään kuin tyjästä syntyneistä, valmiina "annetuista" lähtökohdista, ja että sen legitimaatioksi riittää todellisuusvaste, silloin koko tietoteoriasta on tajuttu vain korrespondenttinen totuusteoria.
Ja se ei totisesti ole paljon.
Eikö se ole hieman turhauttavaa tehdä vihjailuun perustuvaa evankelioimistyötä tietoteorian "oikean tajuamisen" puolesta? Tunnen myötätuntoa, mutta en ota stressiä.
>> Eikö se ole hieman turhauttavaa tehdä vihjailuun perustuvaa evankelioimistyötä tietoteorian "oikean tajuamisen" puolesta?
En tiedä tarkalleen, koska itse en ole näissä töissä. Tunnen kuitenkin monia jotka ovat, eikä heistä ketään vaivaa työn sisältöön liittyvä turhautuminen. Kukaan ei kylläkään ole kokeillut vihjailuun perustuvaa evankelioimistyötä. Sen sijaan oikean tajuamisen puolesta yrittävät kaikki tehdä työtä.
Koko sielukeskustelu haiskahtaa keskustelulle sanasta, jonka merkitystä kukaan ei tiedä.
Mikä sielu on? Siis mitä sana "sielu" edes tarkoittaa? Onko kyseessä tosiaan vain sana, joka on keksitty kuvaamaan sitä mitä ei tunneta? Jos näin, niin ei ole paljoa mieltä keskustella siitä vaan pitäisi keskustelemaan siitä mitä tiedetään ja erityisesti sen suhteesta siihen mitä ei tiedetä.
Miksi koko maailmankaikkeus edes on syntynyt? tosin aika järkyttävä ja ahdistava on ajatus siitä ettei olisi mitään...
Jos on olemassa vain materiaa, silloin kuolema on jokaiselle maailman loppu, meille ei ole yhtään mitään sen jälkeen, ei edes tyhjyyttä. Nyttenkin ennen syntymäämme on kulunut miljardeja vuosia, joka on aika vähän kun vertaa ikuisuuteen...
Tosin pystymme vain havaitsemaan materian, ehkäpä materian tuollapuolen on jotain?
Sieluhan ei ole mitään materiaa tai energiaa, tai no "henkistä" energiaa?
Jos kerta tieteellisesti on todistettu, että materiaa voi syntyä tyhjästä, niin eiköhän siellä "tyhjässä" voi olla jotain sielun kaltaista ei materia pohjaista?
"Tosin pystymme vain havaitsemaan materian, ehkäpä materian tuollapuolen on jotain? "
On kai ihmisen osa jäädä pysyvään epävarmuuteen olemassolon perimmäisestä luonteesta. Me suhtaudumme siihen monella tavalla. Jotkut tarttuvat erilaisiin (autoritäärisiin) uskomuksiin ja kulttuurin tarjoamaan perinneymmärrykseen (runous, taide). Filosofia ei oikeastaan kerro mitään, jotkut filosofit (puhun viime vuosisatojen filosofeista) hieman väläyttelevät omia subjektiivisia aavistuksiaan. Monet ovat kehitelleet tieteen teorioista tai toisten tieteen tulkinnoista itsellen "tiedeuskon", joka verhon lailla peittää ja kieltää perimmäiset epäselvyydet "huuhaana" ja siten suojaa uskovaista traumoilta.
Minusta on "sankarillisempaa" nöyrästi tuijottaa epäselvyyksiä silmästä silmään, myöntää ymmärtämättömyytensä, epäillä mutta kunnioittaa toisten vakaumuksia, ja kaiken aikaa jatkaa oman ymmärryksen etsimistä. Ne ovat ehkä onnellisia, ehkä säälittäviä, joille kaikki on yksinkertaista ja ovat lopettaneet totuuden etsimisen.
"jotain sielun kaltaista ei materia pohjaista?"
"Sielun kaltaista". Mitä se on? Minulle ei ole vieläkään kerrottu mikä sielu on vaikka olen sitä koittanut eri tahoilta useampaan kertaan kysyä.
Kun sanot "sielun kaltaista", niin mitä oikein tarkoitat? Selitä sana "sielu" ilman sanaa "sielu" minulle.
Ei kukaan voi antaa sinulle vastausta. Se on vain sana joka kuvastaa jotain kuolematonta, jotain joka jatkaa olemassaoloaan kehomme kuoltua. Mutta miten ja missä, sitä ei pysty kukaan kertomaan, eikä varmaankaan ole mielekästä vertailla, tai kuvailla sitä millään meidän fyysisen maailman asioilla.
Kun joku ensin edes selittäisi mitä kaikki materia on. Miten tyhjästä on voinut syntyä kaikki mitä ympärillämme näemme, koko universumimme?
""Sielun kaltaista". Mitä se on? Minulle ei ole vieläkään kerrottu mikä sielu on vaikka olen sitä koittanut eri tahoilta useampaan kertaan kysyä. "
"Sielu" on tuhansia vuosia vanha sana ja käsite. Etkö osaa asennoitua esim 3000v sitten eläneen ihmisen asemaan? Hänellä oli fyysinen ruumis ja sitten sielu. Vielä 60v sitten psykologia suomennettiin sielutieteeksi. Sielulla eli psyykellä tarkoitettiin ihmisen mieltä, luonnetta, muistia, taitoja, kaikke sitä, mistä keskushermosto on vastuussa. Tietysti sielu oli olemassa ja on vieläkin. Samoista asioista käytetään nyt eri vain nimityksiä.
Mitä ihmettä sinä jankkaat?
"Mitä ihmettä sinä jankkaat?"
No mitä ihmettä sitä sitten tarvii ihmetellä koko asiaa? Jos on selvää mikä se on, niin mikä siinä on epäselvää?
Ihme jengiä.
"Onko tieteellisesti todistettu sielun olemassaolo eli sen osan ihmisestä,mikä poistuu ruumiista kuolemassa ja elää ikuisesti?"
Sielu ei ole tieteiden tuntema käsite. Millään tieteenalalla ei tunneta sellaista eikä ole voitu todeta sellaisen olemassaoloa.
Myöskään mistään ikuisesta elämstä ei ole löydetty yhtäkään todistetta.
Koko keskustelu "sielusta" on tieteen ulkopuolista metafyysistä höpinää, joka ei kuulu ollenkaan tiedekeskustelupalstalle, vaan jonnekin alueelle "uskomukset ja uskonnot".