Olen naimisissa oleva nainen, joka törmää parisuhteessaan seuraavaan asiaan. Elämme erittäin kiireistä elämäntilannetta. Olen ylipainoinen ja minulla ei ole voimia eikä aikaa laihdutukseen tällä hetkellä. Mieheni vihjailee kerta toisensa jälkeen ylipainostani, joka on häiritsevintä kuulemma mahan seudulla. En saisi pitää lyhyitä puserojakaan läskin takia. En halua itsekään olla lihava, mutta kahden lapsen, opiskelun ja työn ohessa en saa laihdutettua kun en ehdi liikuntaa harrastamaan. Minua loukkaa suunnattomasti mieheni katseet ja sanomiset. Otanko liian helposti itseeni? Sanomiset vaikuttavat myös sängyssä - mietin sitä haluaako mieheni minua oikeasti. Onko minulla oikeutta vaatia parisuhteessa sitä, että saisin olla oma itseni vikoineni? Muuten mies on ihan hyvä mies ja isä. Ylipainoa minulla on 20 kiloa.
Pahinta tässä on se, että minua on kiusattu koulussa ylipainostani. Ja nyt joudun kuuntelemaan samaa laulua siltä, jonka piti olla minun elämäni mies... olen ollut välillä laihempikin, mutta nyt taas näin. kertokaa mielipiteitänne tai kommenttejanne, tuntuu etten itse näe metsää puilta.
Pahinta tässä on se, että minua on kiusattu koulussa ylipainostani. Ja nyt joudun kuuntelemaan samaa laulua siltä, jonka piti olla minun elämäni mies... olen ollut välillä laihempikin, mutta nyt taas näin. kertokaa mielipiteitänne tai kommenttejanne, tuntuu etten itse näe metsää puilta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ikävä tilanne sinulla. Ymmärrän että aikaa ei tunnu löytyvän, mutta tiedätkö että stressi lihottaa lisää? Ota itseäsi niskasta kiinni ja laita se ensisijalle. Liity vaikka johonkin ryhmään, saat tukea sieltä. Ei liikunta vaan se syöminen!
Laidu mutta itsesi takia. Se saa sinut uskomaan itseesi ja mielialakin nousee. Älä miehen takia. Mielestäni miehesi käytäytyy törkeästi. Sinulla on oikeus tulla rakastetuksi sellaisena kuin olet ja se vaatii että miehesi pitäisi kannustaa esim. järjestämällä aikaa että pääset vaikkapa sinne ryhmään. Olen itsekkin ylipainoinen enkä koskaan hyväksy sitä että sillä nöyryytetään minua seksuaalisesti. Mieheni pitää minusta juuri tälläisena kuin olen.
Kiitos mielipiteestäsi. Niin, pitäisihän minun tulla hyväksytyksi itsenäni. Olen yrittänyt painonvartijoita tälle vuodelle kahdesti : seurauksena jatkuva väsymys ja kiukkuinen mieli... samoin miehen kommentit siitä miten en koskaan onnistu laihtumaan joten mitäpä tuota yrittämään. Siksi lykkään laihdutusta vielä, jotta en huutaisi lapsilleni kiukkua ja jaksaisin opintoni loppuun.
olet aiemmin lykännyt laihdutusta, jos sinua on jo kouluajoista arvosteltu? Mitä ihmeen aikaa vaatii vähemmän syöminen? Homma on hyvin yksinkertainen: jos syöt enemmän kuin kulutat, lihot ja jos syöt energiaa vähemmän kuin kulutat, laihdut. Asiahan nyt on vain niin, että kyllä sika syitä keksii, kun maa on kova ja kärsä on kipeä. Itse olet syömällä läskisi kerännyt ja keksinyt luultavasti aina jonkin "hyvän" syyn olla pienentämättä liiallista syömistäsi. Jos olet jo kouluaikoina ollut ylipainoinen, voi miehesi hyvinkin olla oikeassa, että et pysty laihduttamaan. Itsekurisi ei kerta kaikkiaan vain riitä.
nimim. itse pudotin 20 kiloa vajaassa kahdessa vuodessa, nyt paino pysynyt kohdallaan kolme vuotta.
Voi olla että näin on ja keksin koko ajan tekosyitä. Voi myös olla ettet tiedä kaikkia asioita mitä laihdutukseen voi kytkeytyä.
Asiahan tosiaan on niin että syö vähemmän kuin kulutat. Sitä en kiistä, mutta...
tuo ettei muka ole aikaa. Lapselle saa hoitajia Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta tai joku nuori naapurin tyttö varmasti suostuu hoitamaan, jos saa hiukan palkkaa. Itse hoidin lapsia ihan pilkkahintaan nuorena rahanpuutteessani. Kysy mieheltäsi lahjaksi personaltraineria jonka kanssa suunnittelette päiväsi, ja sovitatte sinne liikuntahetkesi. Ihan jo paristakin tapaamisesta ammattilaisen kanssa voi olla jo kuulemma apua. Tavoitteet laitataan sulle sopiviksi ja lajit saat valita kiinnostuksesi mukaan. Myös ravitsemusterapiasta voisi olla apua. Pienillä arkipäivän valinnoilla saa muutosta aikaan. Minäkin tuppaan helposti lihomaan, tiedän siis miten helppoa se on. Mielestäni olisi ihan reilua miestäsi kohtaan laihduttaa vaikka elättekin raskasta pikkulapsivaihetta. Olet myös miehesi vaimo!
Hankala tilanne niin sinulla kuin miehelläsikin. Ymmärrän miestäsikin.
Mihin laihdutuksessa tarvitsee aikaa? Syöt kuitenkin joka päivä, valitse mitä suuhusi panet äläkä pidä itseäsi nälässä. Itse olen vajaan kahden vuoden kuluessa saanut painoani pois 15 kg laihduttamatta.
Viittauksesi kouluaikaan voi tarkoittaa, että olet jo ehtinyt opettaa elimistösi tallettamaan jokaisen ravinnonrippeen jonka sille annat. Näin käy toistuvilla perinteisillä vähäenergisillä laihdutuskuureilla.
Oma reseptini oli vähentää nopeiden hiilihydraattien määrää ravinnossani ja lisätä kuitujen määrää. Ei vaadi aikaa, ainoastaan valintoja. Olen hieman yksinkertaistanut Montignacin diettiä http://www.montignac-intl.com/ ja toiminut seuraavien nyrkkisääntöjen voimalla:
-Perunan sijaan riisiä, jota sitäkään ei keitetä puuroksi.
-Perunamuusin sijaan kuoriperunat
-Vehnäleivän sijaan ruisleipää
-Valkoisen vehnäjauhon sijaan kokojyvää,
-Oluen sijaan punaviiniä
-Välipalapiparin tai karkin sijaan maapähkinöitä,
-Kahvitarjoilun leivos vain silloin kun tosissaan tekee mieli, riittäisikö puolikas?
-Sokeri pois
-Limsan sijaan vettä tai vissyä
-vaalean suklaan sijaan tummaa
-"Kevyttöhnät" pois leivän päätä, sijaan voita, pitää nälkää paremmin
-syö kun on nälkä.
ettei samanaikaisen työn ja opiskelun ohella riitä voimia laihduttamiseen kun vielä kotitöitäkin pitäisi kaiketi ehtiä tekemään.
Siinä kun ajattelee, että laihduttaa joskus tulevaisuudessa kun elämäntilanne on toisenlainen, vaan käy helposti niin, että kiloja tulee entisestään lisää ja sitten joskus se urakka on kahta kauheampi. Eli vaikkei nyt laihduttaa jaksa niin siihen syömispuoleen ehkä kuitenkin jaksaa hieman huomiota kiinnittää.
Et varmasti ota liian helposti itseesi. Toisen omaan olemukseen kohdistuvat arvostelut loukkaavat varmasti. Siinä mielessä miehesi omalla käytöksellään "sahaa omaa oksaansa" sillä pidemmän toisen arvostelu vääjäämättä viilentää välejä. Perhana, kyllä miehen pitäisi osata rakastaa vaimoaan eikä vaimonsa vartaloa.
sanottu: "Perhana, kyllä miehen pitäisi osata rakastaa vaimoaan eikä vaimonsa vartaloa."
Mikäli vaan moittii ja näkee pelkän ulkokuoren, niin ei silloin tosiaan ole kyse rakkaudesta.
Minäpä sen sijaan aloin tehdä ruokaa, ostelin vihanneksia ym. ja kokkailin terveellisiä herkkuja ja siinä "vahingossa" me laihduttiin pikkuhiljaa molemmat. Ei tarviinut toista osapuolta loukata ilkeillä katseilla tai kommenteilla, eikä olisi semmoinen tullut koskaan edes mieleenkään. Ei sitä yhdessä olla ulkonäön takia, vaan rakkauden vuoksi. Hoikempaan ruokavalioon siirryttiin terveyden takia, ei ulkonäön takia.
Kyllä on onnellista tämä tavallinen arki. Ei olla näinä avioliiton vuosina koskaan toisiamma nälvitty tai haukuttu eikä ilkeästi katseltu. Kaikella rakkaudella ja lämmöllä aina kannustettu ja itsetuntoa koitettu kohottaa.
Minä olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2 vuotta. Suhteen aikana olen lihonut ehkä 15 kg...
Olen aiemmin laihduttanut 35 kg vuodessa. Minulla on jatkuvasti dieetti päällä, olen ikuinen laihduttaja. Minä en voi sanoa etteikö aikani riittäisi laihduttamiseen. Minulla ei ole töiden jälkeen mitään harrastuksia, ei lapsia, ei mitään mikä veisi aikaa muuta kun joka toinen tiistai koulutus...
Minä en yksinkertaisesti ole saanut taas itsestäni irti sitä että lähtisin liikkeelle harrastamaan liikuntaa...liikunta kun ei koskaan ole kiinnostanut. Sali on ainut mikä välillä kiinnostaa, mutta nyt ei ole rahaa maksaa salikorttia.
Poikaystäväni on aina sanonut minulle että hänelle kelpaa kun nainen ei ole anorektikko eikä sotanorsu... Eli taidan olla siinä välissä...
Poikaystäväni ei ole koskaan moittinut kiloistani, hän yrittää aina kykyjensä mukaan auttaa minua jos kyselen häneltä *mitä jos söisin tän tai tän, kumpi olis parempi*. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ja jos hän alkaisi moittimaan kiloistani niin tulis varmaan tunti turpaan sitä miestä! :)
Minusta on naurettavaa että miehesi kehtaa moittia kiloistasi... Onko hän synnyttänyt lapsenne? Onko hän kokenut ne muutokset kehossaan mitä sinä olet kokenut?
Eikö hänessä muka ole vikoja? Jotain mitä sinä mahdollisesti haluaisit parantaa mutta et ole hänelle maininnut koska RAKASTAT häntä sellaisena kuin hän on?
Tottakai itsestänikin tiedän että ylipaino on terveydelle haitallista... Mutta jos stressaat siitä työn, lapsien hoidon ja opiskelun ohella niin onko se sitten terveellistä...
Luin tekstisi ja siitä ettei sinulla ole rahaa salikorttiin. Oletko käynyt jossain kunnan tai kaupungin salilla? Sinne ei maksa kerta kuin muutaman euron, joten kannattaa kokeilla. Sinänsä raha ei voi olla syynä liikkumattomuuteen. Ja voithan mennä vaikka kävelylle, mikä ei maksa mitään!
Raitis ulkoilma todella tekee hyvää muutenkin, saati sitten kävely. Taidan ottaa tavoitteeksi edes kolma kertaa viikossa tuon kävelemisen.
Siitä se lähtee! Kolme kertaa viikossa on ihan hyvä, vähintään puoli tuntia kerrallaan. Pistät miehes kaitsemaan lapsia ja pyykkiä pesemään ni pääset lähtemään.
Sen lisäksi, että se polttaa rasvaa, se rentouttaa ja tuo hyvän mielen. Aivot saa happia. :) Ja kun on vähän aikaa harrastellu tuota liikuntaa, siitä tulee yksi voimavara, se vain lisää jaksamista!
Ja tosiaan, kato mitä syöt. Paljon kasviksia, vähemmän lihaa (kokemuksesta tiedän että sitä tulee helposti syötyä ihan tarpeettoman paljon!), kokojyväleipiä (ruisleipää), päivittäiset herkut pois. Kahvilla on parempi ottaa pullan sijasta sämpylää.
Kyllä se siitä! :)
Kuten tuossa aikaisemmin jo mainitsin niin liikunta ei kiinnosta yhtään... Siksi olen sohvapotaatti.
Ylipaino meillä suomalaisilla on se ainainen ongelma. Tuntuu, että olemme liian paljon "laihutuskuureilla", emmekä ymmärrä alkaa vain syömään mitä tarvitsemme. Tarkoitan syömistä vain silloin, kun on nälkä ja kaiken ylimääräisen humpuukin pois jättämistä.
Mieti aluksi mitä omassa ruokavaliossasi olisi sitä helposti pois jätettävää. Esim, jos syöt juustoa tai tonnikalaa leivänpäällä, niin tuskin tarvitsee voita . Tuskin tarvitsee kaikkea sitä sokerimäärää mitä yleensä syödään. Pienennä ja vähennä aluksi näitä ja kiinnitä näihin huomiota.
Itse olen ollut melkein aina laiha ja jopa liian laiha mielestäni. Ulkopuolisetkin sanoivat usein minun olevan "läpi..." . Kuitenkin oli aika, jolloin lihoin, kuten muutkin ja huomasin syömiskäyttäytymiseni muuttuneen. Minulle tuli 10 kg liikaa. Söin siloin rasva- ja sokeripitoisia ruokia liikaa ja paljon kerralla. Koskaan en ole liikkunut paljoa, joten tämä ei ole syy laihtumiseeni, eikä lihomiseeni. Vain ja ainoastaan olen kiinnittänyt huomiota ruokavaliooni. Muista myös ruoka-aikana, että mikäli aina otat lisää toisen lautasellisen, niin sitäkin voi vähentää ja syödä sen tilalta vaikka ruskean leivän (ilman voita). Muista juoda paljon nestettä (ei sokerista).
Sanot, että miehesi vihjailee lihavuudestasi. Tiedän, että tämä koskee sinuun. Vaikka itse en ole mikään pallero, niin myös oma mieheni kommentoi jatkuvasti. Minusta hänellä ei ole tähän oikeutta, koska hän itse on lihavahko. Monesti olen miettinyt, että mitä hän ajaa sillä takaa. Vaikka olen ollut kuinka laiha, niin aina olen ollut muka lihava.
Aina löytyy miehiä, jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Minusta sinun pitää itse miettiä mitä sinä haluat. Tietenkin sinun terveys on ensimmäinen asia, jota pitäis "kuunnella". Seuraavaksi sinun omia tunteitasi, että viihdytkö ns. pullukampana vai haluatko todella laihtua. Mikäli haluat, niin kyllä se onnistuu, kun alat seuraamaan mitä sinne suuhusi pistät, mutta et kuitenkaan rupea liiallisiin dietteihin,joista ei pysyvää apua.
Keskustele miehesi kanssa ja kerro hänelle, kuinka tämä hänen käytös koskee sinuun. Sano, että hänellä ei oikeutta arvostella ja kysy miksi hän kanssasi yleensäkin alkoi olemaan.
Ajanpuute EI voi olla syynä lihomiseen.
Älä ota ylpeää asennetta mieheesi nähden, vaan nyt lusikka kauniiseen kätöseen ja laihduttamaan.
Ota miehesi huomautukset tosissasi.
Lihominen ei kaunista ketään ja se kertoo itsekurin puutteesta.
Sisuunnu! Ilman sisuuntumista laihduttamisesta ei tule mitään. Suutu tosissasi miehellesi ja NÄYTÄ.
Mutta... laihtuminen ei vaadi AIKAA. Laihtumiseen on vain yksi konsti, liikuitpa enemmän tai et.
Tuo konsti on, vähemmän kaloreita ja muutos aivokopassa.
Julista entiset herkut pannaan samalla tavoin kuin raitistunut alkoholisti julistaa pannaan viinan.
Etsi uusia "herkkuja". Vakuuta aivoillesi, että ne ovat herkkuja.
Turha minun on selittää, missä on vähän kaloreita ja kuinka syödään terveellisesti. Ota selvää itse, jos et satu tietämään. Uskon kuitenkin, että tiedät.
SAAT enemmän aikaa, kun et ole aina jääkaapilla tai herkkukipon ääressä tai napsimassa ohimennen suupaloja.
Ylimääräiset kalorit nimittäin tulevat näistä huomaamattomista makupaloista. Purosta kasvaa suuri meri. Pienistä makupaloista kunnon läskivuori!
Onnea! Ja muista sisuuntua!
Olenkin aina sanonut että ongelmahan on tämä : alkoholisti voi lakata kokonaan juomasta, minä en voi lakata kokonaan syömästä.
Ja todellakin tiedän kaiken siitä, miten terveellisesti syödään, En vain saa aikaiseksi toteuttaa sitä... muille kuin lapsilleni. Herkunsyönti kun tapahtuu salassa lapsilta.
Heippa ja kiitos kaikille jotka olette kommantoineet. Tosiaan mies 56 : ihanasti sanottu =)
On totta, että olen mieheni vaimo. Eli olisihan se kiva jos toinen nauttisi ulkonäöstäni. Ja se, että itse olen niin hienotunteinen etten mainitse miehelle mitään ulkonäköön liittyvää tmv., koska tiedän miten se sattuu. Ja kun asenteeni on se, että rakastan puutteista/virheistä huolimatta.
Tilanetta ei paranna yhtään se, että minulla on huonohko itsetunto. Jos laihdutan, haluan tehdä sen itseni vuoksi. Ongelmahan on se, että minulla on bulimiataustaa. Joten jos oikein rupean kympillä laihduttamaan, on liian helppoa siirtyä siihen enkä halua sitä enää ikinä. Minut on kotona kytketty tunnesyömiseen, eli tunteita ei käsitellä vaan ne syödään taka-alalle. Joka kerta kun laihdutan, minua alkaa ahdistamaan nämä käsittelemättömät tunteet - siis en saa kiinni mikä siellä on se peikko.
Olette oikeassa siinäkin, että jos en jaksa laihduttaa nin ainakin kitkisin herkut pois, jolloin en ainakaan lihoisi enempää. En halua olla lihava, haluan voida hyvin. Suvussa on diabetestä, joten tiedän kyllä riskit.
Se, etten oikein lapsuudenkodissa ole tullut huomatuksia omana itsenäni vaan suoritusten kautta, on vaikuttanut siihen että nykyään haluaisin tulla huomatuksi omana itsenäni ja rakastetuksi omana itsenäni, sellaisena kuin olen. Mutta jos en itsekään pidä itsestäni tällaisena, kuinka kukaan muukaan voisi minua kunnioittaa?
Ääh, nämä on vaikeita asioita. Kuitenkin haluan kiittää mielipiteistänne, toivottavasti saan niitä lisää jolloin saan pohtimisen aihetta lisää. Koetan kovasti auttaa itseäni syömisestä pois vaikka vaikeaa se onkin... kun on aina tottunut että ruoka on se tuki ja turva. Mieheni on kyllä minulle tärkeä, ehkä en kuitenkaan luota häneen kaikilla tasoilla alitajuisen hylkäämisen pelossa (paljon menetyksiä,osin käsittelemättömiä, lapsuuden ihmissuhteissa) - sille asialle on tehtävä jotain.
Ajattelin kokeilla sitä, että joka kerta kun iskee syöpöttelyhimo, vaikka tiedän ettei minulla ole nälkä, kirjaan ylös sitä, miltä minusta oikeasti tuntuu - se tunne ei ole nälkä vaan jotain muuta, mitä?
Tulipa sekava sepustus :)
merkityksellisyyttä :)! Ruokavaliolla on ... ruokavalion muutos on kaiken A ja O. Mahdollisimman terveellinen, monipuolinen ja melko yksinkertainen ruoka ... paljon kuituja, kokojyväviljaa, hedelmiä, vihanneksia, kasviksia, juureksia ... matalahiilihydraattisia ruokia, jotka pitävät verensokerin tasaisena koko ajan. Ruokavaliosta kannattaa karsia mahdollisimman minimiin esim. valk.vehnäjauhot, valk.sokeri (tilalla voi käyttää hunajaa tai esim. intiaanisokeria) ja rasvaiset ruoka-aineet ja siirtyä vähärasvaisiin. Voi kannattaa jättää pois ja siirtyä esim. kasviöljyihin (rypsiöljy parasta). Jos kuitenkin ongelma alhaisen verensokerin vuoksi, silloin järkevästi käytettynä kovat rasvat hyvästä (voi, oliivit, raejuusto, kovat juustot jne.) Aikuinen ei enää tarvitse makeita välipaloja, jos kuitenkin esim. kahvin kanssa tekee mieli makeaa, osta kaupasta terveellisiä kokojyväkeksejä esim. elovenalla ja jyväshyvällä yksittäispakattuja vähärasvaisia täysjyväkeksejä, joissa esim. marjaa tai hedelmää. Syö kuitenkin tasaisesti pieniä annoksia useampi kerta päivässä n. 4-5 kertaa, joihin sisältyy aamupala, pari välipalaa, ruokailu ja iltapala. Yksi lämmin ateria riittää. Juo paljon nestettä ... myös vettä! Paras keino laihduttaa on pikku hiljaa n. 0,5 kiloa korkeintaan viikossa. Silloin mieleesi painuu paremmin asennemuutos ruokailun suhteen ja osaat sisäistää sen, ja paino pysyy sen jälkeen kurissa ... ei tule enää niin helposti takaisin. Noin saat mukaasi helposti myös perheen kokonaisuudessaan. Hyvin helposti esim. jommankumman vanhemman syödessä kaikkia herkkuja ja mitä sattuu pitkin päivää, sama tapa tulee lapsillekin ja sitä kautta ylipainoisuutta mm. Pieni pyöreys ei ole koskaan pahasta, liikapaino on. Tarkoitan myös siitä kärsivälle itselleen, sehän tuottaa aikaa myöten paljon muita terv.ongelmia, kuten sydän-, ja verisuonitauteja ja täten elinikä pienenee huomattavasti, aikuisiän diabetesta, nivelvaivoja ... erittäin pahojakin etc. Liikunta on hyväksi, kuitenkaan sen ei tarvitse olla mitään hiki päässä huhkimista. Puoli tuntia tai tunti päivässä riittää. Hyötyliikunta esim. haravoiminen vallan erinomaista ... pääasia, että pistää puoleksi tunniksi sykkeen nousemaan ja sydän saa näin rasitusta (rakastelukin käy) ja pysyy kunnossa.
Toki on liikunnalla väliä laihdutuksen suhteen!!!
Liikunta parantaa aineen vaihduntaa, kiinteyttää lihaksia eli polttaa rasvaa harjoitettavien lihasten alueelta ja isompi lihasmassa tarvii enemmän energiaa. Tuossa nyt ensin muutamia asioita. Silloin kun harjoittelin itse 2 kertaa päivässä niin minun kesti syödä ihan mitä vain ja paino pysyi 68kg (olen mies, noin 182cm pitkä ja aika vahva). Tietenkin tuommonen määrä liikuntaa päivälle vie jo aikaakin.
Ei yksin liikunta tai oikea ruokavalio, vaan molemmat yhdessä!!! Näin tehdään tuloksia!
Nykyihmisten ruumiillinen rumuus mielestäni perustuu lihasten puutteeseen. Siis vaikka ei olisi liikaa kiloja niin ei ole mitään muotoja ja nahka roikkuu rumasti. Sitten jos on vähänkään muotoja ne ovat tasan läskiä. Ei niin haittaisi vaikka olisikin vähän läskiä jos olisi tuota lihasta sitten tekemässä oikeita muotoja.
Niin, syötkö paljon karkkia. Jos syöt, niin jätä esim. ne vaan pois kokonaan, yllätyin tässä itse kuinka paljon siitä jo pelkästään laihtuu kun jättää karkit pois. Täytyy kyllä sanoa, että en syö pullaa, leivoksia tai keksejä ollenkaan, en ole koskaan syönyt. Karkkia vaan on mennyt pirusti ja kun lopetin kokonaan karkin syömisen niin laihduin n. 7 kg. Kannattaa kokeilla, jos siis olet kova karkinsyöjä.
Olen kova karkinsyöjä ja siihen on kaatunut moni laihis just sen takia, että syön hyvää ja sitten on ruuasta tingittävä... ajattelin kuitenkin tällä kertaa, että jätän hyvän syömisen kokonaan pois lukuunottamatta suurinta herkkuani jäätelöä. Eli kerran viikossa ois jätskipäivä jolloin söisin lempparijätskiäni ja pois turhanpäiväinen herkuttelu =)
Onnekseni tykkään tosi paljon hedelmistä ja ksaviksista, samoin kuin marjoistakin. Täytynee ruveta syömään niitä entistä enemmän.
ollut mikään liikkuja, inhoan suoraan sanoen liikuntaa. Nyt kuitenkin innostuin tuosta kun karkit jättämällä laiduin tuonkin verran - ostin hiljan nimittäin kuntopyörän. Poljen joka päivä 10 - 30 km ja se on hirmuinen suoritus ihmiseltä joka ei ole tehnyt kuntonsa eteen yhtään mitään. Laitoin sen olohuoneeseen ja siinä telkkaria katsellessa polkasen pyörällä. Siitä on tullut iiselle tosi hyvä mieli. Suosittelen sinullekin. Ei tarvi lähteä kotoa mihinkään mutta tulee jotain tehtyä. Tähän varmaan sullakin aika riittäis.
Ruokavaliolla on helpointa laihtua kun ei tarvitse olla nälässä. Tämä onnistuu helpoimmalla kontrolloimalla ravinnon hiilihydraattitasoa ja syömällä kylläiseksi kun on nälkä. Minun ohjeet ovat "kivikauden dieetti". Tässä ei ole kyseessä Atkinsonin malli, vaan paremminkin ihmisen esihistoriaan perustuva ravintomalli.
Hiilihydraattia ovat: sokerit ja tärkkelys (selluloosaa ei tässä noteerata, kuidut).
Eli ruoasta tulee selvittää hiilihydraattipitoisuus.
Esimerkkejä: Sokeri 100%, Peruna 98%, vehnä ja riisi 77%, maustamaton jugurtti 5%, 100%ruisleipä 28%. Lähtökohdaksi voi ottaa, että ruoan tulee sisältää hieman hiilihydraatteja. Vitamiinien saanti luonnolliseksi, eli vitamiinit ravinnosta.
Rakenna itsellesi sopiva ruokailutottumus. Kotimaiset marjat ovat tärkein vitamiini ja flavonoidilähde, niitä syötiin kivikaudella (väh. 1dl marjoja joka päivä jos mahdollista). Ulkomaisten hedelmien korkeat hiilihydraattipitoisuudet syövät niistä saadun hyödyn. 100% ruisleipä: 28% hiilihydraatteja (paras leipä). Porkkana, lanttu, nauris ja sipuli kelpaavat (peruna on 1600-luvun keksintöä, EI perunalle). Vihreät kasvikset OK, jos hiilihydraattitaso alle 25%).
Kerma ja voi ovat ok, samoin liha ja kala. Kaikki kevyt tuotteet ovat turhuutta. Eli kun rajoitat hiilihydraattitasoa ravinnossa, niin kaikki ylimääräiset rasvat pilkkoutuvat aineenvaihdunnassa. Rasvojen monipuolisuus on hyväksi, homogeeniset ja vain yhdenlaista rasvaa sisältävä rasvatuote ei ole hyväksi. Salli itsellesi pala kakkua suvun juhlissa, 50grammaa suklaata viikossa, 2 dl jäätelöä viikossa. Ei tule vielä liiallista sokeria, kun muuton perusteet kohdallaan. Unohda olut, yksi lasi viiniä vuorokaudessa käy ilmankin voi olla.
Syö kun on nälkä, syö kunnes tulet kylläiseksi. Älä ahmi, äläkä venytä vatsaasi. Vesi maistuu kun aineenvaihdunta alkaa toimia.
Liika sokeri ja liika suola keräävät nestettä soluihin. Solut turpoavat ja aineenvaihdunta melkein pysähtyy, vesikään ei oikein maita. Seurauksena kudokset alkavat kerätä rasvaa. Eli vesi ei kierrä kunnolla elimistössä, koska liiallinen sokeri estää sen.
Itselläni meni noin kaksi viikkoa löytää omat syömiseni. Kyllä siinä oli kaupassa ihmettelemistä, kun oli muuhun tottunut. Paino putosi alusta-alkaen suhteellisen tasaisesti, pelkällä ruokavaliomuutoksella. Olotila parani nopeasti ja virkeys lisääntyi. Painoni jäi pysyvästi alas. Jojottelusta ei tarvitse murehtia, kun on oivaltanut itselleen paremman tavan valita syömisensä.
Mitä minä en syö: sokeri, peruna, vehnä, riisi, makaroni, pasta
Mitä minä syön: kotimaiset marjat (ei mansikka), liha, kala, porkkana, kurkku, 100% ruisleipä/ näkkileipä, maustamaton jugurtti, viili, juusto, sipuli, kananmunat, kerma, voi, suklaa 50grammaa/vko, kukkakaali, parsakaali.
Ei kannata olla fanaatikko: pienet poikkeamat ovat sallittuja( voi korjata suklaa/jäätelöosastosta). Aina ei saa haluamaansa ruokaa. Jos saa perunoita, ne voi jättää lautasen reunalle. Porkkana-vihanneksia saa perunan tilalle ruokapaikoissa tilaamalla.
Niin tuttu juttu.MUTTA kokeileppas näin.Voi kuulostaa ihan kahjolta mutta toimii.
Ensinäkkin syöt ihan oikean aamupalan.Ja ihan oikeat lämpimät ruuat päivällä.JA siinä välissä syöt välipalan 2 tunnin välein.Vpala vois olla hedelmä viili tms missä ei ole rasvaa,sokeria tai hiilihytraattia.
Toiseksi teet itteles selväksi mitä syöt ja miten.Rasvassa keitetyt ja paistetut pois.
Haudutat ,keität ja paistat uunissa.
Liikunnan lisäys vois olla vaikka käytät rappuja etkä hissiä.Kävelet työmatkat jos vaan on mahdol.tai ainakin toisen suunnan.TAI voithan kävellä osan ja ajaa loput bussilla.
Menet lasten touhihin mukaan liikkumaan.jne.
MUTTA kaikkein tärkeintä on että katsot mitä suuhusi laitat.Miksi tuo välipala niin usein..verensokeri pysyy vakaana eikä tule piikkejä liian alas tai ylös sillä nehän ne on just mikä ärsyynyttää ja väsyttää.
Ittellä ollut ja on edeleen sama ongelam,ylipainoa vieläkin 10 kg,olen saanut ppis jo 15 kg ihan ruokavaliolla.
Syön aamupalan ja monta välipalaa ja tietysti nuo lämpimät ruuat ja millon ruoka ei ole niin lämmintä niin sillon salattia tms vastaavan määrän.
Rasvan ja sokerin käytön olen jättänyt opois se mitä tulee niin tulee ruuan mukan mutta sitä en laita itte lisää.
Käytän paljon rasvatonta viiliä,jugurttia ja vähä rasvaisia juustoja.
Ruoka-annoksessa laitan salattia tai vihaneksia tai hedelmiä aina puolet annoksesta ja loppu sitten muuta.Juon paljon vettä kaikenkaikkiaan.
Jos kahvileipää tekee mieli niin sellanen kotipullan tyylinen pulla tai piirakka on vähin paha.Pasteijat on paha kompa sisältää enemmöän energiaa kun viinerit.
Illalla jos syön niin hedelmiä tai marjoja, rasvatonta viiliä tai jugurttia ja paljon vettä.Ja syön vain jos tuntuu että todella nälkä.
Et todellakaan ole yksin.Ei miehesi ehkä pahaa tarkoita mutta se on kai sitä että hoikka vaan on kivempi katella.
Tuo ohjeeni on lähsestulkoon se sama mitä diapeetikot noudattaa.Mulla itellä on uniapnea ja tuo ohje tuli tuolla kuntoutuksessa.Alkuun tuntu ihan hurjalta olla aina syömässä ja samlla muka laihtua .Vaan kuis ollakaan paino alko tippua jo tuolla.Jaa siitä se lähti.
Käytin kyllä sellasta apteekista saatavaa ainetta kun Valmarin.On nestettä ja auttaa närästykseen ja parantaa vatsantoimintaa.Mukka oli kumpaakin ondelmaa.On aika kamalan makusta alkuun mutta siihen tottu äkkiä.
Katot ihan tosissa mitä oasta kotiin.Osta terveelistä koko porukalle ja siinä saat samalla itteles kuin huomaamatta.Remontoi koko perheen ruokatottumukset tuskin siitä kova poru syntyy.
Ota aikaa ittelses itsekäästi ja se kyllä kannatta.Työ ja opiskelukin alkaa sujua siinä sivussa.Tarkista ajankäytöäsi.
Kyllä se siitä lähtee.Pitää vaan olla tiukka ja eikä asettaa liian tiukkaa aikatalua.JA jos lipsahtaa niin maailma ei siihen kaadu.Ei todellakaan.
Kokeile sopiiko ns. ruis-hedelmädieetti sinulle. Työpäivinä et syö lainkaan ns. lämmintä ateriaa töissä vaan seuraavaa: ruisleipäsiivuja (ei päälle levitteitä), hedelmiä (punaisia omenoita), pähkinöitä ja kuivahedelmää, lähdevettä. Kokeile eri kombinaatioita eri aikavälein jotta löydät sopivan tavan tasata verensokeria. Illalla lämmin ateria. Lopeta kokonaan seuraavien ruokien syönti: jäätelö, kakut, pullat, limut, keksit, karkit. Pari kertaa kuussa voit palkita itseäsi tummalla kokosuklaalla. Mahdollisimman paljon liikuntaa.
syömiseen se aika menee.