Tämä vanha asia, tullut esille myös äsken joissakin aiheissa. Galaksit, kuten Linnunratamme, ovat matkalla avaruudessa kuin jotakin kohti, mutta kohdetta ei voida määritellä. Nopeus 100 km/s tai vähän enemmän.
Gravitaation syyksi olen selittänyt siruhiukkaset, joista massat muodostavat gravitoneja. Gravitonit pilkkoutuvat yksilökiteiksi etäännyttyään riittävästi massoista viimeistään muutaman sadantuhannen valovuoden päähän. Osa kaartaa takaisin massoja, galaksia kohti.
Entä se osa, joka ei suuntaakaan kohti massaa? Se jatkaisi ikuista liikettä valon nopeudella avaruudessa kohtaamatta aikoihin mitään ainetta.
Ynnä noista gravisiruista muodostuisi graviaineen virtoja. Tietysti edelleen valon nopeudella.
Gravivirta ja galaksi ovat kohdanneet. Galaksi käyttää gravimateriaalia vetovoimansa muodostukseen. Samalla virta aiheuttaaa galaksin liikkeen jonnekin. Kohdetta ei kuitenkaan näy misään, sitä ei ole.
Olen sanonut, että siru-eli gravihiukkaset yksilöinä ovat pukkaavat.
Siten galaksin liike gravivirrassa ei tulekaan vetona edestä, vaan pukkauksena takaa. Juuri tässä olettekin kaikki erehtyneet.
Galakseja katoaa, mutta toisia syntyy. Ikuisessa äärettömässä aineisessa avaruudessa on ja syntyy materiaalia uusiin, tapahtuu vedyn regeneraatiota. Vaan mistä aine tietää kokoontua yhteen?
Sanoisin, että gravivirrat voivat olla tärkeä käsite ja olosuhde galaksien muodostukseen. Gravivirran kohdannut ainemassa vetää, ainemassat vetävät, ja tästä syntyy taipumus kokoontua yhteen. Erinäiset sinänsä melko satunnaiset ainemassat alkavat kokoontua galaksiksi. Samalla tämä syntyvä galaksi saa gravivirrassa nopeuden.
Gravitaatiomateriaalin taipumus pyöriä massan tuntumassa. Ja luultavaa, että gravimateriaali tyhjässä avaruudessa kulkee virtoina, ei ole jakautunut tasaisesti. Siten kaikki muodostuneet galaksit ovat varsin erillään toisistaan. Kohtaavat vain silloin, jos sattumalta on kurssi toistaan kohti. Mitä suurempi on galaksi, sen suurempi on sen taipumus hajottaa itseään. Siten massojen keskittyminen avaruudessa ei mene galakseja
pitemälle.
Gravitaation syyksi olen selittänyt siruhiukkaset, joista massat muodostavat gravitoneja. Gravitonit pilkkoutuvat yksilökiteiksi etäännyttyään riittävästi massoista viimeistään muutaman sadantuhannen valovuoden päähän. Osa kaartaa takaisin massoja, galaksia kohti.
Entä se osa, joka ei suuntaakaan kohti massaa? Se jatkaisi ikuista liikettä valon nopeudella avaruudessa kohtaamatta aikoihin mitään ainetta.
Ynnä noista gravisiruista muodostuisi graviaineen virtoja. Tietysti edelleen valon nopeudella.
Gravivirta ja galaksi ovat kohdanneet. Galaksi käyttää gravimateriaalia vetovoimansa muodostukseen. Samalla virta aiheuttaaa galaksin liikkeen jonnekin. Kohdetta ei kuitenkaan näy misään, sitä ei ole.
Olen sanonut, että siru-eli gravihiukkaset yksilöinä ovat pukkaavat.
Siten galaksin liike gravivirrassa ei tulekaan vetona edestä, vaan pukkauksena takaa. Juuri tässä olettekin kaikki erehtyneet.
Galakseja katoaa, mutta toisia syntyy. Ikuisessa äärettömässä aineisessa avaruudessa on ja syntyy materiaalia uusiin, tapahtuu vedyn regeneraatiota. Vaan mistä aine tietää kokoontua yhteen?
Sanoisin, että gravivirrat voivat olla tärkeä käsite ja olosuhde galaksien muodostukseen. Gravivirran kohdannut ainemassa vetää, ainemassat vetävät, ja tästä syntyy taipumus kokoontua yhteen. Erinäiset sinänsä melko satunnaiset ainemassat alkavat kokoontua galaksiksi. Samalla tämä syntyvä galaksi saa gravivirrassa nopeuden.
Gravitaatiomateriaalin taipumus pyöriä massan tuntumassa. Ja luultavaa, että gravimateriaali tyhjässä avaruudessa kulkee virtoina, ei ole jakautunut tasaisesti. Siten kaikki muodostuneet galaksit ovat varsin erillään toisistaan. Kohtaavat vain silloin, jos sattumalta on kurssi toistaan kohti. Mitä suurempi on galaksi, sen suurempi on sen taipumus hajottaa itseään. Siten massojen keskittyminen avaruudessa ei mene galakseja
pitemälle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
> Siten massojen keskittyminen avaruudessa ei
> mene galakseja pitemälle.
Itse ajattelin, että tämä johtuu siitä, että gravitaatio lakkaa vaikuttamasta etäisyydellä, joka on luokkaa galaksin halkaisija taikka enemmän. Siis että gravitaation vaikutus nollautuu ko. etäisyyksillä (eikä Newtonin laki päde). Tämän voisi varmaan tietokoneella simuloida, jos olisi ohjelma.
Miksi siis galaksit eivät enää kierrä mitään, vaan ovat varsin tasaiset sijoittuneina avaruudessa. Pelkkä Newtonin gravitaatio ei mielestäni tätä selitä, koska silloin nekin kieräisivät jotain? Vai?
Selittääkö puuttuvan massan se, että galaksin valovoimasta laskettu galaksin massa on pielessä, koska valovoima ei summaa kohteiden takana olevien massojen valoa (siis kun 90% massasta on mukamas hukassa valovoiman perusteella)? Ja siis valovoima on arvioitu väärin!
Se puuttuva massa näyttää puuttuvan sieltä missä ei näy mitään. Lähinnä galaksien reunoilta. Eli kaukana galaksien keskipisteestä olevat kappaleet pyörivät liian nopeasti galaksin ympäri
Jos kappale pyörii nopeampaa, niin se kompensoi nimenomaa nopeuden lisäyksellä keskipisteen massan lisäystä. Jonka taasen voisi selittää vaikkapa musta-aukko, joka ei näy valovoimamittauksessa.
ja taas joku joka ei erota materia massaa, liike massasta.
Jos joku liikkuu nopeeta niin ei sen massa kasva!.
Mitenkäs painovoimaa mitataan jos sitä ei edes kyetä havaitsemaan?
Kun lisäät kappaleen ratanopeutta niin sen keskipakovoima lisääntyy ja se siten kompensoi suurempaa vetovoimaa! Ei ole mitään vikaa!
Oletko kokeillu vaakaa koskaan? Sillä on helppo mitat painovoima!
Siis tämähän on juuri ongelmana galaksien ratanopeuksien suhteen. Aurinkokunnassa ulompama olevien planettojen ratanopeudet laskevat tuon "keskipakovoiman" edellyttämällä tavalla. Eli Newtonin kaavan mukaan 1/R^2 mukaisesti. Galakseissa ulompienkin tähtien ratanopeudet ovat suunnillen samöja kuin sisempiäkin ratoja liikkuvien tähtien. Tästä kaikki tuo hömpötys pimeästä materiasta on saanut alkunsa.
Jos oletettaisiin, että galaksien suurin massa on keskittynyt galaksien keskustaan, pitäisi tähtien ratanopeuksien laskea ulommaksi mennessä.
Vastaus kysymykseesi on negatiiviset energia keskittymät jotka toimivat päinvastaisella gravitaatiolla. kuin mustat aukot mutta nurinkurisesti.
elikkä jokaisen galaksin keskellä on sekä vetävä että hylkivä gravitaatio keskittymä, jotka eivät voi törmätä toisiinsa koska toinen hylkii samalla voimalla toista kuin toinen vetää toista puoleensa, joten ne pyöriessään toistensa ympärillä saavat ympäröivät tähdet pyörimään samaan suuntaan, joka myös estää galaksejen muodon hajoamasta sisäänpäin, (jonkin tutkimuksen mukaan galaksejen sisä osat pyörivät eri suuntiin) joten nämä 2 kappaletta pyöriessään vetävät tähtiä eri suuntiin, toisen työntäen sisimpiä toisen vetäen ulompia.
"ArKos ilmoitti ennen uudistusta poistuvansa, koska fasistiset kypäräpäät aikovat kaapata palstan tarkoituksenaan saada "tämäkin nimimerkki" haltuunsa. Kun joku vielä oikeasti rekisteröi hänen nimimerkkinsä, niin lienee aika varmaa että hän myös pysyy poissa.
Hän oikeasti tarkoitti totta noilla peloillaan. Nyt keskuudestamme nimimerkkinä poistunut ArKos oli mielestäni varmasti paranoidi skitsofreeni. Vuoden, parin ajan hänen tilansa on ollut aika hyvä, siis verrattuna aikaisempaan. Kolme, neljä vuotta sitten hän oli tosi huonossa kunnossa. Muistaakseni keskustelut Erik XIV ja Viikon saldo olivat täysin opetustarkotuksiin kelpaavia esimerkkejä psykoosissa olevan henkilön ajatusmaailmasta ja pahoista ajan ja paikan tajun vääristymistä. Hän mm. uskoi 45 sekuntia edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen vuorokauden kuluneen ja haukkui Sauli Niinistön kun tämä ei vastaa hänelle. Sen jälkeen kunto on parantunut aina silloin tällöin toistuvien parin kuukauden poissaolojen jälkeen.
ArKosin henkisen tilan kannalta on parempi jos hän ei provosoi itseään täällä. Toisaalta hän on niin addiktoitunut internetiin, että hän epäilemättä löytää pian itselleen uuden foorumin."
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=5033&highlight=#5033