mitä on teidän mielestänne olla sosiaalinen ihminen?mitä sosiaalisuus ylipäätänsä tarkoittaa?
sosiaalisuus
sos
1912529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sellainen, joka hakeutuu ihmisten pariin ja osaa höpöttää kaikkien kanssa.
Rajansa kaikella. Ihminen joka tulee 1. sosiaalisesti toimeen muiden kanssa,
2. haluaa tehdä kaikenlaisia juttuja muiden ihmisten kanssa esim.töitä, harrastaa,
3. keskustelee,
4.ilmaisee mielipiteensä, mutta voi myös jättää ilmaisematta,
5. on kiinnostunut ihmisistä monin eri tavoin sekä yksilöinä, että ryhminä
6. usein kiinnostunut toimimaan erilaisissa yhdistyksisssä tai järjestöissä
Yltiösosiaalinen on usein antisosiaalinen
Nää on ei ole mistään kirjasta poimittuja vaan ihan mun omia päätelmiä.
Alkuperäinen lähde voi tietenkin olla esim. peruskoulu, mutta kyllä nää edelliset on aika sisäistynyt mun muistiin ja siten elämään; elämäntyyliin ja -tapaan.
Yksinkertaisesti, sosiaalinen on henkilö joka kykenee näkemään asiat toisen ihmisen perspektiivistä, kun anti sosiaalinen henkilö on kyvytön.
Psykopaatti = Anti Sosial Person.
Ei. Tämä on väärin. Termillä sosiaalinen ei ole mitään tekemistä psykopatian kanssa. Kyllä edellinen määritelmlä oli okei.
Sosiaalinen henkilö pitää ihmisistä ja tulee heidän kanssaan toimeen. Ihmissuhdeverkosto yleensä laaja. Ja tämän päivän yhteiskunta suosii sosiaalisuutta ja small talkin-taitajia.Ehkä myös tähän liittyvää pinnallisuutta.
Tosin erakotkin voiva olla sosiaalisilta taidoiltaan aivan okei, mutta he eivät vain tunne tarvetta olla vuorovaikutuksessa monien ihmisten kanssa. Heidän ihmissuhteensa sen sijaan ovat useinkin paljon syvällisempiä ja kestävämpiä kuin pintaliitäjä-sosiaalisten-small talkkaajien.
Vain se että Anti sosiaalinen on psykopaatti. Englannin kielessä.
ei tarvitse välttämättä olla psykopaatti ollakseen antisosiaalinen. Sosiaalinen kanssakäyminen ei vain jostain syystä ole mielekästä joko tällaiselle persoonallisuudelle itselleen tai hänen lähiympäristössään oleville ihmisille.
Tällaisia syitä voi olla monia esim. epävarmuus, päteminen tai muu huono käytös, joka taas voi johtua monesta eri syystä esim. lääkityksestä, joka ei anna aivoille käskyä kyseenalaistaa tai muuttaa tilannetta tai käyttäytymistä tai tilanteessa olevaa toimintamallia.
Luovuus voi mm.eristyksen tai paremmin sanottua sosiaalisen vuorovaikutuksen vähentyessä kärsiäja jäljelle jääneessä ympäristössä ehkä ollaan sulkeutuneita ja näin ei saada tervettä mallia, jota käyttää. Aina vain kyseenalaistetaan. Ilman syytä, ilman hyötyä. Ja tässä ei ole tarkoitus syyttää muita. Mä vain en näe yksinkertaisesti syytä, miksi kenenkään pitäisi lähteä mielikuvitusleikkiin, joka rajoittaa hänen elämäänsä. Muita tällaisia juttuja voi olla esim. lääkitys, joka vaikuttaa luovuuteen tai ajatteluun.
Eli kysymys kuuluu, kuinka vuorovaikutuksessa käyttäydytään? Pitääkö muiden ihmisten olla sun kanssa samaa arvomaailmaa? Mun kanssa ei tarvi, vaikka hyvä olisi. Tärkeintä on se, että viihtyy. Mun mielestä tämä ei onnistu, jos jatkuvasti täytyy puida tai parantaa omiaan tai muiden vikoja.
Tän jälkeen voi vain kysyä, et miksi multa kysytään olenko yhteiskuntakelpoinen? Onko mulla muka vaihtoehtoja, järkeviä?
Tarvitseeko omaa arvomaailmaa tuoda esiin A. koskaan B. Jatkuvasti C. Jos siltä tuntuu D. Kun se sopii tilanteeseen E. Sopivassa seurassa?
Ja tästä voi kysyä, mikä on mulle, arvonneidille, sopivaa seuraa? Multa on kysytty tätä ennenkin vuosia sitten. Tärkeempää on se millaisessa seurassa tulen toimeen ja mitä tämä seura antaa mulle.
Omasta itsestäni voin sanoo, et en mä mitään ihmeitä osaa antaa enkä ns. kuuta taivaalta, mut läsnäoloo esimerkiksi. Viime vuosina sekään ei ole ollut taattua. Päivät on tosi pitkiä työttömänä.
Kauheeta, jos tuttavissani olisi sellaisia ihmisiä, jotka haluaa jotain lahjoituksia tai myönnytyksiä tai kokevat olevansa tarpeellisia/tarpeettomia. Pitäisi niinku olla joku syy kanssakäymiselle. Ei ymmärrettäisi sen tärkeyttä muuten.
Monilla ihmisillä kaikki niiden tapaamat ihmiset tulevat heidän elämäänsä ns. luonnonkeinoin, töistä, harrastuksista jne. Pitää kuitenkin muistaa, et kaikilla ei näin onnellisesti ole asiat.
Osaan myös mielestäni keskustella ihan normaalisti, normaaleista asioista esim. seksistä, tunteista, lööpeistä, harrastuksista, ihmisistä, säästä, menneisyydestä jne. Tämä tukee mun selviytymistä erilaisissa ihmissuhteissa.
esiintuomiseen on monia eri keinoja keskustelussa. On ilmeet, eleet, olemus, jutut ja muu käytös. Myös se miten nää toistuu merkkaa jotakin.
Jos on liikaa odotuksia muille ihmisille ja niitä yrittää pakottaa esiin muista ihmisistä, mun mielestä se ei ole sosiaalisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Voidaan varmaan puhua jonkinlaisesta taidosta, ehkä taidosta tuoda itseään ja omia halujaan esille tai ymmärryksestä jotakin asiaa kohtaan, jos näin tekee, mut se, et koko elämä menee tällaiseen hakemiseen, on mun mielestä surullista.
Voidaan myös odottaa ja hakea vastareaktioita oman itsensä kannalta. Ei pysty hyväksyyn sitä, et ollaan vaan rauhassa ja et se toinen ei siitä katoo mihinkään, vaan on ehkä vuosia siinä ja keskustelu etenee vähitellen. Muitakin tapoja on.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antisosiaalinen_persoonallisuushäiriö
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö
Wikipedia.
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ADP tai ADSP) on psykologinen persoonallisuushäiriö, josta kärsivä tunnetaan arkikielessä yleensä joko psykopaattina tai sosiopaattina.
ADP:n oireisiin kuuluvat:
* Kykenemättömyys toimia sosiaalisten normien tai lakien mukaisesti
* Petollisuus, joka ilmenee jatkuvana valehteluna tai muiden huijaamisena oman hyödyn tai nautinnon vuoksi
* Vastuuttomuus, impulsiivisuus tai kykenemättömyys suunnitella elämää eteenpäin
* Ärtyneisyys ja aggressiivisuus, joka esiintyy väkivaltaisuutena
* Piittaamattomuus omasta tai muiden turvallisuudesta
* Katumuksen puute, joka esiintyy piittaamattomuutena tai kykenemättömyytenä ymmärtää loukanneensa tai kohdelleensa väärin muita tai varastaneensa heiltä
* Muiden ihmisten hyväksikäyttö
* Narsismi
Antisosiaalista persoonallisuushäiriötä esiintyy DSM-IV-oppaan mukaan kolmella prosentilla miehistä ja yhdellä prosentilla naisista.
Edellinen kirjoittaja ei ole ilmeisesti kokenut koulussa istumista epämiellyttäväksi, kun on noin hyvin asioita omaksunut. Lisäksi hänen mielestään sosiaalisuus kaikkine sosiaalisuuden ominaispiirteineen on ollut hyvä juttu.
Mä olen myös kuullut, että laaja kokemusmaailma on yksi korkean älykkyyden osatekijä. Mutta sitä en muista, mihin kaikkiin älykkyyden osa-alueisiin laaja kokemusmaailma vaikutti. Voisi kuvitella, että ainakin sosiaaliseen älykkyyteen joka on yhteydessä mun mielestä myös kielelliseen lahjakkuuteen sekä logiikkaan. Ei ole kuitenkaan välttämätöntä, että nämä samat osa-alueet korostuisivat kaikilla ihmisillä samalla tavalla.
Jos kokemusmaailma on luonnollisesti laaja eli ei keinotekoinen, keinotekoinen on vaikkapa yhteiskunnan luoma laaja kokemusmaailma kuten päiväkodit, koulut yms. Ihminen muodostaa sen perusteella itse käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Huomioi ympäristöään ja tekee johtopäätöksiä, muodostaa omaa arvomaailmaansa ja näkemystään ihmisistä.
Tässä demokraattisessa yhteiskunnassa olemme yhteiskunnan taholta sidoksissa lakeihin ja normeihin. Nämä eivät jätä sijaa kyseenalaistukselle valtion toimissa. Täytyy pyrkiä noudattamaan hyviä tapoja kaikin tavoin valtion viroissa. Tämä supistaa kohteena olevien ihmisten kokemusmaailmaa yllätyksettömyydellään.
Myös suppea kokemusmaailma voi tietynlaisilla persoonallisuuksilla olla toimiva. He ovat usein rohkeita ja kokeilevia tutkijatyyppejä. Terveen itsetunnon omaavia. Helposti mukaan lähteviä ja sopeutuvia. He arvostavat uutta ja uuden löytämistä.
Sosiaalisuus tarkoittaa sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa, eikä vain niiden ihmisten joista pitää, vaan ylipäätään pystyy toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Moni puhelias pienen piirin ihminen, ei ole siinä mielessä sosiaalinen, ettei siitä olisi tulemaan toimeen kuin tietynlaisissa tilanteissa. Siksi hiljaisemmatkin voivat olla enemmän sosiaalisia, kuin puheliaat ja näennäisesti sosiaaliset.
Joku voi olla suosittu, mutta se ei tarkoita, että hän suhtautuisi ihmisiin itse hyvin, vaikka muut suhtautuisivat häneen.
Moni äänekäs ihminen pitää itseään sosiaalisena. Se ei välttämättä auta häntä ymmärtämään yhtään sen enempää miten muiden kanssa toimitaan. Jyräävä ja päällepäsmäri ihminen on aika vähän sosiaalinen. Sosiaalinen ihminen pystyy aistimaan ympäristön ja sopeuttamaan sosiaalisuuttaa siihen.
Aidosti sosiaalinen on oikeasti kiinnostunut muista, eikä sen vuoksi, että tarvitsee muiden huomiota ja ihailua. Suuri sosiaalisuus saattaa myös olla riippuvuutta muista ihmisistä. Yksin viihtyvä ei välttämättä ole epäsosiaalinen vaan hänellä saattaa olla hyvä itsetunto ja aimo annos riippumattomuutta.
Olipas tosi ajankohtainen kysymys sulta, itse olen ajatellut ja keskustellut ihan samasta aiheesta viime aikoina ihmisten kanssa. Päädyin lyhyeen päätelmään, että sosiaalisuus on aitoa kiinnostusta toisten ihmisten persoonallisuudesta ja arvomaailmasta. En halua tässä alkaa kritisoimaan ihmisten tapaa olla ihmisten kanssa. Katson kuitenkin, että kommunikointitaidot ovat ihmisillä hyvinkin erilaiset, ja näin ollen eroja kohdata tätä toisen maailmaa on juuri niin paljon kuin meitä ihmisiäkin.
Tuonpa tähänkin keskusteluun vielä yhden näkemyksen mukaan. En tiedä miten sosiaalisuus täsmällisesti määritellään, mutta tässä pari ajatusta. Mielestäni sosiaalisella henkilöllä täytyy olla sekä sosiaalisia ominaisuuksia, että taitoja. Pidän esim. myötätuntoa mieluummin ominaisuutena kuin taitona ja taitoja taas jonain, mitä voi oppia (varmaan myötätuntoakin voi oppia, mutta hyvin karkeasti jaettuna pidän sitä tässä enemmän ominaisuutena kuin opittuna).
Sosiaalisesti kyvykkään henkilön kuvittelen olevan vuorovaikutustaitoinen, sovittelutaitoinen, taitava ratkaisemaan ristiriitoja ja muutenkin yhteistyökykyinen. Tuollaiset taidot vaativat noita täällä jo aikaisemmin mainittuja kykyjä ymmärtää erilaisten persoonien erilaisia toiveita, näkökantoja, huolenaiheita jne. ja kykyä sovitella niitä yhteiseksi hyväksi mahdollisten ristiriitojen sijaan.
Sosiaalinen ihminen siis mielestäni näkee toisten erilaisuuden rikkautena, eikä ristiriitoja aiheuttavana ongelmana :)
..On robotti!Ainakin semmosella ihmisellä on vitamiinit ja hivenaineet kropassa kunnossa jotta jaksaa....tai sitten sellanen on Maanikko.
sosiaalisuus ei tarkoita että ihminen on puhelias ja hauska ja omaa hyvät sosiaaliset taidot. musta sosiaalisuus tarkoittaa että henkilöllä on vahva tarve päästä vuorovaikutukseen toisten kanssa ja hakea muilta hyväksyntää.
ujoja luullaan usein epäsosiaalisiksi, vaikka oikeasti heillä voi olla yhtä suuri tai suurempikin tarve kuulua johonkin ryhmään kuin puheliailla,ujot eivät vain osaa/uskalla tuoda itseään ja ajatuksiaan esille.
ja moni puhelias ihminen ei tarvitse ympärilleen suurta laumaa kavereita vaan viihtyy vapaa aikana hyvin itsekseen.
Pistit ihan nappiin tuon tekstin. Silloin voi vain tulla aika pahasti takkiin, jos ei saakaan hyväksyntää.