Millä tavalla lapsuuden leikit vaikuttavat persooonallisuuden kehitykseen? Erityisesti yksinleikittävät roolileikit? Mulla näitä on ollut paljon. Leikin roolileikkejä myös ryhmässä, mutta nämä poikkesivat omistani yksinleikeistäni, joissa mm. muistaakseni olin valmentautuva huippu-urheilija tai balettitanssija tai vieraan kulttuurin edustaja tai jonglööriä. Ryhmässä leikityt leikit olivat normaaleja kotista, lääkäriä, kauppaa, rosvo ja poliisi yms. Minkä ikäisenä lapset leikkivät näitä roolileikkejä.
Lapsuuden leikit
Nuorallakävelijä
7896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mielestä leikkiminen kehittää persoonallisuutta. Kaikilla lapsilla ei ole niin vahvaa oma-aloitteisuutta ryhmässä kuin itsekseen leikkiessä. Jotkut taas leikkivät vain ja ainoastaan ryhmässä, eivät oma-aloitteisesti.
Normaalisti lapset leikkivät roolileikkejä leikki-iässä 8-9-vuotiailla erilaiset pelit ja kilpailumuodot ja -leikit vähitellen korvaavat roolileikit kokonaan.
annettu ikä, 8-9-vuotta on sellanen viimeistään ikä.
Niin, jos sitä muutaman vuoden vanhemmat vetää huumeita ym. päihteitä.
Kukaanhan ei ole taivaasta tippunut. Jos on aikaa päihteille on kyllä periaatteessa aikaa lapsillekin. Teiniäidit ei kyllä ole oikein mun sydäntälähellä. Lapset aikuisena, jos tällanen mahdollisuus on ja muutenkin. Mut nykyäänhän on HYVIÄ ensikoteja ja muita hoitosysteemejä. Hyvä paikka on sellainen, joka herättää lämpimiä tunteita ja muistoja vielä jälkeenpäinkin. Jotenkin vain nämäkään eivät kaikkia kohtaa.
oma kohtaiset Kotis ja lääkäri leikit ovat tosiaanki kehittäneet persoonallisuuttani koska ei päivää etten sormettaisi, koska (valitettavasti) tuli tutustuttua liian nuorena kynekoloogi leikkeihin, kuka millonki ja mitä nuoleskellen.
ja muutenki olen hiukan omituinen esimerkiksi toivon että minut alistettaisiin, jopa tarkoituksella liikun yö aikaan ulkona että joku pian raiskais ohi mennen.
asiallista. Sulla on nyt jäänyt jonkin sortin trauma. Ehkä liian pieni maailma? Ehkä minäkuvan häiriö tai jotain...
Entäs ne sairaanhoitaja leikit sitten? Tuli muuten mieleen, et niitä harvemmin tulee leikittyä... Vai oletteko olleet esim. mustapekka-pelikorttien tyyliin ojentamassa leikkausvälineitä. Aina pitää saada olla potilas ja mieluiten potilas, koska silloin voi vähän tehdä kipeetäkin, jos on oikein hyvä lääkäri.
Psykiatri- tai neurologileikit on mun mielestä myös melko poikkeavia lapsilla. Ja aitous ei jätä sanansijaa ainakaan, jos puhutaan valehtelusta.
Raiskaamisfantasiat on munkin mielestä vähän outoja, koska raiskaaja on valitettavasti usein joku tuttu joka väijyy sua talon nurkalla. Mieti jos hän on siellä jonkun kaverinsa kanssa ja sit sulle tehdään jotain tollasta ja sä joutuisit elään sen asian kanssa. Ne puhuis siitä keskenään sun läsnäollessa tai sun tutuille ja sit susta alkais tuntuun, et sun pitäis hakee apua itelles, kun et ole sitä jo tehnyt. Tai vähintään selittää miks et niin tee. Mut kuitenkin susta tuntuu siltä, et on täysin epäsopivaa jutella tollasista asioista. Niistä voi mainita ohimennen, mut ei sit oikein muuta. Yleensä ei oo kyllä tarvettakaan. Joskus noin voi olla parempi. Toiko on sitä mitä haluat?
Terveisin: Kyllä mulla onkin loppujen lopuksi tosi ihania kavereita. Ei tarvi kelata mitään tollasta
on kysymys, kun läheinen tekee tollasta? Aivan varmasti... Kyllä on KYLMÄT fantasiat tällä raiskausfantasiaihmisellä.