Munaskuu

En ole syönyt munuaiskastiketta sen jälkeen, kun osallistuin kouluruokailuun vuosikymmeniä sitten. Minusta munuaiset haisevat virtsalle. Voivat, että maistuvatkin, mutta en ole maistanut koskaan virtsaa.

Tiedän kyllä, että silloin kun sokeritautia on aikojen alussa alettu hoitaa ja verikokeita ja virtsatikkuja ei vielä ollut, lääkärit ja hoitajat maistoivat potilaan virtsaa. Sokeritaudissahan munuaiset voivat päästää läpi sokeria.

Hikoilija kirjoitti:

En ole syönyt munuaiskastiketta sen jälkeen, kun osallistuin kouluruokailuun vuosikymmeniä sitten. Minusta munuaiset haisevat virtsalle. Voivat, että maistuvatkin, mutta en ole maistanut koskaan virtsaa.

Tiedän kyllä, että silloin kun sokeritautia on aikojen alussa alettu hoitaa ja verikokeita ja virtsatikkuja ei vielä ollut, lääkärit ja hoitajat maistoivat potilaan virtsaa. Sokeritaudissahan munuaiset voivat päästää läpi sokeria.

Sisäelimille ei oikein osata antaa arvoa tässä maassa. Uljaampien ruokaperinteiden maissa (mm. Ranskassa) on toisin ja munuaiset kuuluvat gurmeeväen ruokapöytiin.

Tokihan munuaisissa teurastamisen jäljiltä virtsajäämiä on, ei sitä sovi kieltää.

Kun teen munuaishöystöä, leikkelen munuaiset aluksi pieniksi viipaleiksi. Annan niiden liota hyvän tovin runsaassa kylmässä vedessä, vettä välillä vaihtaen. Sitten panen ne uuteen veteen kattilaan ja kiehautan. Liotessaan turvonneet munuaisviipaleet kutistuvat tässä leikissä murto-osaansa ja veteen erkanee runsaanlaisesti kiinteää mähmää tai töhnää, mitälie. Toivottavasti ne enimmät kuset poistuvat sen mukana.

Tämän jälkeen huuhtelen munuaisviipaleet lävikössä kylmällä vedellä.

Sitten vain munaskuut pannulle currylla maustetussa öljyssä kuullotetun sipulisilpun sekaan ja raguunteko voi alkaa. Ja hetken päästä herkuttelu!

Vegaaneilla ei ole ruokapöytääni asiaa.