Sattumalta huomasin tuolta tähtiharrastussivulta, kuinka vuosi sitten tähti poksahti ja nyt sitten uudessa kuvassa näkee, kuinka osa siitä leviää maailman kaikkeuteen.
http://www.ursa.fi/yhd/sirius/viikonkuva.html
Näin meidänkin auringolle tulee käymään muutaman kymmenen miljardin vuoden kuluttua. Toisin sanoen, aurinkomme laajenee, polttaa kaikki aurinkokuntamme planeetat ja lopuksi syöksee osan materiaalistaan maailman kaikkeuteen.
http://www.ursa.fi/yhd/sirius/viikonkuva.html
Näin meidänkin auringolle tulee käymään muutaman kymmenen miljardin vuoden kuluttua. Toisin sanoen, aurinkomme laajenee, polttaa kaikki aurinkokuntamme planeetat ja lopuksi syöksee osan materiaalistaan maailman kaikkeuteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi tähti tossa, toi aurinko, sehän on voinut jo vaikka poksahtaa, tunnemme vaikutukset vasta n. 8 minuutin päästä.
Itse asiassa laskut osoittavat auringon laajenevan jonkin verran jo miljardin vuoden päästä ja reilummin siitä eteen päin, sulattaen lopulta myös tämän rakkaan kotipesämme kaasuksi.
Ulkoplaneettoja aurinko ei tuolloinkaan kyllä jaksa sulattaa, vaan planeetat jatkavat jonkin verran muuttuneilla radoillaan auringosta jäljelle jääneen valkoiseen kääpiön ympäri. Tähän mennee n. 5000 miljoonaa vuotta, ei paniikkia vielä.
Aurinko on kuulemma itsekkin syntynyt aiemmin poksahtaneesta, paljon massiivisemman tähden jäljelle jääneistä jätteistä, se selittää mm. miksi meillä täällä on kaikenlaisia alkuaineita millä mällätä.
Aikaa on siis millä mällätä auringon ongelman suhteen ainakin n. 1000 miljoonaa vuotta, tehdään joutessamme vaikka lapsia, sellaisia tähtilapsia, jotka sittemmin vuokraavat uuden planeetan jostain päin galaksia, mieluiten lähempää kuin kauempaa.
Mitä tarkoitat tolla kyskymykselläsi, että "oletko ihan varma". Minä en osaa vastata tuohon yhtään mitään, ennenkuin selvennät minulle sitä kysymystäsi, että mistä minä olisin varma?
ku aloit selittää että siihe menee vielä 10 miljardia.
Kuten itse sanoit, 5 miljardia (5000 miljoonaa) tai sitten minun sanomani lukema. Eikö se ole melkein sama meidän kantilta ajatellen.
mua ainakin nyppis jos loma loppuis jo heti puolessa välissä. ))) Sinänsä se on tietysti meidän kannalta sama vaikka toi pallero posahtais jo 10 000 vuoden päästä, mutta esitit ilmeisen väärää tietoa, joten oikaisu oli mielestäni paikallaan.
Kopsattu info aiheesta:
Auringon elinkaari
Auringon, kuten muidenkin tähtien kirkkaus ja lämpötila muuttuvat elinkaaren aikana. Tähtitieteilijät käyttävätkin tähtien kehitysvaiheen määrittämiseen niiden kirkkauden ja lämpötilan muutoksia kuvaavaa ns. Herzsprung-Russellin kaaviota. Auringon, kuten muidenkin keskikokoisten tähtien elinkaari on seuraava:
Kevyt tähti
Punainen jättiläinen
Planetaarinen sumu
Valkoinen kääpiö
Musta kääpiö
1. Fuusioreaktiot Auringon ytimessä alkavat (vetyatomit yhtyvät heliumiksi, energiaa vapautuu); Aurinko "syttyy". (noin 5 miljardia vuotta sitten)
2. Nykyhetkellä, noin 5 miljardin vuoden ikäisenä, Aurinko on käyttänyt vajaa puolet ytimensä vetyvarastoista.
3. 10 miljardin vuoden ikäisenä kaikki Auringon ytimessä oleva vety on muuttunut ydinreaktioissa heliumiksi. Vedyn loputtua keskustasta energian tuotto jatkuu keskustan ulkopuolella olevassa kuoressa, jossa vetyä on vielä jäljellä. Tämä aiheuttaa sen, että Aurinko laajenee: sen säde kasvaa noin 40 prosentilla. Auringon kirkkaus kaksinkertaistuu, ja sen ulkonäkö muuttuu.
4. Auringon sisäosat alkavat kutistua ja ulko-osa laajenee edelleen: 10.5 miljardin vuoden ikäisenä Auringon pintaosa on nykyistä noin 3.3 kertaa suurempi. Pinta on viilentynyt noin 4300 asteeseen. Maasta katsottuna Aurinko näyttää nykyistä hyvin paljon suuremmalta, oranssilta kiekolta. (Tosin, lämpötila maapallolla on tuolloin noussut satoihin asteisiin, joten kaikki meret ovat haihtuneet, ja tuskin mikään elollinen olento on tätä todistamassa.)
5. Noin 10.75 miljardin vuoden iässä Aurinko on paisunut nykyiseen verrattuna noin satakertaiseksi, ja tullut noin 500 kertaa kirkkaammaksi. Aurinko on muuttunut punertavaksi; se on saavuttanut kehitysvaiheen, jota kutsutaan punaiseksi jättiläiseksi. Värin muutos johtuu Auringon pintaosien jäähtymisestä. Lähimmät planeetat, Maa mukaan luettuna, ovat joutuneet Auringon sisään, ja lähestyvät vääjäämättä Auringon ydintä, jossa ne hajoavat kaasuksi.
6. Auringon ytimen tiivistyminen on nostanut ytimen lämpötilaa yli sataan miljoonaan asteeseen. Tässä lämpötilassa aiemmissa fuusioreaktioissa syntynyt helium alkaa yhtyä hiileksi. Tässä reaktiossa vapautuu suunnaton määrä energiaa. Kun helium on kulutettu loppuun myös ydintä lähinnä olevista kerroksista, Auringolla ei ole jäljellä enää mitään energialähdettä. Aurinkoa odottaa uusi muodonmuutos.
7. Auringon ulko-osat ovat laajentuneet niin suuriksi, että ne alkavat hajota; Auringon säteilypaine puhaltaa uloimmat kerrokset avaruuteen. Ne muodostavat Auringon ympärille kuorimaisen sumun, joka laajenee avaruuteen planetaariseksi sumuksi ja edelleen tähtien väliseen avaruuteen. Auringosta on jäänyt jäljelle vain erittäin tiivis, kuuma ydin, ns. valkoinen kääpiö. Ydin alkaa viilentyä; se muuttuu punaisen ja ruskean sävyjen kautta mustaksi kääpiöksi.
Aurinkokunta on näin kohdannut tiensä pään: jäljelle on jäänyt vain musta kääpiö, jota planeettojen jäännökset kiertävät.
Mutta tähänhän on onneksi vielä aikaa !
Aurinko on siis vasta keski-iässä, mutta sen lämpö kuivettaa maan ennen loppuaan.
Kun Maa kerran tuhoutuu, loppu on hyvin kuiva ja sitten liekehtivä. Auringon noin kymmenen miljardin vuoden mittainen elinkaari on vasta puolitiessään. Ihmisen kannalta elämä käy kuitenkin mahdottomaksi jo ehkä miljardin vuoden kuluttua.
Maapallolla vaikeudet alkavat, kun keskilämpö on noin 60 astetta. Saunamaisen helteen syynä on se, että Aurinko lämpenee ja laajenee. Se alkaa höyrystää kuiviin maapallon meriä.
Ilmakehässä vesihöyry kohoaa stratosfääriin, jossa se hajoaa kemiallisesti hapeksi ja vedyksi. Vety karkaa avaruuteen.
Ehkä jo sitä ennen ravintoketjut ovat tuhoutuneet, koska ilmakehän koostumus on muuttunut.
Aiemmin luultiin että tällainen kuiva loppu kohtaa maapallon eläviä vasta noin 5-7 miljardin vuoden kuluttua. Aurinko polttaa vetyvarastoaan loppuun ja muuttuu hitaasti noin kaksi kertaa nykyistä kirkkaammaksi.
Lopulta siitä tulee punainen jättiläinen ja se kasvaa paljon kirkkaammaksi ja isommaksi. Sitten se kutistuu valkoiseksi kääpiöksi ja jäähtyy hitaasti täysin kylmäksi.
"Auringon kaltaiset tähdet menettävät noin 40 prosenttia massastaan muuttuessaan punaisiksi jättiläisiksi. Ei ole kuitenkaan selvää, häviääkö massa vähitellen miljoonien vuosien aikana vai melko nopeasti, viimeisten kymmenten tai satojen tuhansien vuosien aikana", sanoi Lee Anne Willson Iowan valtion yliopistosta. Hän ja James Kasting Pennysylvanian osavaltion yliopistosta esittelivät maapallon viimeisiä hetkiä Amerikan tieteenedistämisseuran AAAS:n kokouksessa Washingtonissa.
Willson ja hänen kollegansa George Bowen ovat ennustaneet Auringon kohtalon aiempaa tarkemmin tutkimalla avaruuden muiden punaisten jättiläistähtien tuhoutumisia. He käyttivät laskelmiinsa uusia tietokonemalleja.
Häviämisen vauhdilla on merkitystä. Jos Aurinko menettäisi kylliksi massaa ennen kuin se paisuu lähelle Maan kiertorataa, Maa saattaisi olla täysin kärventymättä. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan käy.
Maan kohtaloksi koituu sen sijainti. Tähtitieteilijät uskovat, että Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus säilyvät ehjinä vielä, kun Auringosta on jäljellä enää himmeät rippeet. Marsin tulevaisuutta tutkijat eivät osaa ennustaa., mutta Merkurius ja Venus kärventyvät jo paljon ennen kuin Maa joutuu hankaluuksiin.
Fyysikko Fred Adams Michiganin yliopistosta toi esiin myös täysin toisenlaisen näkemyksen: planeettamme kuolee hyytävään kylmyyteen sen jälkeen, kun joku ohikiitävä tähti on törmännyt Aurinkokuntaamme ja heittänyt Maan ulos avaruuteen.
"Ohittavien tähtien vetovoima vaikuttaa herkästi Jupiteriin, ja vähäiselläkin muutoksella tämän massaltaan valtavan planeetan radassa voi olla katastrofaalisia seurauksia Maalle", Adams selitti.
Hän laski todennäköisyyden sille, että joku tähti paiskaa Maan joko ulkoavaruuteen tai kohti Aurinkoa. Seuraavien 3,5 miljardin vuoden aikana se on yksi 100 000:sta.
Jos mitätön mahdollisuus kuitenkin toteutuisi, planeettamme meret jäätyisivät umpeen vasta miljoonan vuoden kuluttua. Siihen asti elämä kukoistaisi valtamerten pohjissa, joita lämmittäisi Maan ytimestä tuleva lämpö.
Kiitos oikaisusta !