selkäsaunat

Olisin voinut kirjoittaa melko samanlaisen tekstin. Mutta en tiedä sen kummemmin miksi päät toimivat niin kuin toimivat.

hankala aihe, kun täälläkään ei uskalleta ottaa kantaa. Ehkä paras vastaus tulisi joltakin seksuaaliterapeutilta, mutta tässä omia ajatuksiani. Selkääni muistan saaneeni ihan pikkutyttönä, vaikka muistikuvat ovat siitä aika hataria. Kyllä vaan, minäkin muistan leikkineeni toisten lasten kanssa selkäsaunaleikkejä (nuketkin olivat usein tuhmia). Ja kyllä vaan, kun miesystäväni ehdotti sellaista, herätti ajatus oudon ristiriitaisia tunteita: hämmentävän kiihottavaa ja samalla melkein suututti. Että sellaista valtaa haluaisi käyttää minuun ja minä vielä siihen lupautuisin!

Mikähän se on kun ei lapsuudessa ole koskaan selkään saanu taikka muutoin kiusattu, mutta silti tykkäisin olla alistettu?.

joku synnynäinen persoonallisuus häiriö ?

minäkin mietiskellyt.. Lapsena sain selkääni, oikein remmilläkin. Omalle lapselleni en voisi selkään antaa. Korkeintaan tukasta mielummin kiskaista jos ei puhe tepsi.

Ja huomaan nyt hieman vanhempana, et oikeastaan kiihottaa ajatus selkäsauna leikeistä, (siis että mies antaisi piiskaa) Kiva toisaalta huomata ettei ole ainut vaikkei paljoa asiasta puhuta.
Niin ja leikin kans lapsena niitä nuken piiskausjuttuja ;D

Lapsena oli alistettu niin tavallaan tahtoo kokea sen uudestaan. Äiti tai isä olivat silloin kuitenkin niitä esikuvia, jotka lapsuudessa saattoi kokea niiksi, jotka tietävät paljon ja ovat siksi oikeassa.

Voisi verrata, että muutenkin väkivaltais perheessä (mies lyö perheenjäseniä) voi lapsikin samaistua sellaiseen, tietämällä tavallaan kuitenkin, että se on väärin.

Väkivalta tässä taas kohdistui itseen, siten että
vanhemmat satutti, joten ajatus kiihottaa itseään
että itseään satutetaan.
Samoin kun väkivaltaa perheessä katsellut (ei kokenut) lapsi saattaa aikuisena saada mielihyvää siitä, kun satuttaa toisia.

Vaikka asian silloin ja vieläkin koki raskaana,
voi ajatus innostaa juuri sen lapsuudessa koetun mukamas "oikean" esikuvan takia.

Eräs mahdollinen syy: 10-15 vuotiaana sain lapsena hyvin usein mutta kohtuullisesti, äidiltäni selkäsaunan. 60-luvulla siihen oli pakko alistua, muuten... Oli helpompi kestää, kun yritti suggeroida itsensä uskomaan, että olin ansainnut ne, ja että kurinpito teki minulle vain hyvää (niinkuin kaikki vanhemmat selittivät). Onnistuinkin siinä melko hyvin. Ehkä niin hyvin, että se "jäi päälle" vanhempanakin.

En usko, että mahdollisella aikuisiän seksifetissillä on mitään tekemistä lapsuuden selkäsaunojen kanssa. Koska ko. fetissin omaavissa on sekä että, niitä, jotka saivat selkäsaunoja lapsena ja niitä, jotka eivät koskaan saaneet. Eli sillä ei mitenkään voi ainakaan yleistetysti, olla tekemistä lapsuuden kokemusten kanssa.

Sen sijaan tuo, että monet lapset leikkivät selkäsaunaleikkejä kavereidensa kanssa, vaikka harvemmin kai lapset kokevat selkäsaunaa varsinaisesti miellyttävänä asiana, millään tavalla, ellei sitten jälkeenpäin sillä, että ymmärtävät ja kokevat, että vanhemmat vain välittävät ko. lapsen tulevaisuudesta ja turvallisuudesta. Kyseisten leikkien olemassaolo kertonee kai jotain ihan yleisesti ihmisluonnosta? Ihmisen tarpeesta kontrolloida toista ja tulla kontrolloiduksi? Siis... miettikääpä, miten turvallinen ja itsevarma olo sinullakin olisi, jos ei olisi olemassa rajoja ja rangaistuksia, vaan vain rikokset - tai jos rajat ja rangaistukset olisivat vain puhetta ja lukkojen taakse määräajaksi laittamista? Lapsena nyt etenkin, kun niitä rajoja ihan työkseen haluaa kokeilla ja ruumiillinen kuritus nyt on se äärimmäisin tapa - ja kuten joku sanontakin menee: "Äärimmäisyydet tuntuvat aina tekevän vaikutuksen." Paino sanalle 'aina'. Ja onko se vaikutus sitten hyvä vai huoho, riippuu siitä, millä asenteella ja missä tilanteessa ruumiillinen kuritus on tapahtunut.

Vanhemmalta lapselle asiassa tosin toivon mukaan on kyse halusta opettaa ja kasvattaa, ohjata, eikä silkka kontrolli kontrollin vuoksi. Mutta lapset ehkä kokevat jotain tarvetta leikkiä isää ja äitiä tässä asiassa, halutessaan välillä olla se pätevä puoli, eikkä se opetettava osapuoli. Kokiessaan vanhempiensa olevan niitä roolimalleja ja "aina oikeassa" ja jos selkäsaunat on saatu reilusti, kohtuudella ja oikeista syistä, kokemus on ihan oikea/hyvä.

Tämä on nyt varmana mennyt vähän offtopiciksi, mutta olkoot. Yritän tässä sanoa, että (lapsella) syyt selkäsaunan antamisen / saamisen viehätykseen ovat todennäköisesti suhteellisen yksilökohtaiset ja voivat olla moninaisetkin, mutta tässä viestissä analysoimani on mielestäni mahdollisesti yksi todennäköisimmistä.

Ja toistan, että aikuisiän seksifetissillä ei mielestäni ole läheskään poikkeuksetta mitään tekemistä nimenomaan lapsuuden kokemusten kanssa, eikä sitä sen puoleen kukaan ole valinnut omaavansa. Se vain on, oli lapsuus ollut millainen tahansa.

Seksuaaliterapeutti/psykologi varmasti osaisi sanoa asiaan paljonkin, mutta mielestäni joihinkin aloitusviestin esiinnostamiin ja minunkin tässä vastauksessani käsittelemiin asioihin pitäisi saada ja osaisi vastata paremmin vaikkapa kasvatustieteen psykologi tai vastaava tai ylipäätään jonkinlainen monipuolinen psykologian asiantuntija. (:

PS.
Tiesittekö, että on olemassa kissoja, jotka saavat ilmeisiä seksuaalisia kicksejä piiskaamisesta? Ja puhun nyt ihan tavallisista eläimistä, kotikissoista. Jos ette usko, menkääpä vaikka YouTubeen ja hakusanoiksi jotain tyyliin spanking cat" tjsp. Tässä siis taas yksi todiste, miksi selkäsaunasts eksuaalisesti nauttiminen ei todellakaan automaattisesti ole yhteydessä lapsuuden kokemuksiin.

Melkoisen mielenkiintoinen aihe tässä ketjussa, joten pistän tähän jotain omista tuumailuistani. Ajatusmaailman kahtiajakoisuus minua ihmetytti nuorena ja ehkäpä vieläkin. Nimittäin sattui näin: Kärähdin oppikoulun viimeisellä luokalla koevilpistä, muutkin meidän luokalla lunttasi, mutta jostain syystä minut käräytettiin.

Kotona syntyi melkoinen mekkala. Ukko kävi minulle saarnaamassa vähän väliä. Puhui jopa selkäsaunasta, olin jo 16-vuotias. Ajatus nolotti minua, sai jopa punastumaan.

Kun äijä oli saanut sukkeroitua itsensä jonkinlaiseen raivoon, niin hän ilmestyi paikalle koivuvitan kanssa. Kun minä sen näin, niin tuntui kuin minut olisi pudotettu kuumaan vesipataan, kihelmöinti oli sitä luokkaa. En minä tietenkään suostunut housujani laskemaan, kädetkin olisivat vapisseet niin, että tuskin siitä olisi mitään tullutkaan. Joten äijä sai ruveta itse hommiin ja minä tietenkin pistin hanttiin minkä pystyin. Hävisin sen erän kirkkaasti ja minua nolotti kaiken lisäksi se että parkumiseni kuului taatusti ympäri taloa, josta kaikki saivat tietää mitä minulle tapahtui.

Kun tilanne oli ohi, niin minua alkoi harmittaa, etten ollut pistänyt vielä sitkeämmin hanttiin, niin ehkäpä äijä ei olisi saanut minua piiskatua. Minua suorastaan v...., että asiasta ei voisi ottaa revanssia, jossa olisin voinut ukolle näyttää, että minä en ole enää mikään keskenkasvuinen kakara.

Nykyään tällaisen kohtelun uhriksi joutuvia lapsia kehotetaan tekemään asiasta ilmoituksen viranomaisille. Itse en olisi missään tapauksessa kehdannut ilmoittaa kenellekään, että ukko on piiskannut minut. Jos joku olisi kertonut minun saaneen selkääni, niin olisin sen ankarasti kiistanyt. Tapahtuma oli hyvin häpeällinen minun kannalta. Mutta kuitenkin, kun olin ukon kanssa saunassa, niin katsoin hyvin tarkkaan, minkä näköinen jäijä minut oli piessyt ja oliko sillä miten paljon habaa. Ihailin ja kunnioitin ukossa asuvaa voimaa ja olin varma, että se oli koko kylän riskein mies. Kyllä minä vieläkin katson miehen hauiksesta, että onko se riski kaveri, jos käsivarsi näyttää saman malliselta kuin isällä oli, niin minä luokittelen kaverin riskiksi tyypiksi.

Tässä asiassa minä olen aina ihmetellyt sitä häpeän ja ihailun ristiriitaa mikä minulla oli isän antaman selkasaunan suhteen. Ihmismieli on aika konsatikas.

Ilmeisesti olisin valmis vieläkin kokeilemaan selkäsaunaa, jos se annettaisiin salaa, eikä siitä kenellekään puhuttaisi.

Kielsin veljeni kaltoinkohtelevan käytöksen itseltäni siihen saakka, kunnes hän kuoli. Kuolinyön unessa kävi pyytämässä omalla etäisellä tavallaan anteeksi - tai sitten kävi vielä kerran häpäisemässä minua.

Fyysisen kaltoinkohtelun hoitelin alitajuisesti aloittamalla budoharrastuksen, mutta henkisen kaltoinkohtelun ... kuolleista ei saa puhua pahaa. Ja kävi se moikkaamassa ennen kuin lähti - se on jotain se.

Näin jälkeenpäin - ymmärrän minkä vuoksi mieluummin olin nälkäisenä iltaan asti 'ulkona kavereiden kanssa' kuin kotona hakattavana. Ei sinänsä, olen ärsyttävä ihminen, kun sille päälle satun - itsepäinen paska. Mutta ...

"Mikä lapsuuden selkäsaunassa koetaan seksuaalisuutta kiihottavana?" Maallikolta helppo vastaus on, että lapsuuden liiat kuritukset aiheuttavat pahaa mieltä, mutta erotiikka kohtuullisessa määrin nautittuna lisää noradrenaliinia eli hyvän olon tunnetta. Paha mieli ja hyvä olo ovat kaksi ääripäätä.

Lapsuuden "perheleikeissä" sukupuoli-identiteetin kehittyminen korostuu. Leikeissä harjoitellaan aikuisuutta varten, joten tällöin voi saada selkäsaunaa, vaikka vanhemmat eivät käyttäisikään fyysistä väkivaltaa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa sain liiankin herkästi selkäsaunaa "koivuniemen herrasta", esim. kun myöhästyin minuutin sovitusta ajankohdasta. Nyt seksuaaliset tarpeet ovat erittäin suuret, että lapsuuden ja nuoruuden paha mieli lähtisi.

Useimpien vastaukset täällä perustuvat Freudin teorioihin.

Vitsaa olen lapsena saanut, eikä se minua seksuaalisesti kiinnostanut. Asia oli kaikin puolin epämiellyttävä. Jossain teini-iän alkumetreillä minua alkoi piiskan saanti kinnostaa. Siksiä härnäsin ja härkin veljeäni, että hän lopulta antaisi minulle piiskaa. Se päivä koitti, veli nappasi minut kainalonsa ja alkoi paukutella pakaroilleni. Sitä kesti minuutin tai pari, enkä päässyt millään irti hänen vasemman käsivarren otteesta.

Tietenkin minua kävetti, etten pystynyt edes yhtään häiritsemään toimitusta, isänkin piiskatessa minä olin aina räpisköinut vastaa, mutta nyt olin kuin avuton pikkupoika. Kun häpeä pikkuhiljaa haihtui, niin tilalle kasvoi kunnioitus veljeä ja hänen voimiaan kohtaan. Mieli teki, mutta en kehdannut suoraan pyytää selkäsaunaa. Onneksi hän on joskus pihanurmikkomatsissa paukutellut pakaroitani ja sanonutkin jotain , joka on saanut kiihkon ja häpeän hereile.

Tuon ensimmäisen tapahtuman jälkeen minulla on ollut paljon käyttöä fantasialle, jossa alle kaksikymppinen nuori mies piiskaa minut.

Lapsena leikittiin jonkin verran piiskaleikkejä ja vitsasta saatiin itsekin aivan tositarkoituksella. Mitä vanhemmaksi tulin sen enemmän piiskaaminen pelotti. Vaikka tuosta on pitkä aika niin muistan vieläkin selvästi miltä tuntui kun piiskasauana lähestyi. Ensin tuli ilmoitus, sitten isä talutti sisälle tupaan. Vitsa siellä jo odotti ikkunapenillä. Tietenkin harasin vastaan minkä pystyin, mutta ei keskenkasvuinen poika mitään mahtanut. Kun housut oli vedetty nurin nilkkoihin, otti äijä minut tiukasti polvensa päälle, pelko oli tuossa vaiheessa niin valtava, että parahtelin jo, vaikka vitsaa ei oltu vielä edes käytetty. Lopulta piiskaus ei niin hirveä ollutkaan, mutta kovasti hävetti, kun isä väkisin laski housuni ja näki paljaat pakarani.

Viimeisen kerran sain isältä piiskaa 17-vuotiaana ja sen tapauksen näki naapurissa asuva kaverini, joka oli tullut lomalle armeijasta. Tuo kaveri otti asian puheeksi monet kerrat, hänelle ei ollut olenkaan vaikeaa sen käsitely. Hän väitti ettei ollut koskaan saanut selkäänsä ja siitä johtui, että hän oli luonnostaan piiskaaja, kun minulle lankesi piiskattavan osa.

Olen saanut muksuna piiskaa isältä, äidiltä ja parilta veljeltä. Vanhempien kuritus ei ollut millään muotoa seksuaalista. Veljet kurittajina kiinnosti minua koko nuoruuteni ajan. Veljen kanssa taistelu oli ankaraa, mutta päättyi aina minun häviööni. Se oli kovasti nöyryyttävää, kun muutaman vuoden vanhempi piiskasi. Teini-iässä stondis sotki nujakointia, pelkäsin hirveästi, että laukean ja veli näkee. Tuollaisessa tilanteessa oli viisainta antautua piiskattavaksi.

Nyt aikuisena en mielestäni koe erityistä mielenkiintoa veljiäni kohtaan, jollei sitä lasketa, kun kesällä heidän ollessaan vähäpukeisia, mietin millainen taisto siitä syntyisi jos jompi kumpi rupeaisi piiskaa antamaan. Muistini mukaan kumpikin on aina onnistunut operaatiossa, kun on ruvennut minua piiskaamaan. Mitenkähän kävisi nyt.

Nykyisin minua kiinnostaa isot, rotevat ja pystyvät miehet.

Luulen, että halu piiskan saantiin on syntynyt veljien toimesta. Ottelut olivat pitkiä, jouduin pistämään kaiken peliin ja kuitenkin hävisin. Oli äärimäisen häpeällistä poistua taistelukentältä kunnolla piiskattuna.

Luulen että taipumus piiskaleikkeihin on periytyvä ominaisuus. Miettikääpä oman perheenne ja sukulaisten käyttäytymistä, eikö sieltä fetismi kurkista.

Kun syntymälahjana on saanut hieman taipumusta väkivaltaan jompana kumpana osapuolena, niin helposti se lähtee leviämään virikkeiden suuntaisena. Omat fantasiat aivan pienenä oli kurituksen ja koston käyttöä jopa aikuisia kohtaan, jotka olivat minua loukanneet. Ne kostokuvitelmat eivät minua vielä kiihotaneet.

Olin luultavasti 12-vuotias , kun tappahtui ratkaiseva muutos. Pari vuotta vanhempi veli piiskasi minut. Se onnistui hyvin ja teki minuun suuren vaikutuksen. Kohta minä olinkin siitrynyt saamapuolelle ja haaveilin monista tutuista antamassa piiskaa minulle.

Yllätin pikkukakarat, 8-12 vuotiaita, leikkimässä piiskaleikkejä. Vähän aikaa seurasin salaa heidän touhujaan. Sitten astuin esiin ja ilmoitin, että minä piiskaan heidät jokaisen. Melkoisesti he säikähtivät ja kiljaisivat, mutta jäivät odottamaan mitä tuleman piti. Nappasin 10-vuotiasta poikaa kiinni ja taivutin syliini, mutta ei hän siinä pysynyt, vaan väänsi itsensä ainavaan vapaaksi. Aika monta yritystä tein ja uuvutin itseni. Sitten kävin pienimmän kimppuun, mutta en onnistunut hänenkään kanssa. Häivyin vähin äänin paikalta.

Parin viikon kuluttua 1,5 vuotta minua vanhempi veli ilmoitti, että tänään hän opettaa minulle kuinka kakarat piiskataa. Ymmärsin, että muksut olivat kertoneet meidän aikaisemmista leikeistä.

Meinasin justiin ruveta sönkkäämään, että minä kyllä tiedän...

Puheeni katkesi kesken, kun veli kävi käsiksi. Olin täyttänyt 15 ihan äskettäin ja olin ottamassa kasvupyrähdystä. Veli oli sen verran edellä kehityksessä, että sen huomasi ja tunsi. Voimaa ja nopeutta tuntui olevan reippaasti. En kerennyt kuin säikähtämään kun olin tiukasti hänun sylissään mahallani ja housutkin sen verran revitty alas, että kunnon läpse kuului. Hitonmoinen häpeä iski minuun, mutta ymmärsin, että suuttua ei saanut, taikka veli ei lopettaisi piiskausta koskaan.
-Sitä on eroa miesten ja poikien välillä, sanoi veljeni ja vapautti minut.