Paras ja koskettavin elokuva minun mielestäni on joskus 1980-luvun alussa näkemämi Ermanno Olmin "Puukenkäpuu". Vaikken muuten italialaisista elokuvista niin pidäkään, olkoon sitten kyseessä neorealismi tai italialaiset "hydrauliikkaelokuvat" varren juoksuineen, niin hra Olmin elokuva jäi mieleeni ja edelleen odottelen sitä televisiosta. Kenties se on joskus näytettykin, mitä epäilen, sillä nykyään TV:n kaikilla kanavilla näytetään vain amerikkalaista hapatusta. No, Ylen Teemalla näyttää olevan katsomisen arvoisia elokuvia, mutta digiboksin hankinta siintää minulla jossain kaukana tulevaisuudessa.
Luetuimmat keskustelut
- 683001
- 902806
- 492047
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201505- 151309
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..51288Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131271Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein131223Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin241192- 171178