Muistaako kukaan enää niin ikivanhaa asiaa kuin ravintolaa, joka oli olemassa vielä 1960-luvun lopulla Yrjönkadulla ihan lähellä Naku-uimahallin sisäänkäyntiä? Ettei samassa lukaalissa olisi myöhemmin ollut Decanter-baarivälinemyymälä, tai sitten naapurilukaalissa?
Bar Milanesessa oli niin poikkeuksellisen herkullinen bolognese-kastike, että se on jäänyt mieleen kaikki nämä vuodet! Tarjoilija kertoi, että kastike "keitetään koko yön yli yrttien kanssa", ja niinpä se olikin kuin balsamia!!!
Annosta myytiin tavallisella nimellä Spaghetti Bolognese, mutta samaa kastiketta käytettiin myös annoksessa nimeltä Carne con spaghetti, jossa siihen oli sekoitettu mukaan naudanfileen viipaleita. Oli myös nimikkoannos nimeltä Spaghetti Milanese, mutta sen koostumusta en muista.
Lähes saman makuista spaghettikastiketta oli myös entisessä Chez Marius -ravintolassa Mikonkadulla lähellä Pohjois-Espan kulmaa. Kyse on siis eri paikasta kuin nykyisestä samannimisestä keittiövälinemyymälästä Fredrikinkadulla.
Myös yhdessä pienessä ruokabaarissa (jonka nimeä en enää muista) Töölössä Mechelininkadulla oli samanmakuista kastiketta kuin Milanesessa. Olen ajatellut, että ehkä omistaja oli sama.
Vaan kaikki nämä kolme ruokapaikkaa ovat ajat sitten lopettaneet toimintansa, ehkä jo viimeistään 1970-luvulle tultaessa. Mutta muistaisiko joku muu keski-ikäinen ruokafriikki nämä paikat, ennen kaikkea Bar Milanesea? Turha toive lienee, että löytäisi vielä sen armoitetun kokin joka valmisti tuota unohtumatonta Bolognese-kastiketta...
Olen itse yrittänyt valmistaa, ja parhaimmillani päässyt lähelle, mutta jäänyt sittenkin niin kauas!
Bar Milanesessa oli niin poikkeuksellisen herkullinen bolognese-kastike, että se on jäänyt mieleen kaikki nämä vuodet! Tarjoilija kertoi, että kastike "keitetään koko yön yli yrttien kanssa", ja niinpä se olikin kuin balsamia!!!
Annosta myytiin tavallisella nimellä Spaghetti Bolognese, mutta samaa kastiketta käytettiin myös annoksessa nimeltä Carne con spaghetti, jossa siihen oli sekoitettu mukaan naudanfileen viipaleita. Oli myös nimikkoannos nimeltä Spaghetti Milanese, mutta sen koostumusta en muista.
Lähes saman makuista spaghettikastiketta oli myös entisessä Chez Marius -ravintolassa Mikonkadulla lähellä Pohjois-Espan kulmaa. Kyse on siis eri paikasta kuin nykyisestä samannimisestä keittiövälinemyymälästä Fredrikinkadulla.
Myös yhdessä pienessä ruokabaarissa (jonka nimeä en enää muista) Töölössä Mechelininkadulla oli samanmakuista kastiketta kuin Milanesessa. Olen ajatellut, että ehkä omistaja oli sama.
Vaan kaikki nämä kolme ruokapaikkaa ovat ajat sitten lopettaneet toimintansa, ehkä jo viimeistään 1970-luvulle tultaessa. Mutta muistaisiko joku muu keski-ikäinen ruokafriikki nämä paikat, ennen kaikkea Bar Milanesea? Turha toive lienee, että löytäisi vielä sen armoitetun kokin joka valmisti tuota unohtumatonta Bolognese-kastiketta...
Olen itse yrittänyt valmistaa, ja parhaimmillani päässyt lähelle, mutta jäänyt sittenkin niin kauas!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vakiolounaspaikkojani Chez Mariuksen, Messeniuksen ja Café Lyonin ohella 1970-luvulla. Unohtamatta Fredan Pikku-Rivoliakaan - ja mikäs se olikaan se pizzeria Krunikassa? Siinä Liisankadulta vähän ylöspäin.
Mechelininkadun paikkaa en muista. Siellä oli 1980-luvulla kuitenkin, Kerhosen ja Perho(sen) lisäksi, hassu pieni kotiruokabaari, Koribaari, jossa Eki hoiti "salin" (n. 20 tuolia) ja Ekin mutsi teki lihapullia ja Janssonin kiusausta vakiokundeille.
Takaisin asiaan
Epäilemättä Milanesessä oli omia konsteja, mutta bolognesen yms. tomaattipohjaisten pastakastikkeiden (ja pizzan tomaattikastikkeen!) suhteen tärkein temppu on todellakin pitkä keittäminen: 4-6 tuntia. Helpoimmin homma hoituu, kun tekee ajoittain ison satsin "sugoa" eli keitettyä, vain lievästi valkosipulilla maustettua, tomaattikastiketta, jonka antaa muhia vaikkapa yön yli.
Milanesen carne-kastikkeessa oli muistaakseni runsaasti mustapippuria ja lisänä myös chiliä.
Keittiövälinekauppa Chez Mariusta boikotoin pyhäinhäväistyssyistä
Hienoa että joku muukin edes muistaa Bar Milanesen (ja muistitko myös tuon bolognesen?)!
Jännää, että nämä muutkin paikat ovat olleet meillä yhteiset (Lyon, Rivoli, Don Rodolfo, Messenius jne.). Mutta siihen aikaan ei paljon muita oikein ollutkaan...
Sääli vain, etten taida koskaan tavoittaa tuon mainitsemani nimenomaisen kastikeversion kokkia, että voisin paljailla polvillani rukoilla häntä paljastamaan resepti minulle, jos lupaan etten koskaan avaa omaa ravintolaa...
PS. Siis mikä oli Fredan Pikku-Rivoli? Muistan vain Albertinkadun varsinaisen Rivolin, jolla muuten oli erillinen "pizza-huone" jo 70-luvun alussa. Niin hyviä pizzoja ei saa tänäkään päivänä, vai kultaako aika vain muistot...?
Hyviä pasta paikkoja ei taida olla missään tarjolla! Aloittajan kuvailemaa bolongnesea sai 60 ja 70 luvuilla Haminassa Giovanni nimisessä paikassa ja yhtä hyvää en ole saanut kuin Italian pelipaikoilla.
Sääli, että suomalainen ravintolakulttuuri on melkoisen kuollutta ja kohtuuhintaista "arkiruokaa" juhlahetkiin ei saa mistään! Minulla ainakin syömisen ilo loppuu kun tilauksen jälkeen alkaa mikron oven iloinen kilkattelu!
Menussa oli myös ylihyvä Risotto Indienne. Pohjalla katkarapuja, sitruuna-currykastike, juusto ja päällä riisi. Olen yrittänyt jäljittää reseptiä turhaan.
Muistan herkullisen Picatta Milanesen ja Bolognese-kastikkeen. Kaipaan todella niitä herkkuja sekä Chez mariuksen nauhaspagettia ja fantastista kastiketta. Kävin siellä 70-luvulla joka perjantai aina vuoteen -85. Muutto ulkomaille oli virhe kun siellä ei ollut näitä herkkupaikkoja.