periaatteellisella tasolla. Emme nyt puhu erityisesti suomen asioista.
Demokratia on sitä, että enemmistöllä on oikeus päättää vähemmistön asioista, vaikka asia ei heille millään tavoin kuuluisi.
Jos enemmistöä ei huvita tehdä ruumiillista työtä, Heillä on silti oikeus päättää myös työtä koskevissa asioissa niiden puolesta, jotka työn tekevät.
Jos enemmistö ei omista missään määrin kiinteää omaisuutta. Kiinteistöjä, Maata, tai muuta merkittävää omaisuutta, Heillä on silti oikeus päättää, mihin sitä käytetään.
Jos enemmistöllä kansasta on enemmän velkaa, kuin omaisuutta, he ovat silloin velkaa vähemmistölle. Heillä on kuitenkin oikeus devalvoida valuuttaa, Pakkolunastaa omaisuutta, Päättää velkojen mitätöinnistä, Määrätä sakkoja, veroja ja muita sanktioita, jolla omaisuutta voidaan tasata.
On kuitenkin, ainakin teoriassa, jopa demokraattisessa valtiossa muitakin keinoja vaikuttaa asioihin, kuin demokraattinen päätöksenteko.
Demokratia on sitä, että enemmistöllä on oikeus päättää vähemmistön asioista, vaikka asia ei heille millään tavoin kuuluisi.
Jos enemmistöä ei huvita tehdä ruumiillista työtä, Heillä on silti oikeus päättää myös työtä koskevissa asioissa niiden puolesta, jotka työn tekevät.
Jos enemmistö ei omista missään määrin kiinteää omaisuutta. Kiinteistöjä, Maata, tai muuta merkittävää omaisuutta, Heillä on silti oikeus päättää, mihin sitä käytetään.
Jos enemmistöllä kansasta on enemmän velkaa, kuin omaisuutta, he ovat silloin velkaa vähemmistölle. Heillä on kuitenkin oikeus devalvoida valuuttaa, Pakkolunastaa omaisuutta, Päättää velkojen mitätöinnistä, Määrätä sakkoja, veroja ja muita sanktioita, jolla omaisuutta voidaan tasata.
On kuitenkin, ainakin teoriassa, jopa demokraattisessa valtiossa muitakin keinoja vaikuttaa asioihin, kuin demokraattinen päätöksenteko.
Vastaukset 30
Vanhimmat
No nimenomaan periaatteessa demokratia ei ole mikään "enemmistö-päättää" -mekanismi. Demokratia on historiallisesti kehittynyt ajattelutapa, jolla on omat edellytyksensä ja ehtonsa. Enemmistöpäätökset ovat vain yksi toimintamekanismi.
Demokratia sellaisena kuin me sen nyt miellämme on syntynyt eurooppalaisella uudella ajalla, ja sen taustalla on humanismi, individualismi ja tasa-arvopyrkimys. Demokratian toteutumisen ehtoina ovat esim. luku- ja kirjoitustaito, kyky muodostaa mielipiteitä ja yhteiskunnallinen läpinäkyvyys -- eli demokratian kansalaisten pitää tietää mistä missäkin asiassa on oikeasti kyse.
Näistä historiallisista juuristaan ja yleisistä edellytyksistään ja ehdoistaan demokratiaa ei voi riisua. Demokratia ei siis merkitse mitään yhden mekanismin idealisoitua systeemiä, vaan se on todellinen, historiaan ja yhteiskunnan tilaan sitoutunut ilmiö.
Paljon pelätään että demokratiassa "mikä tahansa on mahdollista" tai että enemmistön diktatuuri johtaa "kaiken rappioon", jne, jne. Tällöin kuitenkin unohdetaan se tosiseikka, että demokratian edellyttämä ajattelu muodostaa mielipiteitä, ja mielipiteiden muodostuminen yhteisöissä ei tapahdu kehityksellisesti taantuvaan suuntaan. Ei tietenkään ole mitään takuita siitä että demokratiassa tehdyt päätökset olisivat niitä kaikkein viisaimpia, mutta noin karkeasti ottaen systeemi toimii niin että säännelty päätöksentekojärjestelmä jalostaa päätösten laatua.
Demokratian suuria uhkia ovat yleinen sivistystason lasku, mielipiteiden latistuminen ja yhdensuuntautuminen kaupallisuuden seurauksena ja yhteiskunnallisen läpinäkyvyyden häviäminen polittisen eliitin eristäytymisen seurauksena. Demokratiasta on siis pidettävä jatkuvaa huolta.
demokratia on ollut tuollaista kuin kuvaat sen utopiassasi? Koska eliitti on ollut läpinäkyvää? Koska kansa on ollut tarpeeksi sivistynyttä (lue tunteellisesti oikein tuntevia kuten tuolla toisessa keskustelussa sivistys määriteltiin). Koska tasa-arvo on toteutunut, niin, että viimeinenkin pervo tuntee itsensä hyväksytyksi.
Taidatpa haikailla sellaisia asioita, joita ei oikeasti edes ole ollut olemassa.
Taas todellisuudelle vierasta tosi/epätosi-ajattelua.
Koska eliitti on ollut läpinäkyvää?
Kyllä eliitti on Suomessa ja yleensäkin EU:ssa huomattavan läpinäkyvää verrattuna moniin muihin demokraattioiksikin nimitettyihin valtioihin. Sama koskee myös kansan sisvitystasoa ja tasa-arvoa.
Vaikka ideaalitilaan on pitkä matka, niin Euroopassa ollaan ainakin puoli vuosisataa edellä muuta maailmaa.
Sen verran 90-luvulla perehdyin tähän eliittiasiaan, että tulin lukeneeksi tekniikan tohtori (Tampereen yliopistolla ainakin silloin) Ilkka Ruostetsaari tutki valtaeliittejä. Tietääkseni hän on tehnyt näitä valtaeliittitutkimuksia useampia. Näistä luin vuoden 1993 tutkimuksen ilmestymisvuonnansa.
Ruostetsaaren mukaan Suomen valtaeliittiin kuuluu noin tuhat henkilöä. Hän jakaa valtaeliitin myös eri eliittiryhmiin. Esimerkkejä näistä ovat vaikkapa kulttuurieliitti ja hallintoeliitti. Erikoista on, että Ruostetsaari ei laskenut kansanedustajia ollenkaan valtaeliittiin kuuluviksi! Lopulta hän päätyy toteamukseen, että Suomen valtaeliitti on sisäänpäinkääntynyt ja uudistuu omista jälkeläisistään.
Meillä siis ainakin vuonna 1993 oli valtaeliitti, johon eivät kuulu kansanedustajat, mikä on varsin absurdia!
Kansanedustajathan me kaikki tunnemme, koska he ovat koko ajan televisiossa, mutta entä nämä tuhat muuta? Heistä emme tiedä mitään. Valtaeliitti on kuin onkin näkymätön, jos Ruostetsaareen on uskomista... ja miksipä emme uskoisi?
Kun ajatellaan demokratian huonoja puolia nykypäivän vinkkelistä, on sellainen ilman muuta se, että vähemmistöjen asioiden hoito on riippuvaista aina kulloisistakin oloista ja moraalista, sillä moraali vaihtelee aikakausittain ja on suhteellista. Koska enemmistö päättää lait, ei vähemmistöjen etuja voida turvata edes laeilla, vai olisiko sellainen laki mahdollinen, joka estäisi ketään tulevaisuudessa kajoamaan tiettyyn lakiin? Tuskinpa uskallusta riittäisi... Globalisaation myötä alaa onkin vallannut uus-sosiaali-darwinistinen ajattelu ja köyhien etuja on leikattu lakimuutoksin. Kaikkein räikeimmin sosiaalidarwinistinen ajattelu näkyy maamme 500000 pätkätyöläisen elämässä. Silloin tällöin kuulemme karmeita tarinoita työntekijän oikeuksien polkemisista vaikkapa vuokratyövoimayrityksissä. Yhä useamman ihmisen päässä asustaa se ajatus, että jotkut nyt vaan eivät tarvitse mitään oikeuksia ja että heitä voi kohdella miten vain. Pätkätyöläiset eivät voi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia, mutta sekös näitä sosiaalidarwinisteja kiinnostaa pätkääkään.
Ongelmalle, vääryydelle, ei ole tehty, eikä haluta tehdä mitään.
Demokratia siis "taipuu" tarvittaessa vaikka mihin, kunhan vain enemmistön oikeuksista pidetään huoli. Köyhien asema huononee koko ajan, eikä mitään parannusta näy horisontissa. Siinä demokratian probleema - kyvyttömyys pitää huolta vähemmistöistä vaikeinakin aikoina. Toisaalta: jos lähitulevaisuudessa tulisi paremmat ajat, mikä on kaikin todennäköisyysfaktorein pelkkä utopia, vähemmistöjen oikeudet saattaisivat parantua, eli demokratia "taipuu" myös toiseen suuntaan.
Demokratia on jo alkuunsa täysin järjetön ajatus. Vaikka ajattelisimme, että valta olisi kansalla. Jo todennäköisyysmatematiikan mukaan on selvää, että kyseessä on aate, jossa vain yksi asia on varmaa; että mikään ratkaisu ei voi olla koskaan järkevä. Demokratia on järjen kuolema ja luovutus toivon suhteen.
Demokratia on järjestelmä, joka on sopeutunut epätoivoon ja samalla se pakottaa järjettömyyteen.
Demokratia on pettureiden ideologia; se kuvaa pelkuruutta ja uskaltamattomuutta olla erilainen. Demokratia on myös ääretöntä taantumusta. Se kieltää kehityksen, sillä leikkaa siivet kaikelta uudelta.
Ja koska hyvät ideat ovat liian hyviä suurimmalle osalle, on helpompaa tyytyä kompromisseihin, joissa aina joudutaan seuraamaan jotain oikean ja väärän väliltä.
Kun vielä lisätään joukkopsykologian ja tiedotusopin faktat demokratiaan, niin huomaamme, että kyseessä on rikollinen aate.
Demokratia ei ole ajatus, oppi eikä aate. Demokratia on eurooppalaisella uudella ajalla kehittynyt historiallinen ilmiö. On väärinymmärrystä kuvitella että se tyjentyisi joihinkin yksittäisiin tekijöihin. On väärinymmärrystä yrittää kuvata sitä yksittäisillä ominaispiirteillä tai selittää sen merkitys asettelemalla vaakakuppeihin ohuita idealistisia vaihtoehtoja.
Esimerkiksi lause "kun vielä lisätään joukkopsykologian ja tiedotusopin faktat demokratiaan..." on täydellinen historiallinen väärinymmärrys. Nimittäin sama humanismiin, individualismiin ja kartesiolaisiin dualismeihin perustuva perusjäsentäminen on tuonut uudella ajalla mukanaan niin psykologian, yleensä tiedon ja sen välittämisen, kuin myös demokratiankin. Eivät nämä kehityksen osatekijät voi hyökätä toinen toisiaan vastaan.
Demokratia ei olekkaan mikään enemmistö päättää mekanismi. Demokratia on mekanismi, jolla saadaan päätökset näyttämään humaaneilta, ja tasa-arvoa tavoittelevilta. Ei todellinen valta millään "enemmistöllä" olekkaan, vaikka enemmistön päätöksellä lait hyväksytäänkin tai ollaan hyväksymättä.
Paras tapa pitää huolta demokratiasta on antaa demokratian kaivaa itse itselleen hautaa.
Demokratia on utopia joka perustuu oletukseen, että 100% kansasta olisi kyvykkäitä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Kyllä tällainen kuvaamasi valtaeliitti on olemassa. Ei sitä kannata kieltää. Mutta heidän vallallaan on demokratian muodostamat reunaehdot. Ei heille kaikki ole mahdollista. On myös totta, että nykyinen suuntaus (tuloerojen kasvaminen, kansalaisten jakautuminen, sosialiturvan ja yhteiskunnallisten palveluiden alasajo) on mahdollista juuri siksi, että kulissien takaisella väellä on niin paljon valtaa. Mutta perimminen syy tämän tilanteen mahdollistumiseksi on kansalaisten se, että kansalaisten sivitystasossa on edelleen iso vajaus. Jos kriittinen massa tiedostaisi ongelmat ja olisi riittävän yksimielinen toimivasta ratkaisusta, ei "valtaeliitillä" olisi mitään kykyä heitä vastustaa. Nyt kriittisen massan puuttuessa ihmisten enemmistöä ja siten eduskuntaa on mahdollista manipuloida kulissien takaa. Yritykset nostaa asioista rationaalista keskustelua sabotoidaan tehokkaasti monin keinoin. Tämä on mahdollista vain sivstystason puutteen vuoksi.
Mutta kyseessä on tasapainotila. Eliitti mm. sabotoi poliittisia aloitteita (heillähän on enemmistön seuraamat tiedoitusvälineet hallussaan), mutta jos he menevät liian pitkällä niin yleinen tietoisuus älähtää heti. Tätä sietokykyä kokeillaan harkitusti tasaisin välein. Monet ovat kai sen huomanneet.
"Demokratia on utopia joka perustuu oletukseen, että 100% kansasta olisi kyvykkäitä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon."
Älä sekoita tasavallan ihannetta ja demokratiaa. Demokratia toimii ontuen tasavaltaperiaattellakin, jos kriittisen massa sisvistystaso on riittävä, mutta parempaa demokratiaa olisi painotettu demokratia. Toisten ymmärryksellä olisi enemmän painoa kuin toisten.
Demokratian ydin on järjestelmän sisäinen takaisinkytkentäsilmukka, ihan klassisen säätöteorian mukaan, ja se toimisi paremmin, jos toteutettaisiin "jatkuva äänestys" ja "painotettu äänioikeus".
Olet täysin väärässä. Demokratia ei ole utopia joka perustuu oletukseen, että 100% kansasta olisi kyvykkäitä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Demokratia on historiallisesti kehittynyt käytäntö, joka perustuu tosiasiaan, ettei synnynnäisten tai väkivalloin hankittujen erioikeuksien perusteella hankittu päätäntävalta ole ollut kansalle parasta.
aineistoon väitteessäsi kun sanot:
"Demokratia on historiallisesti kehittynyt käytäntö, joka perustuu tosiasiaan, ettei synnynnäisten tai väkivalloin hankittujen erioikeuksien perusteella hankittu päätäntävalta ole ollut kansalle parasta."
Eli voisitko jollain tavalla viitata käyttämääsi todistusaineistoon, vai pitääkö meidän vain uskoa sinun sanaasi, vailla perusteluita? Ettei vain kyseessä olisi mielikuvaan perustuva hypoteettinen oletus, eikä mikään vakavasti otettava empiirinen tutkimus?
kauan demokratia on ollut olemassa sellaisessa muodossa kuin sinä sen kuvailet. 100 vuotta sitten asenteet ovat olleet aika paljolti sellaisia, joita sinä et voisi hyväksyä. Mitä demokratia on tarkoittanut esim. 100 vuotta sitten?
Juuri noinhan se on. Mutta jos niiden, jotka ovat eteviä, annettaisiin toteuttaa unelmansa, muu suuri joukko putoaisi kärryiltä. Kaikki tietävät, miten suuriin ongelmiin se voisi johtaa. Meillä olisi joku "Isä Aurinkoinen", joka tietäisi kaiken meidän puolestamme ja pitäisi huolta meistä - tai sitten tappaisi meidät kaikki.
Demokratiako on kansalle parasta?
Demokratiassa joku pitää kauniin puheen, ja toinen sanoo "joo, tämähän on hyvä juttu". Seuraavassa vaiheessa hankitaan asialle tarvittava kannatus. Lopputuotteena saadaan ihmisten elämää rajoittava ja eriarvoistava laki, jonka toteuttamiseen ja valvomiseen ei riitä resursseja.
Demokratiassa kaikilla on oikeus, mutta kellään ei ole vastuuta, eikä velvollisuutta.
Diktatuurissa kaikilla on velvollisuuksia, ja joillain harvoilla jopa oikeuksia.
Vaikka köyhiä ja syrjäytettyjä olisi tässä maassa miljoona, uskon, että ne, ketkä heistä äänestävät, jäävät vähemmistöön. Mielestäni tässä maassa on kriittinen massa, mutta se osa, joka äänestää, on liian pieni. Vasemmistoliitto on vasta neljänneksi suurin puolue. Mielestäni valtaa pitävän enemmistön käytöksessä näkyy välinpitämättömyys, egoismi ja ahneus. Kun he äänestävät, antavat he tukensa tulonjaolle, joka on heidän etujensa mukainen. Tämä on demokratian perusongelma, se voi muuttua arvoiltaan sosiaalidarwinistiseksi ja jättää vähemmistön edut vähälle.
Toki voit tehdä peräämäsi todistelun itsekin. Perehdy tuon mainitsemasi empirismin syntyyn ja kehittymiseen, ja kun olet kirjoittanut sen historian sanotaanpa vaikka Francis Baconista Humen kautta loogiseen empirismiin, siinähän sinä tulet samalla todenneeksi individualismin lisääntymisen ja objektivoinnin sääntöjen täsmentymisen, eli viime kädessä samat yleiset ajatteluehdot, joiden varassa demokraattinen prosessikin on tapahtunut. Näin tulet kartoittaneeksi myös demokratian reunaehdot ja kirjoittaneeksi demokrattisen ajattelun kehityshistorian.
On se tehty tietysti myös filosofian historioijien toimesta. Tarjolla on about tuhat yleisesitystä aiheesta. Likimain mikä tahansa länsimaisen filosofian historia uutta aikaa koskien kelpaa, mainittakoon nyt tässä esimerkkinä puheenaolevaan empirismiin erityisesti perehtyneen G H von Wrightin kirja Tiede ja ihmisjärki.
Demokratiassa kaikilla on periaatteessa sama oikeus ja jokainen joutuu vastuuseen kannattamistaan huonoista tai pahoista asioista.
Vastuu on aina sosiaalista. Jos joku tuntee vastuuta vain joitain ei-inhimillisiä, sanokaamme vaikkapa jumalallisia tai yli-ihmismäisiä tahoja kohtaan, silloin ollaan paitsi epädemokratian oikeastaan jo psyykkisen sairauden teillä.
en noita ole jo lukenut? Luuletko tosiaan, että kaikki tulevat ehdottomasti samaan johtopäätökseen asioista, kun lukevat samat kirjat?
Enkä tässä kysynyt miten käsityksesi demokratiasta on syntynyt, vaan mitä käytännön esimerkkejä sinulla on siitä, että diktatuurit ovat aina pahoja. Vai onko kyseessä vain mielikuva, eikä kokemukseen perustuva käsitys. Vai onko niin, että asiaa ei voida käytännössä todentaa ja vanhojen diktatuurien toimintaa ei voida mitenkään käyttää todisteena, niiden pahuudesta, koska...?
että sinulla itselläsi on jotain henkisiä ongelmia, sillä olethan sinä jatkuvasti vihainen muille keskustelijoille, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi. Sinusta tulee ihan mieleen joku diktaattori, diktaattorithan eivät suvaitse muiden ihmisten mielipiteitä, vain niitä, jotka ovat samoja kuin diktaattorin omat.
Eli sinäpä taidat olla psyykkisen sairauden tiellä, koska käyttämäsi keskustelumetodit ovat diktatuurimaisia ja epädemokraattisen väkivaltaisia.
En puhu köyhistä ja syrjäytyneistä kriittisenä massana vaan "sivistyneistä". En tarkoita "sivistyneistöä", jos sellainen edes on, se ei ole sivistynyttä. Tarkoitan niitä, jotka todella ymmärtävät tilanteen ja se mihin olemme menossa, näkevät tilanteen esim 20v eteenpäin. Näitä on vain kourallinen. Vasemmistoliitolla ei ole minkäänlaista toimivaa skenaariota asioiden järjestämiseksi. Jopa kokoomuksen piirissä on joitakin harvoja, jotka ymmärtävät isoja trendejä. Konservatiivipuolueissa, kuten kepussa ja demareissa, ei sellaista ajattelua esiinny.
Tarkoitan esim. tämän keskustelun kysymyksen asettelua, joka on "sivistyneistölle" ja poliitikoille täysin vieras:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=681&posting=22000000018379191
>> Enkä tässä kysynyt miten käsityksesi demokratiasta on syntynyt, vaan mitä käytännön esimerkkejä sinulla on siitä, että diktatuurit ovat aina pahoja
En ole tässä toistellut käsityksiäni demokratiasta vaan kertonut miten se on eurooppalaisella uudella ajalla syntynyt. Ajatushistoriassa kehitystrendit ovat pitkiä, mutta vahvana juonena tässä on ollut, että on siirrytty synnynnäisten erioikeuksien ja yksinvallan ajoista kohti demokratiaa. Jos kehitys ei ole ollut hyvää, sitten pitäisi taantua takaisin.
Hyvät ja pahat asettuvat näihin suuriin kehityskuvioihin siten että kaikkina aikoina on omat hyvät ja pahat asiansa.
En ole jatkuvasti vihainen. Kauneus on tässä tapauksessa kokonaan katsojan silmissä.
Vaikka en hyväksynyt demokratiaa, en hyväksy myöskään diktatuuria. Poliittiset aatteet eivät koskaan voi kuvata todellisuutta.
Politiikka on aina vallantavoittelua. Oli kysessä demokratia, tai diktatuuri, on siinä kyse siitä, että joku toinen päättää, mitä me teemme, ja mikä on oikein tai väärin.
Demokratiassa on kyse ainoastaan naamioidusta diktatuurista.
Demokratiassa on vain eri keinot. Siinä täytyy olla pyrkyri, kun diktatuurissa täytyy olla itsevaltias.
Demokratiasta en myöskään käsitä sitä, että se sitoo kaikki kansalaiset samaan muottiin. Demokratiassa ei ole sitä vaihtoehtoa, ettei saisi äänestää.
Onneksi äänestäminen ei ole pakollista. Äänestäminen nimittäin johtaa siihen, että se luo illuusion siitä, että kansa on tahtonut jollain tietyllä tavalla.
Lopultahan kyse on aika pitkälti illuusiosta. Demokratia on kompromissia ajatusten ja päätösten välillä, mutta samaa kompromissia on myös diktaattorin toiminta.
Oikeastaan ei ole merkitystä, onko diktatuuri, vai demokratia siltä kannalta ajateltuna.
"Demokratiassa kaikilla on periaatteessa sama oikeus ja jokainen joutuu vastuuseen kannattamistaan huonoista tai pahoista asioista."
Aivan, kuten diktatuurissakin siis.
tiedä sinusta muuta kuin mitä tänne kirjoitat. Kirjoituksistasi on aistittavissa juuri sellaisia asioita, joita tunnut itse muodollisesti vastustavasi. Ristiriitaista on se, että käytät itse sellaisia metodeita, joita pidät immoraalisina.
vai kuka se oli, joka mainitsi, että rahan valta on tuhoamassa demokratian. Mutta kuinka voi olla vapaa markkinatalous ja demokratia, ilman, että jossain vaiheessa raha ottaa vallan? Sehän on rahan oikeus, ottaa valtaa, kun säännöt sallivat rikastumisen, niin miksi ihmiset eivät sitten rikastuisi?
Jos taas rikastuminen kiellettäisiin demokraattisesti, niin näitä demokratian peruspilareita, eli jokaisen yksilönvapauksia vähennettäisiin, joka on diktatuureille ominaista.
Demokratia ei suinkaan tarkoita rauhaa, vaan se tarkoittaa sitä, että on monta eturyhmää, jotka taistelevat vallasta, mutta joista kukaan ei voi saavuttaa absoluuttista valtaa. Ja jotkut sitten uskovat, että tämä jatkuva valtataistelu tuottaa kaikista parhaimman ratkaisun, koska lopputulos on aina eri tahojen sopima kompromissi.
Ja vaikka kukaan ei saa absoluuttista valtaa, niin aina on silti voittajapuolue. Ruotsissa se oli ”porvarit”, eli nyt Ruotsissa porvarit saavat läpi mitä tahansa he aivan välttämättä haluavat ajaa läpi, koska heillä on näennäinen enemmistövalta. Toki oppositiopuolueet voivat estää asioiden toteutumisen, mutta sekään ei ole ilmaista. Ei toki ole kyse siitä, ettei jokainen puolue haluaisi päästä eroon vastustajistansa, mutta kun mitään laillisia keinoja siihen ei ole. Toki epärehellisiä ja moraalittomia keinoja on käytetty äänestäjien saamiseksi, kuten Ruotsissa ja Suomessa on tuotu maahanmuuttajia massoittain, jotta saataisiin lisää äänestäjiä sosialisteille.
Demokratia ei siis suinkaan poista ihmisten halua hallita muita ihmisiä diktaattorimaisesti, se vain tekee siitä mahdotonta.
Voitko esimerkiksi oikeasti väittää, että demokraattinen politikointi olisi jotakin muuta kuin kaksinaamaisuutta? Eli poliitikot esittävät kansalle olevansa jotain, vaikka oikeasti olisivatkin jotain muuta. Tämä on yksinkertaista, koska kansaa on helpointa vedota yksinkertaisella ja vetoavalla sanomalla, niin silloin kansalle ei edes yritetä selittää kaikkia tavoitteita, vaan politiikkaa pelataan mielikuvilla. Aivan kuten sinäkin tässä keskustelussa olet pyrkinyt luomaan mielikuvia, mutta et ole halukas keskustelemaan teoriasta sen taustalla.
Demokratia ei siis lisää rehellisyyttä, koska kiroilulla pärjää parhaiten. Liian järkevä sanoma hukkuu räikeämpien ja myyvempien sanomien joukkoon. Yksinkertaisesti siksi, että kansa on liian tyhmää tajutakseen mitään hienompia ajatuksia.
Toisaalta poliitikoilla ei ole mitään huolta siitä, että he joutuisivat vastuuseen teoistansa. Huonoja päätöksiä voi tehdä, mutta on epätodennäköistä, että kukaan edes muistaisi kuka sen on tehnyt, kun päättäjiä on niin monia. Toisaalta pahimmassa tapauksessa voi menettää vain paikkansa eduskunnassa. Politiikassa ei siis ole juurikaan vastuuta, vaan poliitikot voivat joko kerätä mainetta ja kunniaa. Kuten vasemmistopoliitikot haluavat parantaa maailmaa ja siten esiintyä jonkinlaisina sankareina työväenluokalle. Kuten esim. Rosa Meriläinen, jonka ainoa syy politiikkaan on siinä että se on yksi tie tähteyteen. Ei Rosat maailmaa muuta, mutta Imageen ja muihin ”hienoihin lehtiin” hän pääsee poseeraamaan ja järkyttämään konservatiiveja omilla ”uusilla” ideoillansa. Toisaalta porvarispoliitikot haluavat ehkäpä ajaa yritysmaailmaan etuja, koska ovat luultavasti itse siinä vahvasti mukana. Ei näillä motiiveilla kovinkaan kestävää kehitystä voida luoda, saati sitten hyvää kompromissia.
Luin mielenkiinnolla tätä keskustelupalstaa ja pääsin edelliseen kirjoitukseesi.
En ole filosofi, mutta elämää paljon niin johto- kuin akateemiseltakin tasolta seurannut ja kokenut.
Kirjoituksesi ja päätelmäsi on konkreettisen hyvä ja oikea.
nuo porvarillis-demokraattiset mietelauseet.
Ei valtioissa voi olla kansanvaltaa,vaan
rahavaltaa.Jos ihmiskunta haluaa kansanvaltaa,
sen pitää luopua SIELUNLAIN perusteella sekä
rikkaista,valtioista että rahasta.
En pidä siitä, että minut liitetään johonkin tiettyyn ryhmään, johon en sopisi termien tarkoittamissa muodoissa...
En hyväksy minkäänlaista politiikkaa, enkä voi siten olla porvari, enkä demokraatti.
Jos itse olet kommunisti, niin voit miettiä, että onkohan sekään muuta, kuin talouspoliittinen ideologia, joka on kaatunut omaan mahdottomuuteensa.
Puhut jatkuvasti sielunlaista, mutta sinulla ei ole mitään loogista, eikä ymmärrettävää teoriaa. Jos teoriaasi liittyy kommunismi, se on jo kaatunut ennen syntymäänsä.
Jos on oletettavissa, että on olemassa jokin sielunlaki, niin saat etsiä tuota ideologiaa sillä mielellä, että on olemassa moraalin fysiikkaa.
Kiinassa joskus uskottiin, että on olemassa kaksi voimaa, jotka jotka vaikuttavat.
Ehkeivät he olleet kovinkaan väärässä tässä... Se on selvää, että on olemassa moraalisesti kahdenarvoisia vaihtoehtoja. Epämoraalisia ja moraalisia.
Mutta mikä on voima, joka ohjaa moraalisuuteen ja moraalittomuuteen ja ovatko ne voimat tasapainossa...
On olemassa jotain, joka vaikuttaa ihmisen valintoihin. Voiko gravitaatio vaikuttaa ihmisen tekemiin valintoihin?
Aloitin tämän keskustelun siltä pohjalta, että empiirisen havainnointini perusteella nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme vähentää ihmisten yritteliäisyyttä.
Moni vähävarainen ihminen mielellään tekisi pienimuotoista yritystoimintaa, kuten esimerkiksi leipoisi tai laittaisi ruokaa, ja myisi sitä, tai muuta vastaavaa.
Eihän tuo mahdotonta ole, mutta todellisuus on se, että erinäisistä lainsäädännöllisistä ja kulttuurillisista syistä näin eivät ihmiset tee.
Seurauksena valtio joutuu maksumieheksi työttömyys, ja sosiaalitukiin. Monet ihmiset syrjäytyvät omaan tarpeettomuuden tunteeseensa.
Minun osaltani riittää tämä keskustelu.