miten verbi kirkua taivutetaan persoonamuodoissa?
kirkua
höhlä
161751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Preesens:
minä kirun
sinä kirut
hän kirkuu
me kirumme
te kirutte
he kirkuvat
Imperfekti:
minä kiruin
sinä kiruit
hän kirkui
me kiruimme
te kiruitte
he kirkuivat
Perfekti:
minä olen kirkunut
sinä olet kirkunut
hän on kirkunut
me olemme kirkuneet
te olette kirkuneet
he ovat kirkuneet
Pluskvamperfekti:
minä olin kirkunut
sinä olit kirkunut
hän oli kirkunut
me olimme kirkuneet
te olitte kirkuneet
he olivat kirkuneet
Seurakunta laahasi säkeistön verran perässä kanttori-urkurin saatua soitetuksi säestysosuutensa jo loppuun saakka. Kanttori myhäili tyytyväisenä: "Kyllähän tämä meiltä käy, kun koneella veisataan!"
Koneella taivutettu oli tuokin litania edellä. Taivutuskone osaa taivutusmuotoja enemmänkin; sen web-osoite löytyy eräästä aikaisemmasta keskustelusta (selaa yksi sivu taaksepäin).
(Proxy Errorin takia uusi lähetysyritys)
Preesens:
minä kirun
sinä kirut
hän kirkuu
me kirumme
te kirutte
he kirkuvat
Imperfekti:
minä kiruin
sinä kiruit
hän kirkui
me kiruimme
te kiruitte
he kirkuivat
Perfekti:
minä olen kirkunut
sinä olet kirkunut
hän on kirkunut
me olemme kirkuneet
te olette kirkuneet
he ovat kirkuneet
Pluskvamperfekti:
minä olin kirkunut
sinä olit kirkunut
hän oli kirkunut
me olimme kirkuneet
te olitte kirkuneet
he olivat kirkuneet
Seurakunta laahasi säkeistön verran perässä kanttori-urkurin saatua soitetuksi säestysosuutensa jo loppuun saakka. Kanttori myhäili tyytyväisenä: "Kyllähän tämä meiltä käy, kun koneella veisataan!"
Koneella taivutettu oli tuokin litania edellä. Taivutuskone osaa taivutusmuotoja enemmänkin; sen web-osoite löytyy eräästä aikaisemmasta keskustelusta (selaa yksi sivu taaksepäin).
Eräs veneilevän maailman hyvin tuntema, Saimaan rantamilla asuva toisinveneilijä/kirjailija (maailmanympäripurjehtija) kutsuu Savonlinnan oopperajuhlia nimellä "Kirkukarnevaalit".
Saakohan Kirkukarnevaaleissa kiljua?
Verbeistä kirkua, nurkua ja parkua ovat heikon asteen muodot ilmeisesti harvinaisia ja normaalissa kielenkäytössä ne pyritään useimmiten kiertämään: alan kirkua, olimme nurkumassa, lopeta parkuminen, joskin mahdollista on älä paru.
Mielenkiintoista on toisaalta, että ilmiö liittyy vain noihin -rkua-loppuisiin verbeihin; -rkyä-loppuisia ei liene. -rk- ei aiheuta ongelmia verbeissä särkeä (sären/särjen) tai pyrkiä (pyrin).
> -rkyä-loppuisia ei liene
Tarkoitatko, ettei ole olemassakaan? En niele tuota nurkumatta, vaan parun suureen ääneen:
SÄRKYÄ. Kärkevästi sanottuna: särki särkyy, kun sen vetelee terävällä veitsellä fileiksi; saattaapa särkeä särkeäkin siinä yhteydessä niin kauan kuin sen tuntoaisti pelaa!
Jäätkin särkyvät sitä mukaa kuin jäänsärkijän viisto keula pyrkii kiipeämään niiden päälle.
Pää sen sijaan on harvemmin särkynyt, vaikka sitä olisi kuinka järjettömästi särkenyt. Punaiset "särjensilmät" saattavat toki kuitenkin liittyä tuohon päänsärkyilmiöön. Nimim. "Kokemusta on".
>> -rkyä-loppuisia ei liene
Tässäpä olis Käänteissanakirja verraton apuväline (Tuomo Tuomi, toim.)
Sillä löytyy helposti useimmat suomen sanat viimeisen kirjaimen mukaan aakostettuina :-)
Kiitos korjauksesta, ei ollut käänteissanakirjaa käytössä.
Tuskin kukaan kuitenkaan sanoo: "Minä säryn", vaan: "Minä menen rikki", ellei pyri käyttämään erikoista (ja kylläkin oikeaa) muotoa.
Olet aivan oikeassa: itse kukin välttelee harvinaisempia heikon asteen muotoja normaalissa puheessa parhaansa mukaan. Tuntuu luontevalta, että JOKIN SÄRKYY, mutta MINÄ SÄRYN kuullostaa teennäiseltä.
Puhekielen selektiivisyys on yleinen ilmiö. Monet puhevikaiset välttelevät puheessaan heille vaikeuksia tuottavaa äännettä. Muistelen joskus lukeneeni Mauri Sariola -vainaan kirjasta miehestä, joka oli kehittänyt r-äänteen välttelemisestä taidetta. Hänen taitoaan testattiin kerran kehottamalla häntä sanomaan lause "Härkä puski suurilla sarvillaan sahraa" ilman r-kirjainta. Vastaus tuli empimättä: "Munaniekka lehmä pökkäsi isoilla etupuskimillaan pellonpölistintä." (Luultavasti en muista lauseita aivan sanatarkasti).
Mauri Sariolan leski muuten taisi luonnehtia miehensä elintapoja: "Maurilla oli ruhtinaan tulot, mutta suuriruhtinaan menot!"
Tuli tuosta mieleeni...
Kertooko nimi Simo Auli Arra sinulle jotakin?...
...meneekös tuo anagrammiosastolle?
Simo Auli Arra on anagrammi nimestä Mauri Sariola.
Heitetäänpäs vielä jatkoksi pieni visailu:
Mikä hyvin erikoinen episodi tapahtui Mauri Sariolan elämässä sinä aikana, jolloin hän esiintyi valenimellä Simo Auli Arra?
Kukas se mahtaa ollakaan se Timo Vienonetti, jonka tiedetään kirjoittelevan ahkerasti juuri nettiin, johon hänen nimensäkin näyttää viittavan?
Tarkoittanet Mauri Sariolan 1950-luvun puolivälin tienoilla "petoksesta" saamaa kuritushuonetuomiota, joka sittemmin muuttui ehdolliseksi ja sakoiksi. Tuomioistuin oli katsonut kirjailijasalanimen käytön jossain yhteydessä rikokseksi. Tuomion saadessaan Sariola toimi opettajana Pisteen koululla Pudasjärven Sarakylällä.
http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/artikkelit/psms30901.htm
Oikea nimensä on sopiva - T. pohtii.
Tuo edellämainittu verbien taivutuskone sylkäisi seuraavan pohtia-verbin taivutuksen:
Potentiaali
minä pohtinen
sinä pohtinet
hän pohtinee
me pohtinemme
te pohtinette
he pohtinevat
wm-39 lienee omissa pohdiskeluissaan ihan oikeilla jäljillä!
Tämä, nykysilmin ihan hilpeä episodi se on.