Laittakaapa välillä hyviäkin kokemuksia - vai onko niitä?

uskoisin, että lähes jokainen aupair on loppuviimein tyytyväinen aupair-aikaansa, ainakin jälkikäteen ajateltuna! paikanpäällä moni asia voi suututtaa, mutta kotiinpaluun jälkeen, kun asiaa on aikaa suodatella mielessään, osaa varmaankin katsoa hiukan toisella tapaa asioita ja saa vuodesta kokonaiskuvan niiden yksittäisten tapahtumien asemesta. veikkaisin siis, että vaikka kuinka olisi ollut ikävä perhe, "huono" asuinpaikka, liian pitkät työpäivät, yksinäinen olo tai kurja kielikurssin opettaja, tai mitä tahansa muuta ikävää, on aupair vuoteensa kuitenkin kokonaisuudessaan tyytyväinen. vuoden aikana on tapahtunut varmasti paljon positiivisiakin kokemuksia puhumattakaan siitä, mitä aupair todella on ihmisenä saanut tai päässyt tekemään uudessa maassa: monen kielitaito vahvistuu huimasti, moni aupair itsenäistyy ja kasvaa ihmisenä (ainakin ne, joilla ei ole entuudestaan ollut kokemusta matkustamisesta tai ovat asuneet omien vanhempiensa luona) löytyy uusia kansainvälisiä kavereita paikallisista sekä muista ympäri maailmaa tulleista aupaireista, näkee aivan uusia paikkoja joita ei lomaturistina olisi ehkä osannutkaan etsiä, pääsee kenties toiselle puolelle maapalloa jonkun muun kustantaessa lennot, tutustuu uuteen kulttuuriin "syvemmin" (jota ei lomaturistina pysty tekemään), näkee erilaisen/erilaisten perheiden toimintatapoja ja kasvatuskäytänteitä joista voi olla myöhemmin hyötyä esim opinnoissa tai omaa perhettä perustettaessa jne

olen itse ollut kolmesti aupairina ja huomaan, että jokaisessa tapauksessa on ollut sekä hyviä että huonoja puolia. joissakin enemmän, joissakin vähemmän. sekin aika, jonka koin paikanpäällä täysin negatiiviseksi, tuntuu nyt melko neutraalilta-negatiiviselta kokemukselta. löydän ajasta runsaasti sekä positiivisiä että negatiivisiä puolia ja uskon todella saaneeni kuitenkin paljon irti myös tästä negatiivisesta kokemuksesta - pääsin kaupunkiin jossa en ollut aikasemmin ollut (perheen kustantamana, tuskin minulla olisi opiskelijana varaa lähteä sinne edes lomalle!), tutustuin kulttuuriin, sain todella hyvää "taskurahaa"/palkkaa, sain 2 aivan ihanaa aupair-ystävää, kasvoin varmasti myös henkisesti ja sain kokemusta uusista kasvatusmetodeista/perheen tavasta toimia ylipäätään, sain ihanan rusketuksen (joka on tosin jo haihtunut...), laihduin mukavasti (olosuhteiden pakosta), kielitaitoni varmasti parani, pääsin shoppailijan paratiisiin uudistamaan vaatekaapin sisältöäni, pääsin tutustumaan muutamiin paikkoihin joihin halusinkin tutustua jne eli runsaasti näitä positiivisiakin puolia löytyy vaikka paikanpäällä tuntui ainoastaan siltä että perhe on aivan hirveä, teen todellakin liian pitkiä päiviä jne

Onhan niitä toki! Varmaan vaan enemmän sellaiset joilla on jotain känää niin tulee tänne purkamaan mieltään. ;)

Olin aupparina jokunen vuosi sitten Luxemburgissa brittiperheessä. Halusin nimenomaan ulkomaalaisen perheen ja se olikin hyvä valinta. Kannattaa miettiä millasista ihmisistä tykkää/ei tykkää ja vähän sillä silmällä katsella maata ja perhettä. Eihän toki kaikki samanmaalaiset ole samanlaisia, mutta ainakin hiukka yleistäen voi sanoa että italialainen perhe on räiskyvämpi kun vaikka sitten tuo englantilainen. :) Eli mistä itse pidät ja mikä toisaalta ahdistaa? Millaiset piirteet ihmisissä.

Itse olin siis Luxissa ja rakastuin paikkaan ikuisiksi ajoiksi! Paljon erilaisia ihmisistä jokapuolelta maailmaa. :) Vapaa-ajalle oli tosi hyvä se että pystyi tosta noin vaan hyppäämään junaan ja lähteä reissuun todella helposti. Aluksi olin paljon muiden suomalaisten au pairien kanssa, mutta loppujenlopuksi parhaimmat kaverit tuli kielikurssilta ja perheen kautta.

Olin vuoden. Ainoa oikeastaan sellanen ongelma alussa oli että olin perheen eka au pair eivätkä he oikein itsekään tienneet mitä halusivat minun tekevän. Ehkä siis kokeneempi perhe parempi? Muuten meni hyvin ja perhe mm. kustansi minut mukaansa ulkomaan reissullekin, enkä edes tehnyt siellä töitä vaan katsastelin paikkoja itsekseni, toki myös perheen kanssa!

Etsi rento perhe. Katso vaikka mitä vanhemmat tekevät työkseen ja missä ympäristössä asuvat. Mun perhe asui kaupungissa ja sekin oli ihan ok. Jos uudemman kerran lähtisin niin maalaistyttönä etsisin maaseudulta/kylästä perheen jolla on myös eläimiä.

Itse etsin perheen omin päin, löysin netistä. Tekstin tyylistäkin näkee aika paljon millanen perhe tai ainakin kirjoittaja on kyseessä. :) Mulle itselleni sopisi sellanen liirumlaarum, ummet ja lammet löpisevä kirjoittaja perheineen.

Siitä vaan! Mutta muista tehdä kirjallinen sopimus ja tehkää heti selväksi mitä tehtäviä kuuluu sinulle. ;)

Hei!
mie oon talla hetkella briteissa ja en vois onnellisempi olla! Perhe on ihanampi ku olisin koskaan voinu kuvitella ja kaikki on menny ihan taydellisesti! Suosittelen lampimasti! Ja britit on kylla aika lahella suomalaista huumoripohjaa, joten jos haluat vahan lievemman kulttuurishokin:D Muista vaan lahtiessasi ja perhetta etsiessa, etta jos yksikaan asia mietityttaa, ala lahde siihen perheeseen. Aina tulee ikavia yllatysia, turha ottaa niita tietoisesti. Miulla niita ei tosin onnekseni ole tullut. Maailman ihanin perhe!!

matkaan vaan