Heittäkää ajatuksia, mikä vaivaa seuraavia oireita kärsivää ihmistä?
-jatkuva omien tunteiden puiminen ja niiden pitäminen elämän keskeisimpänä asiana, niistä keskustelu muiden kanssa, käy myös terapiassa
-odottaa myös , että muut puisivat yhtä avoimesti omia tunteitaan kanssaan
-toiminta ja tekeminen vähäistä, ei tee töitä eikä kotitöitä
-valehtelu raha-asioista
-tarjoutuu muille avuksi, omat tekemiset/velvollisuudet jäävät taustalle
-muita auttaessa myös omat tunteet keskeisessä asemassa, hyvän olon hakeminen muiden kiitoksista ja siitä että häntä tarvitaan
-vaatii jatkuvasti kommentteja omiin tekemisiinsä ja tunteisiin, hyväksynnän hakeminen
-marttyyri asenne, kun ei toinen vastaa tunteisiin kuin haluaisi
-näennäisiä hienolta kuulostavia mielenkiinnonkohteita, ei paneudu näihin niin paljon kuin odottaisi
-draamojen kehittely, näiden selvittely ja puiminen läpikotaisin
-tunne elämä vuoristorataa
-syiden hakeminen tekemisiin muista kuin itsestä, ei ota vastuuta omista tekemisistään, odottaa että muut ovat vastuussa hänen tunteista
-ei osaa antaa anteeksi, vanhojen asioiden kaivelu
-runsas alkoholinkäyttö
-käytös arvaamatonta, toisaalta myös toisten mielyttämistä
-negatiivisuus, masentuneisuus, omien tekojen häpeily
-jatkuva omien tunteiden puiminen ja niiden pitäminen elämän keskeisimpänä asiana, niistä keskustelu muiden kanssa, käy myös terapiassa
-odottaa myös , että muut puisivat yhtä avoimesti omia tunteitaan kanssaan
-toiminta ja tekeminen vähäistä, ei tee töitä eikä kotitöitä
-valehtelu raha-asioista
-tarjoutuu muille avuksi, omat tekemiset/velvollisuudet jäävät taustalle
-muita auttaessa myös omat tunteet keskeisessä asemassa, hyvän olon hakeminen muiden kiitoksista ja siitä että häntä tarvitaan
-vaatii jatkuvasti kommentteja omiin tekemisiinsä ja tunteisiin, hyväksynnän hakeminen
-marttyyri asenne, kun ei toinen vastaa tunteisiin kuin haluaisi
-näennäisiä hienolta kuulostavia mielenkiinnonkohteita, ei paneudu näihin niin paljon kuin odottaisi
-draamojen kehittely, näiden selvittely ja puiminen läpikotaisin
-tunne elämä vuoristorataa
-syiden hakeminen tekemisiin muista kuin itsestä, ei ota vastuuta omista tekemisistään, odottaa että muut ovat vastuussa hänen tunteista
-ei osaa antaa anteeksi, vanhojen asioiden kaivelu
-runsas alkoholinkäyttö
-käytös arvaamatonta, toisaalta myös toisten mielyttämistä
-negatiivisuus, masentuneisuus, omien tekojen häpeily
Vastaukset 27
Vanhimmat
Itsekeskeinen alkoholisti, jolla on huono itsetunto ja kärsii läheisriippuvaisuudesta.
Kertoo sen, että sinä luulet olevasi joku psykologi ja pystyväsi arvioimaan toisia ihmisiä, mikä ei kyllä lainkaan pidä paikkaansa. Se kertoo myös sen, että haluat vähätellä toista ihmistä, jotta samalla voisit korostaa omaa paremmuuttasi. Se kertoo sen, että hyvin todennäköisesti halveksit tuota ihmistä.
Yksi pieni suositus. Keskitypä tulevaisuudessa omiin ongelmiisi. Luulen, että niiden korjaamisessa riittää työmaata.
Toisia ihmisiä on vain opittava hyväksymään sellaisina kuin he ovat, vikoineen kaikkineen. Itse on se ainoa henkilö, jota voi muuttaa ja jonka muuttamista edes kannattaa yrittää.
"Kertoo sen, että sinä luulet olevasi joku psykologi ja pystyväsi arvioimaan toisia ihmisiä, mikä ei kyllä lainkaan pidä paikkaansa. Se kertoo myös sen, että haluat vähätellä toista ihmistä, jotta samalla voisit korostaa omaa paremmuuttasi. Se kertoo sen, että hyvin todennäköisesti halveksit tuota ihmistä."
Tosi hyvin kommentoitu. Siinä koko juttu pähkinän kuoressa.
Heitänkin vastakysymyksiä - mikä saa ihmisen keskittymään toiseen ihmiseen niin kovasti että etsii hänestä kaikki mahdolliset ongelmat ja "ongelmat" ja kääntää ne aina näyttämään mahdollisimman huonolta ja epätäydelliseltä? Ja kaiken lisäksi vielä kirjoittamaan nettiin näitä mielipiteitään? Tarvitseeko hän itse huomiota tai hyväksyntää itselleen vai tukea mielipiteilleen?
kuvaamasi "oireet" lähinnä viittaavat kyseisen henkilön epävarmuuteen omassa elämässä. voisipa jopa sanoa heikkoon itsetuntoon. ihminen ei tiedä mitä itse haluaa, tai ei usko kykenevänsä suoriutumaan haasteista. henkilön pitäisi keskittyä elämässään katsomaan eteenpäin, eikä omiin heikkouksiin. ehkä voisit vähän ravistella kaveriasi hereille ennen kuin hän ei enää saa mitään aikaiseksi. esim. kertomalla kaverille tästä hänen hyvien puoliensa kautta :)
Narsistiselta persoonallisuushäiriöltähän tuo näyttää. Psykologinen ydin on siinä, ettei henkilö ole kehittynyt itsenäiseksi persoonallisuudeksi, vaan hänen "rajansa ovat jääneet auki".
Syntymänsä jälkeen lapsi kuvittelee olevansa samaa henkilöä äitinsä (kasvattajansa) kanssa. Normaalisti kehittyessään lapsi vähitellen irrottautuu kasvattajasta itsenäiseksi ihmiseksi. Jos tämä ns. narsistinen kehitys häiriintyy, ihminen ei vielä aikuisenakaan tunne olevansa itsenäinen olento. Hän ei ole oikeastaan ole olemassakaan muuten kuin imemällä muista täydennystä puuttuvaan persoonallisuuteensa.
Oireet ovat moninaiset mutta noudattavat kertomaasi linjaa. Elämä ei ole helppoa ja pelkoja kevennetään usein alkoholilla. Huomaatko, että tähänkin ketjuun ilmestyi narsisti, joka kauhuissaan yritti mitätöidä kysymyksesi.
Ei diagnooseja netin kautta anneta kenellekään. Et voi sanoa että kysyjän kuvaamalla henkilöllä on narsistinen persoonallisuushäiriö, etkä myöskään voi sanoa sitä tähän ketjuun kirjoittaneesta ihmisestä.
Miksi keskustelun aloittaja kysyy tätä ja mihin tällä kysymyksellä pyrkii? Onko lähipiirissä tällainen ihminen? Häiritseekö tämän ihmisen käytös, vai herättääkö vai mielenkiintoa?
Kuvauksessa sinänsä oli vastauksia siihen mikä tätä henkilöä "vaivaa", enempää ei oikein netin kautta eivätkä varsinkaan kyökkipsykologit voi selventää.
Jos asia on todellinen ongelma, siitä kannattanee puhua oikean ammattilaisen kanssa. Tuskin kysyjän on oleellista tietää tarkkaa diagnoosia vaan ennemmin se, miten kuvailtuun henkilöön kannattaisi suhtautua.
Tuntuu että avioliitto on muuttunut sellaiseksi, että olen terapeutti ja toisaalta pitäisi huolehtia hänen kaikista tarpeista eikä siihen varmaan kukaan pysty. En jaksa pitää yhteyttä omiin ystäviin enkä urheillakkaan enää kun tämä vie kaikki voimat. Ainoat onnelliset hetket on se hetki kun hänen joku suuri kriisi on selvitetty, mutta seuraavana päivänä on joku uusi taas. En vaan jaksa enää eikä ole elämäniloa itsellä. Pitäisikö lähteä vai jäädä..
Kiitos, kaikille vastaajille.
sekaisin! Narsistinen ja lapsuuden eriytyminen samassa paketissa on jo aika paksua. Eikä tuosta kuvailusta narsistista saa tekemälläkään. Siinähän kerrottiin nimenomaan empatiasta muita kohtaan.
Ahaa, avio- tai avopuoliso. Ymmärrän, raskas ja vaikea päätös. Kuinka tietoinen hän on siitä että kärsit tilanteesta ja olet liikaa terapeutin roolissa? Oletko tavannut hänen terapeuttiaan, voisitteko yhdessä mennä puhumaan? Saihan tuosta sen kuvan, että tilanne on pysyvä ja käyttäytyminen pysyy tuollaisena aika sitkeään.
Niitä on kai joitain sellaisia koulukuntaeroja ja mielipide-eroja; voiko todellista muutosta tapahtua vai onko se epärealistinen odotus. Jos pohditte keskenänne, uskotteko muutokseen ja sitoudutteko muutokseen ja saatte ulkopuolista apua-
Toinen tie on lähteä erilleen. Kaikkea hyvää sinulle joka tapauksessa, ja voimia. Muuten, taidat olla miespuolinen? Ei sinänsä liity asiaan, teki mieli esittää arvaus.
Mikä ja kuka sinut pakottaa huolehtimaan toisesta aikuisesta ihmisestä!!! Sekö että haluat tuntea itsesi paremmaksi kuin hän - hyvin todennäköisesti. Keskity vain huolehtimaan itsestäsi ja lakkaa tuo marttyyrin esittäminen. Tuntuu tuota tekemistä olevan aivan tarpeeksi itsesi kanssa, joten jätä toiset rauhaan.
Kirjoitti puolisostaan, joten kysymys on ihan ymmärrettävä. Kyllä sitä parisuhteessa toisenkin asioita miettii. Lue viestit kunnolla ennen kuin sätit muita.
Luin kyllä ja ymmärsin täysin. Ei se mitä huolehdi miehestään. Luehan uudestaan kuinka se halveksii sitä miestään. Kirjoittaja ei ole yhtään mitään muuta kuin marttyyriä leikkivä itseään tehosta idiootti. Jos hän todella rakastaisi miestään, niin hän antaisi miehen seista omilla jaloillaan, eikä nyttäisi sitä maanrakoon.
Olen koko yhdessä olomme ajan maksanut asumisen ja laskut, tuonut leivän perheelle. Vaimo on kelan korvauksilla ja käy vain terapiassa, se on hänen elämänsä pääsisältö, omien lapsuuden traumojen ja pahoinvoinnin läpi käyminen ollut monta vuotta jo. En halveksi ja olen vuosia hyväksynyt hänet sellaisena kuin on. Rajansa kaikella kuitenkin, jos mikään asia ei muutu ja hän saa ammatti-apuakin. Tuntuu, että terapia vain ruokkii hänen taipumustaan käpertyä itseensä sen sijaan, että toimisi ja eläisi ja ottaisi vastuun omasta elämästä minun rinnalla ja aikuisena perheessä. Tuntuu kuin hän tarvitsisi ravistelua välillä eikä vain hyssyttelyä ja ymmärrystä. Jos niin tekee hän alkaa mykkäkoulun ja uhkailee itsemurhalla ja sitten asiaa pitää tietysti pohtia taas monta päivää. Minä taidan olla hänelle kuin vanhempi enemmän kuin aviomies. Tai sitten en vain ymmärrä, kun itse terveen ihmisen vinkkelistä asiaa katselen. Kumminkin meitä tässä perhe on, kaksi lastakin, jotka tarvitsisivat molempia vanhempia. Eikä vain sitä, että toinen on koko ajan väsynyt tai töissä tai hoitaa taloudenhoitoa ja toinen rypee omissa ongelmissaan.
Luettuani tuon juttusi huomaan, että taisin olla liian kärkäs edellisessä kommentissani.
Mutta yksi kysymys: Onko siitä ollut mitään apua, että olet häntä hyysännyt? Ei! Miksi siis jatkat? Eikö puolisoakin ajatellen olisi parempi vaihtoehto, että lakkaat olemasta hänen kainalosauvansa. Hän kyllä osaa seista omilla jaloillaan, kun vain annat hänen tehdä sen.
Tottakai hän protestoi muutosta vastaan. Hyvänen aika, olisikin kummallista jos ei, koska nythän hänelle pelaa täysi palvelu ilman, että hänen itsensä tarvitsee tehdä mitään. Luulen, että tekisit hänelle pitkässä juoksussa suuren palveluksen, jos pakottaisit hänen seisomaan omilla jaloillaan.
Jos hän mököttää, niin anna mököttää - se on hänen valintansa ja syynsä, ei sinun. Itsemurhallakin uhkailu sinun on vain pakko sivuuttaa olankohautuksella. Sekin on hänen valintansa. Nythän hän käyttää sitä vain keinona hallita sinua.
Jos alat toimimaan toisin kuin tähän asti, puolisosi tulee varmasti käyttämään lukemattomia temppuja ja keinoja sinun palauttamiseksesi ruotuun. Mutta usko minua, jossain välissä hänen päässään käy valonvälähdys ja hän alkaa ajattelemaan itse ja toisia ratoja. Minulle kävi niin. Olin juuri kuin puolisosi, mutta kun tarpeeksi kauan päätäni seinään hakkasin, niin uskomatonta kyllä älysin alkaa ajattelemaan uusia uria pitkin. Olen ikuisesti kiitollinen henkilölle, joka ei suostuntu manipulointiini ja jota aikanaan inhosin syvästi sen vuoksi ja koin monta epätoivoista hetkeä yrittäessäni saada hänet pomppimaan mieleni mukaan.
Niin se vain on, että sitä saa mitä tilaa. Tämä pätee myös sinun kohdallasi. Sinä itse määrittelet sen, miten annat toisten itseäsi kohtelevan.
Joo minäkin terveenä ihmisenä olen ihmetellyt ja kysynytkin, miten on mahdollista että ystävättäreni on rampannut oikealla psykiatrilla viisi vuotta, eikä ole parantunut.
Ensin vähintään kolme vuotta intensiivisessä ja nyt muutama vuosi parin viikon välein. Ongelmat ovat vain lisääntyneet. Aina se on juoppu ollut ja nyt on vain lisääntynyt se. Lapsikin on nyt huostaanotettu.
Siis jos viidessä vuodessa ei ole mitään positiivista tapahtunut, pyytäisin itse ainakin rahani takaisin.
Luulisi joku rajansa kaikella. Yhdessä vaiheessa kysyinkin, että mikä on tavoite ja missä vaiheessa tavoitetta ollaan. Mutta hän sanoo ettei ole edes tavoitetta. Hassua. En ole psykiatri, mutta kaiken tekemiseni teen yleensä niin että sillä on jokin tavoite, luulin että terapiat ovat tavotteellisia, eikä pelkkää hölyn pölyä.
Itse olen terve kaikin puolin mutta hämmästelen tuollaista terapiaa, ettei se näy missään käytöksen paranemisessa, vaan päinvastoin lisää ongelmia vaan kokom ajan.
Eipä mitään uutta, paitsi että teillä on ne muksutkin siinä.
Se terapia kusee nyt. Voisi sinutkin joskus ottaa sinne mukaan tai sinä voisit sanoa että haluat puhua näistä asioista joskus yhdessä, kun ne kerran sinuakin koskevat. Jos ei vaimon terapeutti ota molempia vastaan niin joku muu sitten.
Itsemurhalla uhkaaminen on täysin out. Siitä täytyisi sopia että niin ei tehdä. Se on manipuloimista jolla saa kaikki tilanteet väännettyä ihan vinksalleen. (Suutuin puolestasi niin paljon että laitan nyt tähän että periaatteessa voisit soittaa ambulanssin. Piipaa tulee ja sanot tyynesti että sinähän uhkaat tappaa itsesi, en kai minä sinun henkeäsi vaaranna jättämällä tuon huomiotta?)
Niin. Diagnooseja ei tehdä netissä. Etsipä käsiisi sellainen kirja kuin Kåver&Nilsonne: Dialektinen käyttäytymisterapia (...). Joko kolahtaa tai ei.
Sinä tarvitset apua myös, ja muksut. Tuota asiaa ei voi tarkastella pelkästään terapian sisällä (hän yksin); pitäähän tuosta voida ammattilaisten kanssa keskustella miten toimitaan.
ei terve ihminen ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää.
Ilkeästi sanottuna voisin sanoa,että jos itse kokisit masenuksen voisivat ajatuksesi muuttua.
Tuskinpa vaikka reumaa sairastavaa syyllistettäisiin siitä,että hän ei hoidosta huolimatta parane.
Kyllähän masentuneen puolisona on raskasta elää.
Hae apua itsellesi,jotta jaksaisit ja voisitte mennä yhdessäkin terapiaan.
Ei ystävättärelläni ole masennusta ollut vaan ilmeisesti ahdistus ja hänen käytöksensä ei ole muuttunut miksikään viidessä vuodessa. Niin ja se sairaus ei näy päällepäin. Käy töissä ja ryyppää, huolehtii asioitaan joten kuten on myös mies.
Miksi olet itse noin ilkeä? Minä en syyllistä ystävätärtäni enkä sinua, vaan lääkäriä ( psykiatria ). Kyllä masennuskin täytyy parantua jos menee viisi vuotta.
Reumassakin syyllistän lääkäriä jos hoito ei viiden vuoden aikana ole muuta kuin pysynyt samana. kylläpositiivisia kausia täytyy löytyä viiden vuoden aikavälillä kalliilla hoidolla.
Minulla ei ole masennusta ja ei tule koska en ole siihen taipuvainen.
Tässä aluksi esimerkkiä:
Passiivis-aggressiivinen luonne on avuton, takertuvan riippuvainen ja työssään tehoton ja tarkoituksellisesti viivyttelevä. Hän käyttäytyy ärsyttävästi, mutta ei itse ilmaise aggressiivisuuttaan suoraan, ja pyrkii siirtämään vastuun muille. Auktoriteetteja tällainen henkilö vastustaa usein pakonomaisesti, ja saattaa heidän seurassaan olla riitaisa ja provosoiva.
...joten ei sellasesta voi antaa diagnoosia.
Kirjoittajan omat tuntemukset ja tulkinnat eivät voi olla totuus.
Eriasia olisi jos kirjoittaja kertoisi omista oireistaan...voisi siitä jotain päätellä.
Muistamme sitten nakkijonossa: vain verikoe todistaa pitävästi henkilön nauttineen alkoholia. Älä tee väärää diagnoosia lähimmäisestäsi, joka kärpässienten, liiman tai heroiinin takia vaikuttaa humalaiselta.
parantumaton paranoidinen skitsofrenia pamimmasta päästä ja munuaistulehdus sekä liikavarpaita seitsemän kappaletta ja potut hellalla. Terveisiä keittiöstä!
unohtu sanoa: olen ihan varma ettei se ole palauttanut vuokraamaansa smokkia takaisin kun on juossut kaupungilla naisten perässä ja lottokin on viemättä panikkihäiriön takia. Lisäksi voitaisi diagnosoita vielä Ateimsi sille, kun toi kuulostaa vähän siltä että suhde jumalaankin on jäänyt takaalalle.Tsemppiä!
Puhuiko vielä amalgaamipaikoista? niillä voi olla yllättävänkin säteilevä vaikutus pollaan! Samoin raparperi kiisselin syöminen 4-7 välillä illalla voi aihettaa kuuhulluutta ja altistumista poikkeuksellisen negatiivieen ajatteluun (epäilen että se ateismi johtuu juuri tästä), ainakin joissain kaupunginosissa. Kannattaa myös tutkia kaupunkinne karttaa, jos ei muuten niin onhan jotain tekemistä! Vointeja
että kannattaa tutkia sensoroidulla skannerilla pyörän venttiilit ettei ole liian raskasta polkea kun lähtee kylille auttelmaan naapureita. Ja tosiaan jos sen loton kanssa on ongelmia niin siihenkin on ratkaisu: Koittaa sitten ensiviikonloppuna uudelleen! (Muistakaa kartta. X Marks to spot, näin salakielellä). Taas vointeja!!!
kokilla menee omatkin sanat sekaisin kun joutuu vatkaamaan muiden ongelmia, eli anteeksi typot. Resepti ja lasku tulee perässä!