Mieheni on ihan hulluna siihen perinteiseen voileipäpikkelsiin. Ei saanut sitä lapsena tarpeeksi, silloin tällöin vain kun oli äidillä tilipäivä. Itse himoitsen suklaalevitettä, lapsena sain sitä kerran maistaa naapurissa. Onko teillä muilla samanlaisia lapsuuden kokemuksista johtuvia intohimoja ruoan suhteen? Tai inhokkeja?
voileipäpikkelsi
outo?
71573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Inhosin lapsena ja vieläkin yli kolmekymppisenä melonia ja raakaa paprikaa.
Mä en voi enää sietää keitettyjä perunoita, lihakastikkeita/lihapataa (lähes mikä vaan liha) ja puuroa. Kun olin pieni vanhemmat teki aina keitettyjä perunoita ja jotain lihakastiketta ei tullut edes kysymykseenkään että olis ollut salaattia, leipää tai jotain vihanneksia! Aamusin oli pakko syödä puuroo jos ei syöny niin sitten ei saanu muutakaan (sama lihan ja perunan kaa). En edes pienenä oikeen tykännyt lihasta.
Intohimoni on karkki. Pienenä en saanut karkkia kuin muutaman kerran kuukaudessa ja nykyään sitä on pakko saada joka päivä! Varsinkin kun on syönyt jotain suolaista.
Minä pidän puuroista, mutta eipä se ollutkaan meillä joka-aamuista pakkopuuroa, vaan sitä syötiin joskus silloin tällöin. Äiti olikin oikea puuromestari, haudutti kunnolla ja hartaasti. Eräs hyvä muisto jäi kun iskä laittoi meille iltapalaksi teetä ja ranskanleipää, jossa lenkkimakkaraa päällä. Voi että oli hyvää :). Olin ihan pieni silloin ja ranskanleipä oli harvinaista herkkua. Toinen hyvä muisto on junamatkalta. Meillä oli eväänä jaffaa ja makkaravoileipiä. Tykkään siis edelleen voileivistä...ja makkarasta.
Tykkäsin ihan kamalasti koulun pitkään muhitetusta kaalikeitosta, jossa oli jauhelihaa. Onneksi se ei kuulunut yleisiin suosikkiruokiin, niin sain syödä sitä aina 2-3 lautasellista. Pidän kaalikeitosta ja kaalipadasta vieläkin.
Tillilihakastike
Janssoninkiusaus
Silakkalaatikko
Se kamala koulun ruskea kastike jossa oli vihreitä papuja.....EEEEEK! YÖK!
tykkäsin jo muksuna ja tietty edelleenkin, pussiperunamuussista ja sillistä, ja silloin 70-luvulla ne pussimuussit ei edes olleet kovin häävejä, mutta kuitenkin, hyvää oli ja on. Toinen oli saunailta juttu, meidän kerrostalossa kun oli sellainen pikku uima-allas ja siihen aikaan aika reilusti kloorattua vettä siellä, niin siitä tuli jostain syystä aina hirmu nälkä, kun oli saunonut ja uinut, jotenka äiti laittoi melkein joka kerta ihania paahtoleipiä, missä oli reilusti sipuli-t makkaraa ja niiden kanssa kaakaota, sellaista oikeaa, elikkäs kupissa ensin kaakaota ja sokeria sekaisin, siihen hitusen kermaa ja sitten kuumaa maitoa loput, aaaahhhhhhh. Pitäisi varmaan joskus saunailtana tehdä, saa nähdä maistuisiko enää.
Vaikka koko aikuisikäni olen pitänyt itseäni kulinaristina, en voi mitään sille, että tykkään vielä silloin tällöin syödä purkkilihapullia kastikkeessa keitettyjen pikamakaronien kanssa, ja ketsuppia vielä makrujen päälle. Nuo purkkilihapullathan lienevät objektiivisesti melko kamalia, jos niitä nyt pitäisi opetella syömään, mutta lapsuudestani 60-luvulla ne tuovat mieleeni tenhoavaa nostalgiaa, ja minun suussani tuo ateria maistuu edelleen jumalaiselta.
Isäni opetti minua myös syömään kaurapuuroa siten, että se oli ensinnäkin kunnolla suolattua (ei mitään sokeria!). Sitten vain reilu voisilmä keskelle puuroa, kylmä maito juotiin lasista (ei siis kaadettu puuron päälle), ja kylkiäisenä nakerrettiin kylmää lenkkimakkaraa tai jotakin muuta kylmää makkaraa, esim. leikkele-sellaista.
Tänäkin päivänä joskus mässäilen tällä...