OIKEA MATEMATIIKKAHAN on sitä, että ryppyotsaiset vakavat tosi miehet ja naiset ratkaisevat tiedettyä ongelmaa. Heille tämä tehtävä ei ole tarkoitettu. Ongelmaa nimittäin ei tiedetä. Sen sijaan ratkaisuja on lupa luntata niin paljon kuin vain kykenee.
TUNNISTAMINEN. Jo itse sanahan on oikeaan matematiikkaan NURINKURINEN. Oikeassa matematiikassahan on tunnistaminen ennalta suoritettu, on olettamus, josta voi ja pitää aloittaa. Matematiikan välineitä ja työtapaa käyttäen päästään ratkaisuun tai sitten ei. Tässä tapauksessa valmiina onkin ratkaisu tai todistus eli todistuskappale. Mikä on olettamus, sitä ei tiedetä. Ja esitettäviä väitteitä tai ongelmamahdollisuksia on useita.
Oikeassa matematikassa tunnistamisen lähtökohta on kuva, josta johdetaan tunnistamiseen algoritmeja. Tässä meillä onkin algoritmit eli ohjeet, joita käyttäen on syntynyt oletuskuva. Tunnistamisen kohde aiheuttaa algoritmeja, ja näiden tuote on joko oletuskuva tai sitten ei.
Kun oikeassa matematiikassa työ on tehty, pöytä on puhdas, ja tulosta sovelletaan suureen ja pieneen. Tästä me nyt alamme, puhtaasta pöydästä, jossa on osioita sekä suureen että pieneen. Se on avoin tyhjä pöytä eli kenttä, johon käymme sijoittamaan ratkaisun tekijöitä.
Työn lopussa on tarkastelu. Tästä me työn aloitamme. Tunnistaminen on mahdollista, jo tunnistajalla on hallussaan rajallinen joukko tunnistamisen tekijöitä, okoot a,b,c jne. Niille on jokin järjestys eli hierarkia, jonka kirjoitamme vaika A,B,C jne. Näemme, että tunnistaminen on myös suhde.Tunnistajien on oltava tiedollisessa suhteessa tunnistettavaan kohteeseensa, omattava siitä informaatiota eli muotoutettua.
Edellytystensä puitteissa tunnistajat käyvät sijoittamaan puhtaaseen avoimeen pöytään perustekijöitä. Ne ovat tunnistamisen materiaali eli
aines. oletuskuvan tuotamiseksi. Materiaalin aitous, se työn perusta, sen A ja O.
Aines, aine, ilmnee erit tavoin, myös epäaito. Ilmnenemisen tekijäöt ovat työn toien tärkeä perustekijä. Yleisesti olen todennmut, että aien ilmnee vain liikkeenään. Tästä aistivat havainnoijat ottavat otteita eli paloja ja käsittelevät nitä informaationa eli muotoutettuna. Ja vastaavasti myös aines ja sen materiaali pitää järjestää muotoon in formation.
Joukot, niiden luominen on materiaalin korkeampi aste. Ja ne ilmenevät myös. Eli tässä alamme kehän uudestaan, mutta toiselta tasolta. ja jatkaa voimme usenanakin kehänä. Riippuu tapauksesta.
Löydämme suhteita s1,s2,s3, jne. Löydämme tapahtumakulkuja p1, p2,p3, ja näille subjekteja S1.S2,S3. Ja eri tavoin muodostuu kuva objektista O, jossa puolestaan on osioita o1,o2, o3, jne.
Työn lopussa siis on useita eri väitteitä ja tehtävän asetteluja, ja on löydetty yksi oikea olettamus, tai sitten ei. Jos työ tarttuu kiinni, pitää kelata lopppuun päin. Tai osoittautuu, että tarvittavia tunnistamisen tekijöitä ei olekaan riittävästi, tai ainakaan ne eivät ole vaadittavassa järjestyksessä.
TUNNISTAMINEN. Jo itse sanahan on oikeaan matematiikkaan NURINKURINEN. Oikeassa matematiikassahan on tunnistaminen ennalta suoritettu, on olettamus, josta voi ja pitää aloittaa. Matematiikan välineitä ja työtapaa käyttäen päästään ratkaisuun tai sitten ei. Tässä tapauksessa valmiina onkin ratkaisu tai todistus eli todistuskappale. Mikä on olettamus, sitä ei tiedetä. Ja esitettäviä väitteitä tai ongelmamahdollisuksia on useita.
Oikeassa matematikassa tunnistamisen lähtökohta on kuva, josta johdetaan tunnistamiseen algoritmeja. Tässä meillä onkin algoritmit eli ohjeet, joita käyttäen on syntynyt oletuskuva. Tunnistamisen kohde aiheuttaa algoritmeja, ja näiden tuote on joko oletuskuva tai sitten ei.
Kun oikeassa matematiikassa työ on tehty, pöytä on puhdas, ja tulosta sovelletaan suureen ja pieneen. Tästä me nyt alamme, puhtaasta pöydästä, jossa on osioita sekä suureen että pieneen. Se on avoin tyhjä pöytä eli kenttä, johon käymme sijoittamaan ratkaisun tekijöitä.
Työn lopussa on tarkastelu. Tästä me työn aloitamme. Tunnistaminen on mahdollista, jo tunnistajalla on hallussaan rajallinen joukko tunnistamisen tekijöitä, okoot a,b,c jne. Niille on jokin järjestys eli hierarkia, jonka kirjoitamme vaika A,B,C jne. Näemme, että tunnistaminen on myös suhde.Tunnistajien on oltava tiedollisessa suhteessa tunnistettavaan kohteeseensa, omattava siitä informaatiota eli muotoutettua.
Edellytystensä puitteissa tunnistajat käyvät sijoittamaan puhtaaseen avoimeen pöytään perustekijöitä. Ne ovat tunnistamisen materiaali eli
aines. oletuskuvan tuotamiseksi. Materiaalin aitous, se työn perusta, sen A ja O.
Aines, aine, ilmnee erit tavoin, myös epäaito. Ilmnenemisen tekijäöt ovat työn toien tärkeä perustekijä. Yleisesti olen todennmut, että aien ilmnee vain liikkeenään. Tästä aistivat havainnoijat ottavat otteita eli paloja ja käsittelevät nitä informaationa eli muotoutettuna. Ja vastaavasti myös aines ja sen materiaali pitää järjestää muotoon in formation.
Joukot, niiden luominen on materiaalin korkeampi aste. Ja ne ilmenevät myös. Eli tässä alamme kehän uudestaan, mutta toiselta tasolta. ja jatkaa voimme usenanakin kehänä. Riippuu tapauksesta.
Löydämme suhteita s1,s2,s3, jne. Löydämme tapahtumakulkuja p1, p2,p3, ja näille subjekteja S1.S2,S3. Ja eri tavoin muodostuu kuva objektista O, jossa puolestaan on osioita o1,o2, o3, jne.
Työn lopussa siis on useita eri väitteitä ja tehtävän asetteluja, ja on löydetty yksi oikea olettamus, tai sitten ei. Jos työ tarttuu kiinni, pitää kelata lopppuun päin. Tai osoittautuu, että tarvittavia tunnistamisen tekijöitä ei olekaan riittävästi, tai ainakaan ne eivät ole vaadittavassa järjestyksessä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.