Mitä hyötyä vammaisista yhteiskunnalle?

Jos terve ihminen vammautunut, niin mikäpä jatkaessa jos vielä itsestään ja jälkeläisistään huolehtii.

Jos taas periytyvästi vammainen tai yhteiskuntakelvoton, niin ......

Pätemisesi kaikupohja on sitä avarampi mitä enemmän sinulla on alempiarvoisia nokittavanasi.
Mutta vain siihen asti, kun et päästä alempiarvoisia imemään elinvoimaasi. Silloinhan joudat itsekin jo nokittavaksi.

Kylläpä olet viisas. Mistäs tiedät kuka on vammainen ja kuka ei. Saatamme milloin tahansa muuttua vammaiseksi silmänräpäyksessä. Kato vaan ettet kupsaha ojasta allikkoon

Aloituksesta tulee mieleen kysymyksiä.

Onko ihminen arvokas vain, jos on kykenevä itse hankkimaan oman elantonsa? Pitäisikö ihmisen arvoa mitata rahalla, ihmisen omalla keksinnöllä?

Eikö kaikki vauraus ole peräisin maapallosta ja auringosta? Jos tulee kriisi, jossa talous romahtaa täysin, raha menettää merkityksensä täydellisesti, niin kuka muu täällä pystyy elättämään itsensä kuin maanviljelijät ja metsästäjät/kalastajat? Tuottavatko he itse maan antimet ja metsän eläimet, onko se heidän tekemänsä vai nauttivatko he vain heistä riippumatta olevasta maasta ja riistasta? Ovatko he ihmisinä arvokkaampia kuin muut siksi, että ovat opetelleet taidon viljellä maata tai metsästää riistaa? Miten siis ihmisarvo määritellään? Onko ekonomi täysin arvoton taakka yhteiskunnalle, jos rahalla ei ole merkitystä?

Vammaiset antavat paljon tässä maailmassa. He opettavat vastuuta toisistamme. He opettavat elämän moninaisuuden hyväksymistä, myös sitä miten voi olla onnellinen vähästäkin.

Yhteiskunnan sivistystä voi arvioida sen mukaan, miten se huolehtii heikommista.

Vammaiset on harmittomia, mutta kriminaalit pitäis eliminoida. Kitketäänhän puutarhastakin rikkaruohot eikä niitä säälitä.

Jos havaitaan riittävän ajoissa alle 20 viikkoisena kohdussa vaikkapa vaikeavammaisuus sikiössä koskien aivojen kehitystä; on suyytä vakavasti harkita aborttia.

Mietin itse asiaa myös uskonnolliselta pohjalta ja kysymys on todella vaikea.

Minusta kuitenkin on niin, että vanhempien päätarkoitus on kasvattaa lapsi kohti aiukuisuutta ja riippumattomuutta täydeksi, toimivaksi yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi eikä synnyttää lasta, joka on lapsi koko ikänsä ja näin taakka vanhemmilleen niin kauan kuin elää. Se käy todella työstä ja vaikuttaa merkittävästi vanhempien elämänlaatuun..luulisin, vaikka itse asian kokeneet voisivat tuntea asian toisin.

Ajatellaanpa kuitenki, että jos maahamme syntyy yhtäkkiä vuoden ajan vain kehitysvammaisia lapsia, että millainen taakka se olisi yhteiskunnalle.

Eli tulemme silloin viimeistään kysymyksen ääreen MISSÄ KULKEE RAJA?

Näkisin asian seuraavalla tavalla:

Yhteiskunta, yhteisöt, laumat...jne. ovat muodostuneet tarpeesta suojautua joukolla mahdolllisia uhkia vastaan. Tällöin ei vain vahvimmalla, vaan myös muilla on mahdollisuus selvitä elon taistelussa. Tällaisessa joukossa myös vahvimman jälkeläisillä on ollut paremmat edellytykset selvitä. Tästä on sitten ollut seurauksena mahdollisuus kunkin erikoistua erilaisiin osaamisen alueisiin kuten esim. tiede ja taide(eikä vain ruuan keruuseen ja taisteluun elämästä...). Tämä huolenpito yhteiskunnan jokaisesta jäsenestä on koossapitävä voima joka luo sivistyksen. Keskustelu ihmisten arvottamisesta ja jonoon laittamisesta on turha ja menee nopeasti näpertelyksi. On itseisarvo sinänsä, että pidämme huolta JOKAISESTA laumamme jäsenestä. Tietoisuus siitä että jos minulle sattuu jotain, niin minustakin pidetään huolta antaa turvallisuuden tunteen. Sen tunteen eteen autan mielelläni muita ihmisiä heidän hädässään.

Aloitusta voitaisiin tarkastella filosofisesta näkökulmasta...
Loogisen empirismin kannalta.

Ensinnäkin voidaan asettaa tarkastelun kohteeksi kirjoittaja; hän haluaa kysyä, mitä hyötyä on vammaisista yhteiskunnalle...
Hän ei siis ymmärrä, mitä hyötyä vammaisista on yhteiskunnalle(?)

Seuraavaksi hän kysyy, miksi yhteiskunta säästää vammaiset...
Hän ei siis ymmärrä, miksi yhteiskunta säästää vammaiset(?)

Kolmanneksi hän kysyy, miksi vammaisten pitäisi antaa heikentää terveitä ihmisiä(?)


Voidaan miettiä, kuinka loogisia nämä kysymykset ovat. Wittgensteiniä seuraten voisimme miettiä, voiko sanoa; "mitä hyötyä vammaisista ei ole yhteiskunnalle?"

Voisimme myös miettiä, että miten on mahdollista, että sana hyöty viittaa sanaan vammainen.
Voidaanko sanoa, että vammaisissa täytyy olla hyötyä?
Kirjoittaja siis uskoo, että hyöty on jotakin, mitä ihmisessä on. Eli hyöty on jokin ihmisen ominaisuus...

Mutta eikö tämä ole juuri väärinpäin? Onko hyöty todella jokin ominaisuus? Voidaanko sanoa vaikkapa lapsesta, että hänestä kasvaa hyödyllinen?
Tai: "näyttääpä hän hyödylliseltä?"

Hyödyllisyys ei ole ihmisen ominaisuus, vaan se on ominaisuuksien tarpeellisuutta mittaava tekijä.
Eli hyöty ei ole jokin ihmisen vaikkapa luonteenpiirre, vaan se on sitä, mikä mittaa jonkin ominaisuuden sopimista johonkin yhteyteen.

Ei voida sanoa, että "en ole varma näyttääkö hän pitkältä", mutta voidaan sanoa, että "en ole varma , onko hän hyödyllinen".
Ihmisen ominaisuudet ovat jotain, mitä ihminen on, eikä niihin sisälly epävarmuus, tai muuttuvuustekijöitä, toisin, kuin hyödyllisyyteen.

Kukaan ei ole luonnostaan hyödyllinen, eikä kenelläkään ole luonnollista hyödyke-arvoa. Kenessäkään ei ole hyötyä itsestään.

Aloittaja siis ajattelee, että hyöty on jokin ihmisessä oleva ominaisuus, joka kuuluu yhteiskunnalle. Nyt on huomattava, että mitkään ihmisten ominaisuudet eivät kuulu yhteiskunnalle, vaan yksilöille. Esim. silmieni väri ei kuulu yhteiskunnalle, vaan se kuuluu minulle.

Yhteiskunta koostuu ihmisistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa.
Kyse on siis vuorovaikuttamisesta. Koska myös hyöty on vuorovaikuttamista, niin kuinka voidaan sanoa, että vuorovaikuttaminen kuuluu vuorovaikuttamiselle? Voidaanko sanoa, että ominaisuus kuuluu ominaisuudelle? Voidaanko sanoa, että koska hän ei ole riittävän pitkä, hänestä ei ole hyötyä toisten silmien värille?

Hyöty on ihmisten välistä vuorovaikuttamista.

kahden ominaisuuden välille tarvitaan jokin suhde, jotta niille tulee jokin tekijä, mikä yhdistää niitä toisiinsa; geeniperimä määrää, että ruskea-silmäisillä on tumma tukka. Tässä siis suhteena toimii geeniperimä.

Myös kaksi vuorovaikutussuhdetta tarvitsee jonkin suhteen, jotta ne voidaan mielekkäästi yhdistää toisiinsa.


Viitaten vuorovaikutukseen, hän kysyy seuraavaksi, miksi vuorovaikutus säästää vammaiset; "miksi yhteiskunta säästää vammaiset?"

Mutta nythän tullaan jälleen siihen ongelmaan, että yhteiskunta on vuorovaikutusta. Yhteiskuntaa ei olisi ilman yksilöitä, joiden muodostama vuorovaikutussuhde on yhteiskunta.
Kyse on siis siitä, kuinka yhteiskunta säästää itseään.

Voitaisiinhan kysyä vaikkapa, että jos satutat sormesi ja se murtuu... niin, miksi säästät sormesi? Niinhän myös sormi on osa sinua, kuin vammaiset ovat osa yhteiskuntaa.
Onhan sormi halvempaa katkaista saksilla, kuin hoitaa se kuntoon.
Eikö?
Mutta eikö ihminen tule tällöin vielä vammaisemmaksi, kun häneltä puuttuu yksi sormi, kuin että sormi olisi kipeä?

Tai jos vaikkapa sormeen tulee verenmyrkytys, tai kuolio.
Mielestäsi tätä ei kannata hoitaa, vaan kannattaa odottaa, kuinka kuolio etenee.

Mielestäsi olisi siis voimavarojen hukkaamista pysäyttää kuolio, tai verenmyrkytys. Ihan mielenkiintoinen mielipide...

Oikeastaan koko kysymys säästämisestä on mieletön.


"Luonnossa vammaiset eläimet eivät elä kauan, miksi niiden pitäisi antaa imeä terveiden elämänvoimaa ja siten heikentää terveitä ihmisiä?"


Kysymys rinnastaa ihmiset ja eläimet. Erittäin suuri merkitys on tässä kohtaa sillä, että eläimet toimivat vaistojensa varassa, eivätkä pysty valitsemaan. Eläin tekee aina niin kuin näyttää järkevimmälle. Ihmisen täytyy valita.

Toinen seikka on, että kenenkään ei pitäisi antaa imeä kenenkään elinvoimaa. Jos vammaisista ei huolehdita, niin silloinhan heidän elinvoimaansa imetään.
Huolehtimalla vammaisista ollaan päästy selville monesta asiasta ja kehitytty tiedollisesti ja taidollisesti. Kyse on siis auttamisesta, josta on hyötyä sekä vammaisille, että auttajalle.

Lisäksi voidaan sanoa, että kehittyneimmät lajit huolehtivat jälkeläisistään ja vammaisista yksilöistä. Koska nämä lajit ovat kehittyneempiä, niin on helppo sanoa, että ne ovat olleet vahvempia.
Eli huolehtiminen vaatii vahvuutta.

Tämä suhde on siis käsitetty väärin aloituksessa.
Huolehtiminen on seurausta vahvuudesta, eikä niin että huolehtiminen heikentäisi vahvuutta.

Huolehtimisessahan on kyse siitä, että autetaan toista ja täten ollaan hyödyksi.
Tässä tekijä on auttaja.
Jos pitää toisista huolehtimista, tai toisten auttamista heikentävänä tekijänä, niin täytyy olettaa, että toisten heikkouksien tukeminen on heikkoutta.
Mielestäni se on kyllä vahvuutta...

Täytyy myös olettaa, että toisten vahvuuksien hyväksikäyttäminen on vahvuutta(?)

Eikö olisi mieletöntä, että vahva pyrkii hyötymään heikompansa heikkouksista vaikkapa ottamalla mallia, kuinka asiat tehdään huonommin?

Ei voida sanoa, että vammaiset heikentäisivät terveitä, kun terveet auttavat vammaisia.
Vammaisten auttaminen on välttämätön seuraus vahvuudesta ja auttajan vahvuuden osoitus.

Ja miten voidaan sanoa, että vammaisen täytyisi olla hyödyksi, jos kuitenkaan vammaisia ei auteta? Onko heikomman tarkoitus auttaa vahvempaa? Pitääkö mielestäsi tyhmemmän neuvoa viisaampaa?
Pitäisikö autokoulun opettajien olla ajokortittomia, ennen kuin he voivat opettaa ketään ajamaan?

Vammaisten auttaminen johtuu vahvuudesta. Ja tekemiseen (mihin tahansa!) tarvitaan tahtoa. Kukaan ei voi tehdä mitään ilman, että on tahtoa...
Tahtoa voi olla vain, jos on rakkautta. Rakkaus johtaa tahtoon. Täytyy olla myös voimia. Täytyy olla vahva, jotta voi rakastaa ja tarvitaan rakkautta, että jaksetaan tahtoa.

Joten heikentäminen ei ole mahdollista, koska auttamista ei olisi ilman tahtoa. Heikentymisestä olisi se seuraus, että tahto loppuisi ja vammaisia lakattaisiin auttamasta.
Heikentymistä voidaan aiheuttaa myös tapahtuman ulkopuolelta käsin, kuten esittämällä epäloogisia ja mielettömiä kysymyksiä, kuten aloittaja teki.


Koska aloittajan esittämät kysymykset ovat mielettömiä, olisi myös mieletöntä vastata niihin. Sillä vailla loogista päämäärä olevaan kysymykseen on mahdotonta vastata loogisesti ja ilman logiikkaa vastaukset voidaan tulkita satunnaisella tavalla.

Yksi kysymys tietysti on, kuinka vakavasta vammasta on kyse. Jos vammainen pystyy - vaikka sitten pienen avun turvin - tekemään työtä ja siten viemään yhteiskuntaa eteenpäin, ei mielestäni ole mitään aihetta viedä häntä saunan taakse. Jos vammainen lisäksi käyttää apunaan yksityistä palveluntuottajaa, saa valtio verotuloja.

Ketjussa puhuttiin aiemmin lapsen arvosta, ja voitaisiin oikeastaan puhua myös vanhuksen ja ylipäätään eläkeläisen arvosta. Eläkeläinen ei yleensä enää anna yht.kunnalle mitään, vaan kuluttaa yhteiskunnan resursseja. Onko hänen aikaisempi panoksensa yhteiskunnan hyväksi kuitenkaan merkityksetöntä? Lapsikaan ei tuota senttiäkään, vaan hänelle täytyy järjestää kaikennäköistä koulutusta ja päiväkotia. Kuitenkin on todennäköistä, että hän tulevaisuudessa tulee maksamaan veroja ja siten pitämään yhteiskuntaa pystyssä. Näin ollen voidaan vammaisen kohdalla miettiä myös vamman pysyvyyttä, ja onko se synnynnäinen.

Vammainen ei usein ole itse syyllinen vammaansa eikä voi asialle mitään. Siten myöskin eettiset kysymykset ovat tärkeitä. Muistettakoon, että ihmisyhteiskunnassa vallitsee moraaliperiaatteita. Eläinten keskuudessa niitä ei tunneta.

Vammaisia tulee ilmenemään aina, eikä asiaa tulla ainakaan eliminoimalla ratkaisemaan. Kyllä yhteiskunta aina kestää yksilöiden toimintakyvyn heikkenemisen, kunhan uusien toimintakykyisten ilmaantuminen jatkuu.

Joku sanoi tässä ketjussa jo sikiöseulonnasta jotakin. Vilkaiskaa myös se.

Hänestä huolehtiminen antaa meille muille uskoa siihen että meistäkin ongelmien kohdalla huolehditaan; se vähentää itsekkyyden tarvetta.

Ehdoton välittäminen takaa turvan jokaiselle, viimeistään alitajunnan tasolla.

Mitä sinä olet menettänyt vammaishoidon takia? Puuttuuko sinulta ruokaa, asunto, vaatteita, viihdykettä?

Ai. Siis kyse onkin siitä ette saanutkaan 4 gigatavun iPodia vaan "jouduit" tyytymään 2 gigatavun iPodiin?