Edellinen ruotsin kielen käyttö ajoittuu lukioon, ja nyt pitäisi muistella vanhoja yliopiston kurssia varten.
Muistan lorun: "Elva, tolva, loppakorva", josta tukevat mieleen numerot elva, tolv, tretton etc. Kuulin myös "hanskat"- säännön. Genetiivin kanssa substantiivista tulee lyhyt muoto, kuten hans katt, hänen kissansa.
Jakakaa neuvoja jos löytyy!
Muistan lorun: "Elva, tolva, loppakorva", josta tukevat mieleen numerot elva, tolv, tretton etc. Kuulin myös "hanskat"- säännön. Genetiivin kanssa substantiivista tulee lyhyt muoto, kuten hans katt, hänen kissansa.
Jakakaa neuvoja jos löytyy!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koputus X - kun taivutetaan kakkosdeklinaation (vai konjugaation? nää termit on unohtunu ihan täysin) verbejä (vaikka köpa, ringa jne), niin kun ennen päätettä on k, p, t, s tai x, niin tulee -te (muuten -de). Siis växa - växte, mutta ringa - ringde.
Konsukiepre oli varmaankin sivulauseen sanajärjestys. Det här är ett språk, som jag inte klarar.
Kalles gamla hatt muistuttaa että genetiivin jälkeen adjektiivi aina pitkässä muodossa ja substantiivi lyhyessä.
Ja nuo mallipätkät on varmaan päin helvettiä, muistan vain muistisäännöt ja niillä ei kauhean pitkälle pääse.
Joissakin sanoissa voi muuttaa ruotsin ö:n au:ksi niin saa suomenkielisen sanan, mutta merkitys voi olla eri. Esim. köp (ostos) = kauppa, röd (punainen) = rauta (ruoste on punaisen sävyinen), Köklax = Kauklahti (paikka pääkaupunkiseudulla, vanhempi nimi Kaukalaksi), lök (sipuli) - laukka (joidenkin sipulilajien nimissä, esim. kynsilaukka eli valkosipuli), -köping (esim. Jönköping) = kaupunki.
Tosi mielenkiintoista kuulla näistä muistisäännöistä! Nehän ovat meille ruotsia äidinkielenä puhuville täysin vieraita. Meillä taas on joitakin suomenkielensääntöjä, kuten esim. "yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää".
Tosin on meillä ruotsiksikin joitakin oikeinkirjoitusapuja: "Alltid skrivs alltid med två l, aldrig skrivs aldrig med två l".
Niin, opetettiinhan meille vielä, että "alkaa tehdä" mutta "ryhtyä tai ruveta tekemään".
meille kerrottiin tuo "sydämessä"- sääntö. Lausuttunahan siinä kuulostaa olevan kaksi ämmää, ja n- loppuiset sanat taipuvat erikoisesti.
Yhdys sana virheistä muistan -kin- säännön: kokeile sitä kahden sanan väliin. Esim. sininen laukku- sininenkin laukku. Kuulostaa oikealta, kirjoitetaan erikseen. Käsi laukku- käsikin laukku. Ei toimi, täytyy siis olla käsilaukku.
1.SPOTPA eli subjekti-predikaatti-objekti-tapa-paikka aika, päälauseen sanajärjestys, hyödyllinen noiden lopussa seilaavien määreiden järjestyksen takia
2. Verbin paikka aina toisena!
3 Verbi haluaa aina subjektin lähelleen
4. SSSS sivulauseessa suora sanajärjestys
Predikaatti siis aina toisena päälausessa
allmänna kvinnor i synnerhet.
Näin meille opetettiin sanat "yleinen" ja "erityinen".