Lukion lyhyestä ja pitkästä on päkisty ikuisuudet. Tuntuu jotenkin, että kysymys on jostain muusta kuin matematiikasta ja sen oppimisesta.
Jos lyhyen matematiikan ottaa tosissaan ja osaa sitten kunnolla, niin täydentäminen itseopiskelullakin on suht. helppoa. Jos matematiikka on henkisesti pakollinen kauhistus, niin ei kai siitä opikaan enempää kuin lukion jotenkin läpi roikkuen senkin kanssa. Tosin joku matematiikan opettajakin - kuuleman ja vähän kokemuksenkin mukaan - suhtautuu lyhyen lukijoihin kuin rupusakkiin.
Itsellämme oli lukion alussa niin paljon mielenkiinnon kohteita, että otimme matikassa lyhyen, mutta tosisamme: laudaturit tuloksena. Yo:n jälkeen otettiin välivuosi töissä (kun ei mihinkään muuten kiinostavaan päästy) ja paikattiin opin määrää paremmaksi kesäyliopistossa ja itse, ja nyt ollaan peräti tekniikan ylioppilaita. Ja vitoset matikan peruskursseilta. Plus matematiikka alkaa kiinostaa yhä enemmän.
Siis piti sanoa, että lyhyenkin voi ottaa tosissaan, eikä ruikuttaa! Ja jotkut opetkin voisivat ottaa! Tää nyt on vain 21-wee-näkemys, ja 2 x subjektiivisen yleispätevä.
Jos lyhyen matematiikan ottaa tosissaan ja osaa sitten kunnolla, niin täydentäminen itseopiskelullakin on suht. helppoa. Jos matematiikka on henkisesti pakollinen kauhistus, niin ei kai siitä opikaan enempää kuin lukion jotenkin läpi roikkuen senkin kanssa. Tosin joku matematiikan opettajakin - kuuleman ja vähän kokemuksenkin mukaan - suhtautuu lyhyen lukijoihin kuin rupusakkiin.
Itsellämme oli lukion alussa niin paljon mielenkiinnon kohteita, että otimme matikassa lyhyen, mutta tosisamme: laudaturit tuloksena. Yo:n jälkeen otettiin välivuosi töissä (kun ei mihinkään muuten kiinostavaan päästy) ja paikattiin opin määrää paremmaksi kesäyliopistossa ja itse, ja nyt ollaan peräti tekniikan ylioppilaita. Ja vitoset matikan peruskursseilta. Plus matematiikka alkaa kiinostaa yhä enemmän.
Siis piti sanoa, että lyhyenkin voi ottaa tosissaan, eikä ruikuttaa! Ja jotkut opetkin voisivat ottaa! Tää nyt on vain 21-wee-näkemys, ja 2 x subjektiivisen yleispätevä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen abi ja pitkä matikka takana. Mulla on matikan kurssien ka noin 7,5 ja siis en oo ihan tyhmä mutta en kovin järkeväkään matikassa. On todellakin järkevämpään vetää lyhyt kunnialla kuin pitkä huonosti. Lukion kurssi on aina vähän semmonen ulkoa opettelu juttu paitti kirjotukset tietty. Olisin oikeestaan ite voinut ottaa lyhyen niin olis jääny tilaa reaali aineille koska jotain yhteiskunta opin tyylistä lähen lukemaan jos pääsen.
Tavallisessa lukiossa ei opeteta edes matematiikkaa
vaan laskentoa, ja ikävä kyllä sama koskee myös käymiäsi peruskursseja. Matematiikan opetuksessa on todella suuria puutteita Suomessa.
Opettajana yliopistossa (fysiikka, matikka) ja AMK:ssa (tekniikka) toimineena olen tutkinut lukion matikan vaikutusta siihen, kuinka oppilas pärjää tulevissa korkeakoulu opinnoissa yleensä ja erityisesti matikassa.
Hieman karkeana nyrkkisääntönä olen havainnut, että ns. pitkän matikan 6-7 vastaa lyhyen 9-10 verrattaessa oppilaiden opintomenestystä luonnontieteellisellä alalla. (Kemia, fysiikka, lääketiede, insinööritieteet.) Muiden tutkimukset vahvistavat havaintoni.
Korkeakoulu-asteella lyhyen matikan lukijat ovat usein pulassa koska opetus on suunniteltu sillä oletuksella (siis luonnontieteissä) että oppilaalla on pitkän matikan alkutiedot. Koska nykyisin opetusmääriä korkeakouluissa on jouduttu vähentämään jopa 30% kymmenen vuoden takaisesta, ei lukiotietojen opettamiseen ole yksinkertaisesti resursseja.
Vaikka jotkin yksittäiset oppilaat saattavatkin oppia lukiossa oppimatta jääneet asiat on kurottava välimatka suurimmalle osalle liikaa. Käytännössä tämä näkyy joka syksy lyhyen matikan lukijoiden reilusti suurempana opintojen keskeytysprosenttina niin yliopistoissa kuin AMK:ssa.
Lääketieteessä pitkän matikan etu näkyy on ennenkaikkea fysiikka ja kemia painoitteisessa pääsykokeen parempina pisteinä -> sisäänpääsy on huomattavasti todennäköisempää pitkän matikan lukijoilla.
Summa summarum: Pitkä matikka on erittäin viisas valinta jos urahaaveet ovat mm. luonnontieteissä, lääketieteissä tai insinööritieteissä.
Olisivatko tulokset/menestyminen ylempänä sen parempia, vaikka pitkä m. olisi pakollinen lukiossa kaikille?
Missä tuo tutkimuksesi on julkaistu, ja miten saatavissa?
En usko minkään asian pakko-opiskeluun. Motivaatio on tutkitusti tärkeä ellei peräti tärkein kriteeri oppimiselle. Pakolla ei saataisi parempia tuloksia.
Sitäpaitsi ei kaikki lukiolaiset mene opiskelemaan luonnontieteitä. (Ja hyvä niin!) Esim jos tietää jo lukiossa, että aikoo opiskella esim. kielenkääntäjäksi niin turha siellä matikan tunnilla on aikaa kuluttaa, vaan tilalle laaja kielipohja...
On vain tilastojen ja tutkimusten todistama fakta, että luonnontieteissä menestyminen on todennäköisempää pitkän matikan lukijoille. Matematiikkaan kun ei ole kuninkaan tietä, vaan matikan opiskelu on kumulatiivistä. Uusi tieto rakennetaan entisen päälle. Jos välistä puuttuu palikoita, ei uutta voi opiskella. Isolla osalla opiskelijoista puuttuu kyky, tarmo tai aika ottaa enemmän opiskellut porukka kiinni matikan osalta luonnontieteiden opiskelussa.
Aiheesta lisää mm.
Tuohi Raija
Helenius Juha
Hyvönen Raimo
Tietoa vai luuloa - insinööriopiskelijan matemaattiset lähtövalmiudet
Turun ammattikorkeakoulun raportteja 29
Laajuus: 122 s.
Julkaisuvuosi: 2004
ISBN: 952-5113-91-4
Kieli: Fin
Kustantaja: Turun ammattikorkeakoulu
Koska olen opettanut sekä lyhyttä että pitkää matematiikkaa, niin pitäisikö ottaa piikkinä.
En taida silti. Omastakin (tosin kovin vanhasta) kokemuksesta tiedän, että matematiikan oppiminen on usein kiinni juuri motivaatiosta. Siksi en kovinkaan paljon ihmettele sitä että hyvät lyhyen matematiikan opiskelijat ovat nyt hyviä matematiikan osaajia korkeakoulutasolla.
Itseopiskelu on usein tehokkaampaa kuin opettajan pälätyksen kuuntelu, koska siinä on pakko ottaa itse vastuu oppimisestaan. Koulussa useinkin vastuu työnnetään opettajalle ja kuvitellaan että oppi tarttuu vaatteisiin, eikä itse tarvitse tehdä mitään.
Varsinkin monet tytöt myös valitsevat lyhyen matematiikan vain jonkinlaisesta perinteen painolastista vaikka kyvyt selvästi viittaisivat pitkään matematiikkaan.
Joskus on myös kyse siitä, että halutaan arvosanoiksi vain pelkkiä kymppejä. Se varmistuu kun ei valita pitkää matematiikkaa. No, tällaista pedanttisuutta ei ehkä teidän tapauksessanne ole kuitenkaan ollut.
Kuten tulette huomaamaan, ei se pitkän ja lyhyen ero käytännössä niin suuri ole kun sitä katsoo korkeakoulutasolta. Lukiotasolla, kun pitää opiskella niin paljon muutakin (ja ihan laskurutiineissakin on tekemistä), se on tietysti suuri. Lukion pitkän matematiikan oppimäärä on ehkä yhden korkeakoulumatematiikan kurssin laajuinen.
Oikein hyvää menestystä vain jatkossakin!