Miksi niin moni sanoo "mitä olet mieltä" kun pitäisi sanoa "mitä mieltä olet"? Sanovat myös "onko sulla kuinka monta lasta" kun pitäisi sanoa "kuinka monta lasta sulla on"? Mitä mieltä olette?
Nurinkurinen sanajärjestys saattaa olla ilmeikäs tehokeino.
Jos sanonta pääsee paljon käytetyksi fraasiksi saakka, purevuus tietenkin kärsii - ja moni saattaa käyttää ”väärää” sanajärjestystä jopa huomaamattaan.
1960-luvulla edesmennyt pakinoitsija Olli (Väinö Nuorteva) oli mestari keksimään hivenen yleisesti hyväksytystä kielenkäytöstä poikkeavia sanontatapoja, joista monet ovat säilyneet aivan meidän päiviimme - vieläpä niin, että ne on huomaamatta kanonisoitu ikään kuin normaaliin puheeseen kuuluviksi ilmaisuiksi.
Tätäpä olen mielipuolta.
0Äänestä
väärin
Miten niin nuo olisivat väärin? Eikös suomen kielessä voi käyttää melkein millaista sanajärjestystä tahansa. Lause saa aina hieman erilaisen merkityksen riippuen sanajärjestyksestä. Erilaisilla sanojen järjestyksillä halutaan painottaa eri sanoja lauseessa. Minä en ole koskaan ajatellut, että se olisi joku virhe, vaan hieno ominaisuus suomen kielessä.
0Äänestä
väit.
Loppuikäni muistan tapauksen, joka sattui aikoinaan Turussa odottaessani kellojotakin:35 lähtevää junaa lähteväksi. Astui sisään mieshenkilö, ja kysyi: "Viiskö se oli yli puol kun se lähti tämä?".
0Äänestä
oivaltaja
väit. kirjoitti:
Loppuikäni muistan tapauksen, joka sattui aikoinaan Turussa odottaessani kellojotakin:35 lähtevää junaa lähteväksi. Astui sisään mieshenkilö, ja kysyi: "Viiskö se oli yli puol kun se lähti tämä?".
Tämän kirjoittaja muistaa lapsuudestaan kuulleensa tämän tapaisia kysymyksiä "Vehmerkö työ ootta salamelta kotoisin?" (=oletteko kotoisin juuri Vehmersalmelta?). Vastaus saattoi kuulua "Vehmerpä hyvinnii salamelta".
Tulen itsekin joskus käyttäneeksi tuota murteellista rakennetta; kaikkien ei ole pakko aina rajoittautua sovinnaisiin kielenkäyttömuotoihin, vaan voi sitä joskus värittääkin, puhettaan...
--
0Äänestä
_Äyräpää_
oivaltaja kirjoitti:
Tämän kirjoittaja muistaa lapsuudestaan kuulleensa tämän tapaisia kysymyksiä "Vehmerkö työ ootta salamelta kotoisin?" (=oletteko kotoisin juuri Vehmersalmelta?). Vastaus saattoi kuulua "Vehmerpä hyvinnii salamelta".
Tulen itsekin joskus käyttäneeksi tuota murteellista rakennetta; kaikkien ei ole pakko aina rajoittautua sovinnaisiin kielenkäyttömuotoihin, vaan voi sitä joskus värittääkin, puhettaan...
--
Luovutetussa Karjalassa oli erinäisiä -salmia sielläkin. Olipa myös pitäjä, jonka nimi oli lyhyen ytimekkäästi pelkkä Salmi.
Kannakselaisukkojen sananvaihtoa tutustuttaessa:
- Vuoko sitä ollaan salamelta kotosi? - Ee, ku Käk'!
0Äänestä
!!!
Selkeästi nuo aloittajan mainitsemat sanajärjestykset ovat väärin, kuten hän väittääkin. Sanoohan sen logiikkakin: miettikääpä mitä nuo lauseet tarkkaan ottaen loogisesti tarkoittavat noilla sanajärjestyksillä. Toki suomessa voi sinänsä käyttää monta eri sanajärjestystä, mutta pitää katsoa, ettei merkitys kärsi. Eli ei mikä tahansa sanajärjestys silti ole OK.
0Äänestä
reips
!!! kirjoitti:
Selkeästi nuo aloittajan mainitsemat sanajärjestykset ovat väärin, kuten hän väittääkin. Sanoohan sen logiikkakin: miettikääpä mitä nuo lauseet tarkkaan ottaen loogisesti tarkoittavat noilla sanajärjestyksillä. Toki suomessa voi sinänsä käyttää monta eri sanajärjestystä, mutta pitää katsoa, ettei merkitys kärsi. Eli ei mikä tahansa sanajärjestys silti ole OK.
Monissa puheena olevista esimerkeistä on minun tietääkseni kyse sellaisesta ilmiöstä, jota kutsutaan lohkeamaksi. Kyse ei siis ole "väärästä" sanajärjestyksestä, vaan puheessa hyvin tavallisesta keinosta. Sen avulla lauseessa oleellinen asia saadaan nostetuksi alkuun kysymyssanaksi.
0Äänestä
mielipiteesi
!!! kirjoitti:
Selkeästi nuo aloittajan mainitsemat sanajärjestykset ovat väärin, kuten hän väittääkin. Sanoohan sen logiikkakin: miettikääpä mitä nuo lauseet tarkkaan ottaen loogisesti tarkoittavat noilla sanajärjestyksillä. Toki suomessa voi sinänsä käyttää monta eri sanajärjestystä, mutta pitää katsoa, ettei merkitys kärsi. Eli ei mikä tahansa sanajärjestys silti ole OK.
olisi oikein, ei Savonmaa olisi Suomea ollenkaan. Mene sinne ja kuuntele ihmisten puheita. Tai älä sittenkään mene, talitintitkin siellä jahkailee: Titipä-hyvinnii-tyy... Voisit hermostua.
0Äänestä
Olen minä
Minusta on hyvä, kun sanovat. Kirjakieleen en näitä ilmaisuja hyväksyisi, mutta puhekieli on puhekieltä ja saa olla joustavampaa & sallivampaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nurinkurinen sanajärjestys saattaa olla ilmeikäs tehokeino.
Jos sanonta pääsee paljon käytetyksi fraasiksi saakka, purevuus tietenkin kärsii - ja moni saattaa käyttää ”väärää” sanajärjestystä jopa huomaamattaan.
1960-luvulla edesmennyt pakinoitsija Olli (Väinö Nuorteva) oli mestari keksimään hivenen yleisesti hyväksytystä kielenkäytöstä poikkeavia sanontatapoja, joista monet ovat säilyneet aivan meidän päiviimme - vieläpä niin, että ne on huomaamatta kanonisoitu ikään kuin normaaliin puheeseen kuuluviksi ilmaisuiksi.
Tätäpä olen mielipuolta.
Miten niin nuo olisivat väärin? Eikös suomen kielessä voi käyttää melkein millaista sanajärjestystä tahansa. Lause saa aina hieman erilaisen merkityksen riippuen sanajärjestyksestä. Erilaisilla sanojen järjestyksillä halutaan painottaa eri sanoja lauseessa. Minä en ole koskaan ajatellut, että se olisi joku virhe, vaan hieno ominaisuus suomen kielessä.
Loppuikäni muistan tapauksen, joka sattui aikoinaan Turussa odottaessani kellojotakin:35 lähtevää junaa lähteväksi. Astui sisään mieshenkilö, ja kysyi: "Viiskö se oli yli puol kun se lähti tämä?".
Tämän kirjoittaja muistaa lapsuudestaan kuulleensa tämän tapaisia kysymyksiä "Vehmerkö työ ootta salamelta kotoisin?" (=oletteko kotoisin juuri Vehmersalmelta?). Vastaus saattoi kuulua "Vehmerpä hyvinnii salamelta".
Tulen itsekin joskus käyttäneeksi tuota murteellista rakennetta; kaikkien ei ole pakko aina rajoittautua sovinnaisiin kielenkäyttömuotoihin, vaan voi sitä joskus värittääkin, puhettaan...
--
Luovutetussa Karjalassa oli erinäisiä -salmia sielläkin. Olipa myös pitäjä, jonka nimi oli lyhyen ytimekkäästi pelkkä Salmi.
Kannakselaisukkojen sananvaihtoa tutustuttaessa:
- Vuoko sitä ollaan salamelta kotosi?
- Ee, ku Käk'!
Selkeästi nuo aloittajan mainitsemat sanajärjestykset ovat väärin, kuten hän väittääkin. Sanoohan sen logiikkakin: miettikääpä mitä nuo lauseet tarkkaan ottaen loogisesti tarkoittavat noilla sanajärjestyksillä.
Toki suomessa voi sinänsä käyttää monta eri sanajärjestystä, mutta pitää katsoa, ettei merkitys kärsi. Eli ei mikä tahansa sanajärjestys silti ole OK.
Monissa puheena olevista esimerkeistä on minun tietääkseni kyse sellaisesta ilmiöstä, jota kutsutaan lohkeamaksi. Kyse ei siis ole "väärästä" sanajärjestyksestä, vaan puheessa hyvin tavallisesta keinosta. Sen avulla lauseessa oleellinen asia saadaan nostetuksi alkuun kysymyssanaksi.
olisi oikein, ei Savonmaa olisi Suomea ollenkaan. Mene sinne ja kuuntele ihmisten puheita.
Tai älä sittenkään mene, talitintitkin siellä jahkailee: Titipä-hyvinnii-tyy... Voisit hermostua.
Minusta on hyvä, kun sanovat. Kirjakieleen en näitä ilmaisuja hyväksyisi, mutta puhekieli on puhekieltä ja saa olla joustavampaa & sallivampaa.