ihminen vieraantunut luonnosta

Pointti luonnosta vieraantumisessa lienee siinä, että emme enää elä ns.luonnon ehdoilla, eli kulutamme ja tuhoamme nopeammin kuin luonto ehtii uusiutua.Ei siis siinä, että eläisimme luonnon armoilla. Eroosio, kasvihuoneilmiö, maaseudun myrkkyjen pilaamat pohjavedet, ravinnon jakautumisen suunnaton epätasaisuus. ryöstökalastus, lajien sukupuutot jne.ovat kaikki suoraan tai epäsuoraan seurausta (länsimaisen) ihmisen kyvyttömyydestä hillitä kulutuksensa kasvua, joka yhdistettynä väestöräjähdykseen tekee ympäröivästä maailmasta yhä kurjemman paikan elää.

Mistään luonnon armoille palaamisesta tuskin on kyse. Ekologisesti se olisi toki hyvä juttu, mutta realistisesti tuskin ajateltavissa.Kyse on lähinnä realiteettien ymmärtämisestä: näin ei voi jatkua. Voi ajatella, mitä tapahtuisi, jos Kiina siirtyisi äkkiä markkinatalouteen : kun miljardi ihmistä alkaisi yhtäkkiä kuluttaa roskaruokaa, tehomaataloudella kasvatettua lihaa ja ajaa autolla, niin maailmanlaajuinen ekokatastrofi olisi valmis.

Minusta luonnosta vieraantuminen tuo kyllä mieleen ensimmäisenä sen suhtautumisen, jota esimerkiksi kaupunkilaisnuorella saattaa olla luontoa kohtaan. Luontoa romantisoidaan, eläimet kohotetaan ihmisen yläpuolelle, ihminen ei saisi käyttää luontoa millään tavalla hyväksi, luonto pitäisi museoida. Ei tunneta luonnon lainalaisuuksia, syy- ja seuraussuhteita. Suojellaan yltiöpäisesti ja aiheutetaan uusia ongelmia, järkytetään tasapainoa.

Mielestäni ihmiset, jotka elävät lähellä luontoa ja käyttävät sitä päivittäin tavalla tai toisella hyödykseen, eivät ole vieraantuneita luonnosta. He ymmärtävät, että luonnossa vallitsee jatkuva taistelu, jossa heikompien on ehkä väistyttävä, kaikkea söpöä ei voi loputtomiin suojella. Ymmärtävät myös, mikä arvo on pedoilla ja muilla ihmisen kannalta ikävillä otuksilla, mutta eivät anna niiden nujertaa omaa reviiriään.

Luonnosta vieraantuneet ihmiset elävät ehkä kaukana luonnosta, mutta silti he kuvittelevat voivansa neuvoa maaseudun asukkaita siinä, kuinka luontoon pitää suhtautua. Kaikilla on ehkä jotain parantamisen varaa luontosuhteessaan, mutta ainakin Suomen kaltaisessa maassa meidän on viisasta vain hyväksyä se, että luonto on meille sekä henkinen että taloudellinen voimavara.

Viimeiset, jotka eivät olleet vieraantuneet luonnosta olivat neanderdahlilaisia. Heillä ei ollut keppiä kummempaa asetta eikä kivenmurikkaa kummoisempaa työkalua. Yhteyttä he eivät pitäneet muihin, ainoastaan omaan klaaniinsa. Tätä listaa voisi vielä jatkaa, mutta olkoon. Heille kävi kuitenkin niin, että kuolivat sukupuuttoon.