Minulla on ystävä, jonka tapaan usein. Asumme nimitttäin lähekkäin. Ystäväni on ihan ok muuten. Mutta, hän on armottoman kova puhumaan. Se ei sinänsä ongelma, mutta hän aina puhuu itsestään. Se on ääretömän uuvuttavaa. Ystäväni tulee luokseni lähes päivittäin ja kertoo omasta elämästään pikkutarkasti. Jos yrittää puhua väliin on se turhaa. Hän ei kuuntele. Tuntuu kuin hänen kaikki asiansa pikkuasioita myöten on kaikkein oleellisinta. Sanokaa te psykologiaa oppineet, onko tämä luonteenpiirre vai mikä. Millä tästä ystävästä pääse hienotunteisesti eroon? Suuria vaikeuksia tällä henkilöllä ymmäräneeksi ole.
että tällaista
pulmaa minulla
4400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus jotkut ihmiset puhuvat ja puhuvat, koska eivät koe, että kukaan heitä ymmärtäisi. Vähän niinkuin puhutaan sitä suomea kovalla äänellä ja hitaasti niin kyllä ne siellä ulkomailla sitten ymmärtävät varasti paremmin..
Eli ilmeisesti haluat tästä "ystävästä" vain eroon. Sitten vain sanot että et jaksa enää kuunnella hänen selityksiään ja koet että suhde on hyvin yksipuolinen ym. kerrot mitä tunnet. voit vaikka kirjotitaa sen paperille ja lähettää.. jos et saa suun vuoroa. mitään hienotunteista keinoa ei ole. toinen loukkaantuu aivan varmasti kuten me ihmiset aina kun tunnemme tulleemme torjutuiksi, kyllähän sellainen kirpaisee..
Mutta jos haluat muuttaa asioita ja pitää ystävän niin kannattaa sitten miettiä mitä tämä ystävä tarkoittaa sanomisillaan? Eli mitä hän tuntee. Voit hakea kirjoja "aktiivinen kuuntelu" ja "myötäelämisen taito" kirjastosta.. Niistä on hyötyä.
Toki on rasittavaa kun ihminen puhuu vain itsestään jatkuvasti. Ei sitä jaksa kuunnella. Itselläni oli sellainen isä. Ja kyllä se sattuu kun vanhempien omat tunteet on tärkeämpiä kuin lapsen joka ei osaa tunteita käsitellä edes...
Tosi ystävyys ei ole yksipuolista. Se on tasavertaista, jossa asiat ja ajatukset JAETAAN eikä yksipuolisesti kaadeta vain toisen niskaan.
Olet ikäänkuin joutunut alakynteen etkä enää tunne tyydytystä ystävyydestänne. Näin ei pidä jatkua.
Ala ottaa häneen etäisyyttä. keksi vaikka tekosyitä, että sulle ei nyt sovi tapaaminen, sun täytyy mennä muualle tai silleen....
Ystävällesi tulee uusi tilanne, kun sinä et olekaan itsestäänselvästi aina tavattavissa. Jospa hän havahtuu , alkaa arvostaa sinuakin. Jos hän sitten alkaa kysellä, että mikä nyt on vialla, on aika sanoa hänelle suoraan, että entinen tyyli ei enää riittänyt sinulle, että voidaanko jutella ystävyyden jatkumisesta.
Laita hänet siis testiin.
Yhtään mitään? Mulla on yksi ystävä, jonka elämäntehtävä on mm. arvostella muita ihmisiä. Selvittää ja ratkoa riitoja, kertoa toisten sairauksista eteenpäin ja käyttää niitä keskustelunavauksena. Eikä huomaa/ole huomaavinaan sitä, että asioihin on usein useita näkökulmia ja ratkaisuja.
Teen juuri tehtävää työturvallisuudesta ja vuorovaikutuksesta. Tässäpä ote työturvallisuuskeskuksella: Ristiriitatilanteessa ihmisten välinen normaali yhteistoiminnallinen vuorovaikutus muuntuu ensin voimakkaasti kilpailevaksi ja sitten taistelevaksi tai pelkästään vallankäytön välineeksi. Ristiriidoilta voidaan suojautua torjuen tiedostamalla tai tiedostamatta. Tietoista puolustautumista voi olla vaikeneminen, tiedostamaton voi olla yksilön tai ryhmän syntipukiksi leimaamista.
Mun mielestä riita- ja ristiriitatilanteessa 1. kannattaa miettiä onko kyseessä riita- tai ristiriita 2. Purkaa tilanne kielteisellä ja myönteisellä palautteella. Sanallinen palaute on aina tärkeämpää kuin sanaton, mutta ilmapiiri ei aina ole riittävän avoin sen antamiselle.
Ehkä hän on saanut ajatuksen, ettet halua kertoa itsestäsi mitään ja puhuu siksi itsestään tai elämästään? Annatko hänelle myönteistä palautetta? Kiitosta? Kielteinenkin palaute on asiallista, mutta sitä pitää huomioida niin, ettei palaute jää pelkästään kielteiseksi.
paremminkin yritän puhua. Toverini saattaa myös esim. kysyä miten minulla menee ja kun alan kertoa hän heti kohta keskeyttää ja alkaa puhua itse. Olo on, ettei sitä todellakaan jaksa kiinnostaa. Olen hyvin varovainen antaessani kielteistä palautetta. Näkökulmasi on kyllä pohdinnan arvoinen, mutta en ole ainoa tämän henkilön kohdalla, joka kokee näin.