Liisa Lääveri toivottaa radionkuulijoille hyvää-huomenta sanomalla aina:
Hyvää huomenta! Olen Liisa Lääveri ja olen seurassanne seuraavat kaksi tuntia.
Miksi hän ei sano:
Hyvää huomenta! Olen Liisa Lääveri ja seurassanne seuraavat kaksi tuntia.
Kaikki radiotoimittajat eivät huomaa näissä ilmaisuissa olevaa eroa ja käyttävät tavallisesti tuota virheellistä ilmaisua.
Osaisiko joku selittää, millainen kieliopillinen virhe kätkeytyy tuohon virheelliseen ilmaisuun?
Hyvää huomenta! Olen Liisa Lääveri ja olen seurassanne seuraavat kaksi tuntia.
Miksi hän ei sano:
Hyvää huomenta! Olen Liisa Lääveri ja seurassanne seuraavat kaksi tuntia.
Kaikki radiotoimittajat eivät huomaa näissä ilmaisuissa olevaa eroa ja käyttävät tavallisesti tuota virheellistä ilmaisua.
Osaisiko joku selittää, millainen kieliopillinen virhe kätkeytyy tuohon virheelliseen ilmaisuun?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huomenta huomenta! Olen Kielien kääntelijä ja olen kuin olenkin sitä mieltä, että tuo juontofraasi on tautisen tautofoninen ja tautologinen.
(Piti toistaa, kun 1. vastaukseni juuttui jonnekin proxyyn.)
Kun olen kuunnellut monenkin kanavan radiotoimittajia, niin eipä tuo äidinkieli kuulosta olevan juurikaan hallussa. Esimerkiksi ilmaisuja viime ja viimeinen, näytös ja näytäntö, lähiaikoina ja viime aikoina käytetään niin usein toistensa synonyymeina, ettei puhujalla ole hajuakaan niiden merkityseroista. Lisäesimerkkejä löytyisi vaikka kuinka monta, jos vain ryhtyisi tarkemmin toimittajien sanomisia muistelemaan.
Mutta ilmeisesti radiotoimittajan tehtävänä onkin tuottaa soitettavien levyjen väliin vain harmitonta lätinää, jonka sisältöön saati oikeakielisyyteen ei kannata kiinnittää huomiota
Se virheellinen ilmaus on siis tässä:
"Hyvää huomenta! Olen Liisa Lääveri ja seurassanne seuraavat kaksi tuntia."
Mikä virhe?
Ajatusten symmetria ei toimi näissä rinnasteisissa lauseissa. Paitsi että rinnastettavien lauseiden pitäisi olla jokseenkin samanmuotoisia, niiden tulisi liittyä toisiinsa myös ajatuksellisesti. Koska kumpikin lause sisältää oman ajatuksensa, ei niitä pitäisi rinnastaa ja-sanalla.
Tätäkö ajat takaa?
>Paitsi että rinnastettavien lauseiden pitäisi olla
>jokseenkin samanmuotoisia, niiden tulisi liittyä
>toisiinsa myös ajatuksellisesti. Koska kumpikin
>lause sisältää oman ajatuksensa, ei niitä pitäisi
>rinnastaa ja-sanalla.
Esimerkissämme on kaksi eri lausetyyppiä:
1 predikatiivilause ("minä olen Liisa Lääveri") ja
2 eksistentiaalilause ("minä olen seurassanne").
Jos nämä rinnastetaan JA-konjunktiolla, pitää OLLA-verbi toistaa, koska sen merkitys on ensimmäisessä lauseessa predikatiivinen ja toisessa lokatiivinen.
*Olen Liisa Lääveri ja seurassanne seuraavat kaksi tuntia.*
'Liisa Lääveri' on siis predikatiivi (predikaatintäyte) ja 'seurassanne' on adverbiaali.
OLLA-verbi ei voi olla predikatiivilauseen predikaattina ilman predikatiivia, eksistentiaalilauseen predikaattina sen sijaan voi.
Tässä on siis itse asiassa kaksi erimerkityksistä OLLA-verbiä samassa virkkeessä ja siitä tuo pakollinen toisto.
Pitää olla: "Olen Liisa F. Lärvi, vittuilemassa teille viisi tuntia yhteen menoon, te saatanan taukit."
Opinpahan taas kerran, ettei pitäisi lähteä varsalla heinään! Neljättä kymmentä vuotta sitten opitut (ja sittemmin autuaasti unohdetut) lukion oppimäärät äidinkielessä ulkomaisten tätien kielissä eivät riitä mihinkään tämän palstan keskusteluissa.
Tiiselin (= Topiaksen?) alkuperäinen kysymys oli muotoiltu siten, että kuvittelin sen perusteella L.L:n juonnoissaan käyttämän muodon olevan virheellinen (olla-verbin "turhine" toistoineen). Asia olikin juuri päinvastoin. Hyvä vedätys – minua vietiin 6-0!
Mutta hauskahan täällä on höpöttää vaikka turpiin tulisikin! Vaikka oppia tuleekin, niin tokkopa minä osaan opikseni ottaa...
Syy tuli jo sanotuksi.
Hyvä on sanoa myös tilanteeseen sopiva muoto. Se voisi olla esimerkiksi seuraava:
Olen L.L. ja viivyn seurassanne seuraavat ... .
Kuunnellaanpa tuleeko korjatuksi oikein.
"Olen Eila Lisäväri ja viivyn seurassanne seuraavat ...."
Tai ehkäpä jopa "ja viihdyn seurassanne..." ;-)
Näin vältämme tautofonian.
Itse kysymykseen löytyikin jo vastaus.
Pekka teki läksyt ja Liisa huorin.
Mitenkäs se Liisa? Meni nitrodiskoon, otti tilaisuudesta vaarin ja...
Mikä oli tapahtumien miljöö?
Tulliportin katu?
'Minä olen seurassanne' ei ole eksistentiaalilause.
Eksistentiaalilause alkaa AINA paikallissijassa olevalla määritteellä. Predikaatti ei myöskään voi olla muussa kuin yksikön tai monikon kolmannessa persoonassa. Koskaan.
Termit hallintaan, ennen kuin lähdet valistamaan ihmisiä!
jaa