Sosialismi puhuttelee ihmisiä laajoilla käsitteilä ja vetoaa ihmisten empatiaan. Sosialisti luettelee joukon hyviä asioita ja sanoo kannattavansa näitä. Sitten hän luettelee joukon huonoja asioita ja sanoon kapitalistin kannattavan näitä. Ja a'vot! Empaattinen ihminen tietenkin uskoo nämä asiat ja varmasti ne ovatkin totta. Koska kyllähän hyviä asioita on helppo kannattaa, mutta eri asia onkin kuinka esitetyt tavoitteet saavutetaan ja missä aikarajoissa. Myöskin mahdollinen epäonnistumisen mahdollisuus tulisi huomioida, jos asioita tarkasteltaisiin järkevästi.
Sosialistin on helppo luvata kaikenlaisia asioita, koska sosialistihan ei itse niitä maksa, vaan ottaa ne rahat muiden taskusta. Kapitalistit eivät voi luvata mitään, koska maailmassa ei ole rajattomasti resursseja. Tällöin kapitalisti vaikuttaa pahalta, koska hän ei ole valmis maksamaan vaadittua hintaa esitetyistä hienoista asioista.
Todellisuus ei ole rakentunut siten, että kaikki ihmiset voivat voittaa jokaisessa pelissä. Vaan ihmiset myös häviävät. Kapitalisti pyrkii varmistamaan sen, että kaikki menestyvät omilla avuillansa ja minkäänlaista huijaamista ei harjoiteta. Eihän kokeissakaan saa luntata, jos oppilas ei ole oppinut asioita. Toki opettajat voisivat sallia lunttaamisen kokeissa, mutta sitten kokeiden arvo laskisi roimasti, koska koe ei olisi enää todiste mistään taidoista.
Jos jotain ikävää tapahtuu, emme voi loputtomasti käyttää aikaa ja resursseja tapahtumien selvittämiseksi taikka "syyllisten" löytämiseksi. Vaan olemassaolon tarkoitus on pikemminkin edetä ikävistä tapahtumista riippumatta. Sillä liiallinen kaunaisuus jo tapahtuneita ikäviä asioita kohtaan rajoittaa toimintakykyämme toimia tulevassa ja tulevaisuuteen kohdistuvissa tavoitteissa.
Ajatellaanpa vaikka ihmisoikeuksia. Mitä ne lupaavat? Aivan jokaiselle ihmiselle maailmassa joukon oikeuksia. Onko mahdollista, että nämä tavoitteet saavutetaan joskus? Siellähän kerrotaan aivan selkeästi mitä käytännössä pitää toteutua, että oikeudet toteutuvat. Mutta missä sitten ovat ne reaaliset laskut, jotka kertovat meille kuinka paljon resursseja ja aikaa näiden toteuttamiseen tarvitaan? Ei missään. Ne ovat idealistisia tavoitteita, joita ei toki voi koskaan saavuttaa. Ne voivat "tarkentua" eli toisin sanoen vaatimukset voivat vain lisääntyä.
Kuka muu kuin jumala voi esittää koko maailmaa komentavia määräyksiä, ilmeisesti sosialisti.
Sosialistin on helppo luvata kaikenlaisia asioita, koska sosialistihan ei itse niitä maksa, vaan ottaa ne rahat muiden taskusta. Kapitalistit eivät voi luvata mitään, koska maailmassa ei ole rajattomasti resursseja. Tällöin kapitalisti vaikuttaa pahalta, koska hän ei ole valmis maksamaan vaadittua hintaa esitetyistä hienoista asioista.
Todellisuus ei ole rakentunut siten, että kaikki ihmiset voivat voittaa jokaisessa pelissä. Vaan ihmiset myös häviävät. Kapitalisti pyrkii varmistamaan sen, että kaikki menestyvät omilla avuillansa ja minkäänlaista huijaamista ei harjoiteta. Eihän kokeissakaan saa luntata, jos oppilas ei ole oppinut asioita. Toki opettajat voisivat sallia lunttaamisen kokeissa, mutta sitten kokeiden arvo laskisi roimasti, koska koe ei olisi enää todiste mistään taidoista.
Jos jotain ikävää tapahtuu, emme voi loputtomasti käyttää aikaa ja resursseja tapahtumien selvittämiseksi taikka "syyllisten" löytämiseksi. Vaan olemassaolon tarkoitus on pikemminkin edetä ikävistä tapahtumista riippumatta. Sillä liiallinen kaunaisuus jo tapahtuneita ikäviä asioita kohtaan rajoittaa toimintakykyämme toimia tulevassa ja tulevaisuuteen kohdistuvissa tavoitteissa.
Ajatellaanpa vaikka ihmisoikeuksia. Mitä ne lupaavat? Aivan jokaiselle ihmiselle maailmassa joukon oikeuksia. Onko mahdollista, että nämä tavoitteet saavutetaan joskus? Siellähän kerrotaan aivan selkeästi mitä käytännössä pitää toteutua, että oikeudet toteutuvat. Mutta missä sitten ovat ne reaaliset laskut, jotka kertovat meille kuinka paljon resursseja ja aikaa näiden toteuttamiseen tarvitaan? Ei missään. Ne ovat idealistisia tavoitteita, joita ei toki voi koskaan saavuttaa. Ne voivat "tarkentua" eli toisin sanoen vaatimukset voivat vain lisääntyä.
Kuka muu kuin jumala voi esittää koko maailmaa komentavia määräyksiä, ilmeisesti sosialisti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Todellisuus ei ole rakentunut siten, että kaikki ihmiset voivat voittaa jokaisessa pelissä."
- Näinhän se on. Ongelma onkin siinä, miksi kapitalistit puolustavat näiden "pelien" olemassaoloa ja kehittävät niitä edelleen. Ilman pelejä ei ole voittajia, eikä myöskään häviäjiä.
"Kapitalisti pyrkii varmistamaan sen, että kaikki menestyvät omilla avuillansa ja minkäänlaista huijaamista ei harjoiteta."
- Kapitalisti TULKITSEE oman toimintansa olevan tällaista. Samalla hän kuitenkin käyttää älyään suhteessa vähemmän älykkäisiin oman etunsa saavuttamiseksi tietäen, että toinen osapuoli häviää pelin joka tapauksessa. Ja eikös se ole huijaamista, jos pelin tulos on etukäteen tiedossa? Minusta sosiologisia faktoja ei voi vääristellä, vaikka olisikin kapitalisti.
"Onko mahdollista, että nämä tavoitteet saavutetaan joskus?"
- Ei ainakaan silloin, kun niitä ei edes yritetä saavuttaa. Yrittämisen kautta maailma muuttuu silti paremmaksi paikaksi, vaikka kokonaistavoite jäisikin saavuttamatta.
"Vaan olemassaolon tarkoitus on pikemminkin edetä ikävistä tapahtumista riippumatta."
- Mikäs on talouskasvun seurauksena syntyneen ilmastonmuutoksen, ympäristön saastumisen, ekologisten lokeroiden romahtamisen ja eriarvoisuuden lisääntymisen funktio? Edistävätkö nämä asiat jollakin tapaa "etenemistä ikävistä tapahtumista riippumatta"? Jatkuvaan talouskasvuun perustuva toiminta tuhoaa parhaillaan elämää maapallolla. Potentiaalisia henkilökohtaisen kapitalistinsa löytäjiä on Kiina-Intia akselilla parisen miljardia, joten voidaan vain äimistellä minkälaista "etenemistä" seuraavina vuosikymmeninä on tiedossa. Luonnon tuhoutuessa jäljelle jää ehkä vain ihminen, mutta rahaa ei voi kapitalistikaan syödä.
"Kuka muu kuin jumala voi esittää koko maailmaa komentavia määräyksiä, ilmeisesti sosialisti."
- Kapitalistin jumalakorttiin voi vastata vain yhdellä tavalla: "tee niin kuin haluat itsellesi tehtävän".
--
Sosialistin ja kapitalistin olennaisin ero on siinä, että sosialisti auttaa tarvittaessa myös epäonnistunutta kapitalistia. Toisinpäin tämä ei kokemusten mukaan ole toiminut koskaan, jos kohta epäonnistuneita sosialistejakin on kovin harvassa.
Sosialismissaan rikastumalla epäonnistunut on vain paljastunut piilokapitalisti.
Ainakin jossain määrin. Jos kapitalistille käy kalpaten, sosialistiset arvot omaksunut olentohan siinä sitten tukena on. Joten keskustelun aloittaneelle voisin suositella politiikan filosofian ontologian tutkimista..Lueppas vaikka "What`s wrong with the negative liberty"- artikkeli Taylorilta. Se on helppolukuista ja ytimekästä verrattuna moniin muihin:) Tottahan toki asioista voi olla eri mieltä, mutta argumentaatio on aika kehnoa..