Miten taivutetaan nimet Tuike ja Ranne?
nimistä
kysymys
9441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuike: Tuikkeen: Tuiketta
Ranne: Ranteen: Rannetta
Samoin taipuu:
Runne: Runteen: Runnetta
Ahde: Ahteen: Ahdetta
Mutta
Lonka: Longan: Lonkaa (vrt. Lonkka: Lonkan: Lonkkaa)
Minä taivuttaisin näin:
Tuike, Tuiken, Tuikea
Ranne, Rannen, Rannea
Luulisin, mutta jos sinulla on varmaa tietoa niin uskon.
Sukunimi Ranne taipuu normaalisti, eli ranne:ranteen. Onko Tuike etunimi? Sukunimenä se uskoakseni taipuisi tuike:tuikkeen, mutta etunimiä koskevan säännön mukaan nimet eivät osallistu astevaihteluun, jos muutos tuntuu häiritsevältä. Siten kai tuike:tuiken? (Vertaa aarre:aarren (aarteen), mutta kuitenkin säde:säteen (ei säden).
Huh. Selvensikö yhtään?
Tuo huomautuksesi erilaisesta suku- ja etunimien taivuttamisesta on oiea ja hyvä että huomasit sen tuoda esille :o)
Olen ollut panevinani merkille, että astevaihtelun perussäntöjen taitaminen vähenee koko ajan. Suomalaisten kielentuntemus taitaa olla heikkenemässä! Mitä tästäkin seuraa; oma kieli kun yksi harvoja kansalllisia ikoneita joiden varassa voimme säilyttää kansallisen identiteettimme yhtenevässä Euroopassa ja globalisoituvassa maailmassa.
Hyvin koulutetutkin ammatti-ihmiset tuntuvat epäroivän taivuttaessaan ihan tavallisia astevaihtelullisia suomen sanoja.
Niinhän kävi ainakin minulle, että mitä pidemmälle opinnot eteni, sitä enemmän aloin maistella sanojen taivutusta, jolloin myös päässä alkoi vilistä outoja muotoja.
"Sääntöjen mukaisia" muki:muin, feta:fedan jne. tunki puheeseen, niin järjettömältä kuin se tuntuukin. Tosin en koskaan kirjoittaisi väärin - ennemminkin noita tulee vain ajateltua.
Kaikesta huolimatta korvaan ottavat ja silmää kiusaavat kahta pahemmin kaikki virheet, kuten psyykkeen, takin vuoren, viiveen (joka ei tosin enää ole virallinen virhe!).
Auu. Ehkä se elämä tästä. ;)
> viiveen (joka ei tosin enää ole virallinen virhe!)
Kun minä näen jossakin "viipeen", niin saan ihan viiveettä primitiivireaktion!
Kun jonkin asian tai sanan on jossakin muodossa kerran omaksunut ja siihen vuosien ajan totutellut, niin kitkeränkatkeraa on toista muotoa enää hyväksyä, olivatpa perustelut millaiset hyvänsä. Minun tekstissäni viive esiintyy viiveenä edelleenkin!
> Auu. Ehkä se elämä tästä. ;)
Tuohon lauseeseesi on helppo yhtyä!
Etunimien ja joskus sukunimienkin osalta nimenhaltijan itsensä sana on tietenkin painavin! Tämä koskee etenkin erikoisia ja harvinaisia nimiä.
...kun jotkut puhuvat Puivarin Veljestä, vaikka heidän pitäisi puhua Puivarin Velistä.
Tietokonealan lehdissä kirjoittelee ahkeraan dipl.ins. Antero Alku (hänet tunnetaan toisaalla myös raideliikenteen asiantuntijana). Korvaani särähti pahasti, kun kuulin kerran puhuttavan Antero Alusta (p.o. Alkusta).
Mutta mitä nimiin Tuike ja Ranne tulee, olisin oman kielikorvani varassa valmiimpi puhumaan Tuikkeesta ja Ranteesta kuin Tuikesta ja Rannesta.
koettelee säännön, niinkuin vanha sanonta kuuluu.