Hei!
Olen tutustunut erääseen mieheen, jonka tiedän olevan psyykkisesti sairas. Luultavasti hän kärsii/ on kärsinyt skitsofreniasta tai huumeiden käytöstä aiheutuneesta psykoosista. Nyt hän on kuitenkin kuntoutunut niin, että asuu yksinään ja osaa hoitaa asiansa. Päälle päin ei siis juurikaan enää sairautta huomaa, lukuun ottamatta syrjäänvetäytyvää ja välttelevää käytöstä ainakin julkisilla paikoilla.
Kysymykseni koskeekin tämän miehen sosiaalisia taitoja. Onko hänestä potentiaaliseksi seurustelukumppaniksi vai onko hän vielä liian kiinni sairaudessaan? Kukaan ei tietenkään voi varmuudella sanoa mitään juuri tästä tapauksesta, mutta onko sairauden ja kuntoutumisen etenemisessä havaittavissa jotain yhtenäisiä suuntaviivoja? Missä vaiheessa potilaat/kuntoutujat ovat kykeneviä luomaan ihmissuhteita? Miten tälläistä ihmistä lähestytään? En siis vielä ole edes jutellut hänen kanssaan henk.koht. Olisi kiva tietää jonkun sairauden kokeneen näkemyksiä ja muidenkin ajatukset ja mielipiteet ovat tervetulleita! En haluaisi missata tilaisuutta saada vähintäänkin uuden kaverin :)
Olen tutustunut erääseen mieheen, jonka tiedän olevan psyykkisesti sairas. Luultavasti hän kärsii/ on kärsinyt skitsofreniasta tai huumeiden käytöstä aiheutuneesta psykoosista. Nyt hän on kuitenkin kuntoutunut niin, että asuu yksinään ja osaa hoitaa asiansa. Päälle päin ei siis juurikaan enää sairautta huomaa, lukuun ottamatta syrjäänvetäytyvää ja välttelevää käytöstä ainakin julkisilla paikoilla.
Kysymykseni koskeekin tämän miehen sosiaalisia taitoja. Onko hänestä potentiaaliseksi seurustelukumppaniksi vai onko hän vielä liian kiinni sairaudessaan? Kukaan ei tietenkään voi varmuudella sanoa mitään juuri tästä tapauksesta, mutta onko sairauden ja kuntoutumisen etenemisessä havaittavissa jotain yhtenäisiä suuntaviivoja? Missä vaiheessa potilaat/kuntoutujat ovat kykeneviä luomaan ihmissuhteita? Miten tälläistä ihmistä lähestytään? En siis vielä ole edes jutellut hänen kanssaan henk.koht. Olisi kiva tietää jonkun sairauden kokeneen näkemyksiä ja muidenkin ajatukset ja mielipiteet ovat tervetulleita! En haluaisi missata tilaisuutta saada vähintäänkin uuden kaverin :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta varmasti.
Älä toki missaa tutustua häneen, mutta muista antaa hänelle aikaa, vaikket sitä itse ehkä kaipaisikaan.
Ajan antaminen myös hieman ehkäisee takertumista, jota psykkisesti sairas ehkä tutustuttuaan on taipuvainen harrastamaan, eli etene hitaasti, ettet nollaisi hänen paranemis yritystään.
Varo lupaamasta enenpää kuin minkä voit pitää... hylkäämisiä hän lienee jo kokenut kyllin.
Edelleen etene hitaasti. En tiedä kuinka sen kyllin saisin sinut tajuamaan, se on niin helppo sanoa, mutta huomaat vielä että todella vaikeaa toteuttaa, varsinkin jos toinen "ripustautuu" sitten Sinuun. Älä anna itseäsi ripustimeksi.
Onnea matkaan!
kokemusmaailma ihmisessä. Mitä sulle merkitsee se mitä ihminen on kokenut ja millä tavalla? Joskus on antoisaa, kun ihminen on nähnyt elämää muutenkin kuin taiteen lakien ja sääntöjen mukaan. Jos hän pystyy olemaan oma itsensä niin siitä vaan ja ehkä pystyt/pystytte rakentamaan häneen jonkinlaisen luottamussuhteen tai teillä jo sellainen on. Periaatteessa pakostakin hoidon ja elämäntilanteen takia.
Kiitokset viesteistä! Huomionarvoisia seikkoja kerroitte. Kunhan vaan nyt uskaltautuisin miekkosen juttusille... :) Pitänee keksiä jokin hyvä jutunjuuri.
Tuota liikojen lupausten antamista olen itsekin miettinyt. Jos teen aloitteen tutustumiseen ja sitten huomaankin ettei toinen olekaan sellainen jota etsin, niin...??? Miten sellaisesta tilanteesta selviää toista haavoittamatta (taas kerran), jos olen onnistunut toisen mielenkiinnon herättämään? Enhän tokikaan halua paranemisprosessin hidastuvan tai hankaloituvan millään tavalla. Päin vastoin, mielelläni olisin vaikka "vain" kaverina/ystävänä jatkossakin tukena.
Toinen asia on ajan antaminen. Omalla kohdallani haluaisin vähitellen vakiintua ja perustaa perheen. Ja rehellisesti sanoen en tiedä kuinka paljon pystyn aikaa antamaan. Aikaisemmassakin suhteessa minä halusin perustaa perheen ja mies halusi viettää villiä ja vapaata elämää. Silloin annoin aikaa neljä vuotta... En tietenkään tarkoita että heti pitäisi olla valmis perheen pääksi, kyllä itsekin haluan ensin tutustua vastapuoleen kunnolla. Toisaalta toimiva seurustelu- tai ystävyyssuhde voisi hyvinkin lievittää pesänrakennusviettiäni (ei tarvitsisi yrittää sitoa kumppania itseen perheellä tms.)
No nyt taitaa mennä toisen palstan aiheeseen.
Ai niin sellainen juttu vielä, että tunnen tämän henkilön tavallaan hänen sairautensa vuoksi, olemme siis joskus tavanneet mielenterveyskuntoutujien työjutuissa, tosin hän tuskin muistaa minua. Onko siis sopivaa antaa hänen ymmärtää, että tiedän hänen sairaudestaan vai, jos tutustumme paremmin, annanko hänen itse kertoa asiasta? Edelleen toivoisin lisää keskustelua aiheesta.
lukemaan tämän ja tavallaan voisi ihan hyvin olla tuo ihminen.
Niin kuin varmaan sata tuhatta muutakin ihmistä, mutta kuitenkin.
sanoisin sairaudesta "kärsivänä" että oli kuka tahansa henkilö sitten kyseessä, että vastaus on kyllä. Kyllä kannattaa antaa jutulle edes mahdollisuus ja kokeilla ja eihän sitä tiedä vaikka tällainen henkilö kaipaisikin elämäänsä muutakin kuin "yksin kujilla kulkemista" ;) Kannattaa kuitenkin (kokemuksesta sanon) varoa kuitenkin varsinkin vainoharhaisia piirteitä.
En tarkoita että hän välttämättä todellakaan tekisi sinulle mitään, en ollekaan sitä ja mutta...öhöm, tuo vainoharhaisuus voi joskus saada "pienet" mittasuhteet:)Monet muuta skitsofreniaa sairastavat ihmiset mitä olen tavannut ovat vaikuttaneet vähintäänkin hyviltä-tyypeiltä ja erittäin herkiltä, joten sekin kannattaa varmaan ottaa huomioon...
tuli kauheasti typoja ja muita kirjoitusvirheitä, mutta toivottavasti asia mitä yritin sanoa tuli kuitenkin suht selväksi.
Toivottavasti ehdit saada vastaukseni...
Jos kyseessä oleva huume oli kannabis niin 100% palautuminen on lähes varmaa. Hänellä EI ole skitsofreniaa vaikka huumetaustoilla ko. sairaus papereihin lätkitäänkin.
Syrjäänvetäytyminen on johdos yksinkertaisesti tulosta siitä että hän ja minä... (kyllä, olen yksi heistä :) ... olemme tutustuneet "tavallisten ihmisten" toiseen puoleen ja siksi menettäneet uskomme suureen osaan ainakin suomalaisen ajatusmaailman omaavista. Samoin - kenties - kantaa tuo mies tiettyä turhaa leimaa mukanaan ja se eristää häntä; hyvin tyypillistä. Mutta tämä ei ole "oire" vaan se on kaltaisiemme ominaisuus.
Jos kyseessä oli tosiaan enimmäkseen kannabis ja miehellä ei ole aineidenkäyttöä aikaisempaa mielenterveysongelmaa niin heti kaikki lääkitys pois! HETI! Kannabispsykootikoilla aivorakenne/kemia ei ole vahingoittunut vaan he ovat terveitä! Tämä on tärkeää!
Jäljelle jää kenties "vetelyys" lääkkeistä ja päihde-elämäntavasta, itselleni jäi... suoriuduin siitä eroon työkokeilujen kautta.
Niin... mikä on itselläni lopputulos?
...
Kahden lapsen isä, varmasti kelpo aviomies ja muutenkin hyvä tyyppi. Käyn töissä. Ystäviä ei ole montaa, en koe tarvitsevani. Sitäpaitsi vaipanvaihtorumbassa harvempi ystävä muutenkaan pysyy.
...
Jos tämä on tapaus niin hän ei ole välttämättä "sairas" laisinkaan. Ehkä syrjäytynyt... tai syrjäytetty? - muttei sairas. Tutustu ihmeessä, saattaapi olla helmi ihminen jos perusluonne on kunnossa!