Vaikka tutkisimme kuinka tiivistä ainetta tahansa, on sen kiinteys vain harhaa, sillä todellisuudessa se on valtaosin "pimeää materiaa" eli tyhjyyttä. Ainetta siinä on vain nimeksi.
Kiinteältä vaikuttava aine - mukaan lukien ihmisyksilö ja hänen kehonsa - on melkein sataprosenttisesti tyhjyyttä, niin valtavat ovat atomien väliset matkat niiden kokoon verrattuna. Ja myös atomien sisällä on melkein pelkkää tyhjyyttä. Sama toistuu makrokosmoksessa, avaruudessa.
Viimeisten teorioiden mukaan avaruus ei olisikaan tyhjä vaan jonkin aineen täyttämä. Tämä on aivan mieletön väite. Sillä vaikka avaruus olisi uraanin tai lyijyn täyttämä, se olisi silti lähes sataprosenttisesti tyhjä. Onhan kiinteinkin aine pelkästään vain harha-aistimus. Jokaisessa aineessa on näet paljon enemmän "Ei mitään" kuin "jotakin".
Minulle itselleni tuo "pimeä aine" merkitsee henkeä, so. elämän syvintä ja koskematonta "aluetta". Voinpa nimittää sitä myös vaikka itse Jumalaksi.
Meissä itsessämme on lähes sataprosenttia tuota edellä kuvattua "henkeä". Ainetta meissä on vain nimeksi. Niinpä mikäli meidän Minä-tuntomme perustuu pelkästään aineellisuuteen, se on vain sadasosa kokonaisuudesta. Kokonaiseksi "Minäksi" ei voi tulla ilman henkeä. Kokonaisuus merkitsee "pimeän aineen" tunnistamista meissä itsessämme.
Jung käyttää tuosta "aineesta" nimitystä kollektiivinen piilotajunta. Uskonnolliset opettajat ovat puolestaan nimittäneet sitä muun muassa Hengeksi, Kristukseksi, Buddhaksi, Taoksi tai Jumalaksi.
Aineen, sen atomien ja hiukkasten tehtävä on loppujen lopuksi vain tehdä ilmeiseksi se mitä ei ole. Samoin kuin tähdet tekevät ilmeiseksi avaruuden. Ei olevuus on näin ollen paljon todellisempaa kuin olemassa olo.
Kiinteältä vaikuttava aine - mukaan lukien ihmisyksilö ja hänen kehonsa - on melkein sataprosenttisesti tyhjyyttä, niin valtavat ovat atomien väliset matkat niiden kokoon verrattuna. Ja myös atomien sisällä on melkein pelkkää tyhjyyttä. Sama toistuu makrokosmoksessa, avaruudessa.
Viimeisten teorioiden mukaan avaruus ei olisikaan tyhjä vaan jonkin aineen täyttämä. Tämä on aivan mieletön väite. Sillä vaikka avaruus olisi uraanin tai lyijyn täyttämä, se olisi silti lähes sataprosenttisesti tyhjä. Onhan kiinteinkin aine pelkästään vain harha-aistimus. Jokaisessa aineessa on näet paljon enemmän "Ei mitään" kuin "jotakin".
Minulle itselleni tuo "pimeä aine" merkitsee henkeä, so. elämän syvintä ja koskematonta "aluetta". Voinpa nimittää sitä myös vaikka itse Jumalaksi.
Meissä itsessämme on lähes sataprosenttia tuota edellä kuvattua "henkeä". Ainetta meissä on vain nimeksi. Niinpä mikäli meidän Minä-tuntomme perustuu pelkästään aineellisuuteen, se on vain sadasosa kokonaisuudesta. Kokonaiseksi "Minäksi" ei voi tulla ilman henkeä. Kokonaisuus merkitsee "pimeän aineen" tunnistamista meissä itsessämme.
Jung käyttää tuosta "aineesta" nimitystä kollektiivinen piilotajunta. Uskonnolliset opettajat ovat puolestaan nimittäneet sitä muun muassa Hengeksi, Kristukseksi, Buddhaksi, Taoksi tai Jumalaksi.
Aineen, sen atomien ja hiukkasten tehtävä on loppujen lopuksi vain tehdä ilmeiseksi se mitä ei ole. Samoin kuin tähdet tekevät ilmeiseksi avaruuden. Ei olevuus on näin ollen paljon todellisempaa kuin olemassa olo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
väärälle palstalle, niille hihhuleille sun muille sekopäille on omansa
toi kuullosti melkein silt et tietäisit ehk jotain
mun tietääkseni sitä pimeet ainet on iha tarpeeks sun bebas.
höhöhöhöööööööö