Osaisiko joku kertoa (tai antaa linkkiä) mitä ovat ns. yleiset argumentaation säännöt?
Kiitos jo etukäteen!
Kiitos jo etukäteen!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
netissä tapahtuvan argumentoinnin virhelistaa..
http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm
Nettikeskustelujen (ja -kinastelujen) tärkein 'laki':
http://www.killfile.org/~tskirvin/faqs/godwin.html
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=2728.0
a) älyllisesti hävinnyt osapuoli alkaa sättimään kirjoitusvirheitä
b) älyllisesti hävinnyt osapuoli käskee "tarkistamaan lääkkeet" tms
B) monasti aivan hullujen, perustelemattomien, omituisten... kirjoitusten/avausten tekijöille ehdotetaan ko. tarkistusta, on ehdotettu jo vuosien ajan, eli aina ei tarvitse olla väittelyä ollenkaan.
http://www.ilmatar.net/~np/misc/nyyssivaittely.html
ihmisen käyttäytymään niin, ettei hän näe omaa tietämättömyyttään eikä siten kye myöntämään olevansa väärässä. Onko väärässä oleminen niin vaikeata myöntää, että ennemmin tekee itsestään pellen ja reagoi tunteenomaisesti tietämättömyytensä paljastumista (itselleen) jolloin alkaa sitten pilkkaamaan toisen ulkoisia muotoja, tautaa, ammattia tai mitä tahansa, vain saadakseen huomion(sa) pois kyseisestä aiheesta, jolloin itsensä ei tarvitse muuttua, vaan voi elää edelleen siinä maailmankuvassaan missä ennen väittelyäänkin oli, jolloin, kuka hyötyy?
Hyötyykö ihminen todellakin siitä, ettei kye omaksumaan uutta tietoa tai näkemystä asiaan? onko se yksilön ja sitä kautta koko yhteisön kannalta parempi, ettemme halua oppia, vaan ylpeyttämme emme kye myöntämään virhettämme tai puutteellista ymmärrystä.
Toisekseen, kuka oikeasti kuvittelee ymmärtävänsä kaikesta kaiken? Me tiedämme vain sen, mitä olemme tietoomme saaneet, ja tämän avulla sitten määritämme todellisuutemme, se on sillä hetkellä meidän maailmamme, oma mielikuvamme siitä todellisuudesta mistä elämme, eikä niinkään todellisuus itse. Tämä on siis harhamme mitä emme havaitse, koska mieli itse on se, joka sen harhan alkujaankin luo.
Meidän vain tarvitsee perustella mielelle asia niin, ettei sille jää enään mitään keinoa puolustaa omaa näkemystään.