Onko seuraava teksikatkelma hyvää suomea?
--
Kun voita levitetään kakun viipaleelle paksulti ja läämäkaupalla ja niin että silmäkin mittaa palasen maistuvaksi vehnäseksi, niin alkaa ravittuakin vatsaa uskoa suunsa näkevän nälkää ja tuntea haukkaamisen kutia ikenissään, ja kun oikein mojooviltaan ja täydeltä suun sarvelta mäjätään muhkean uhkua korviin, minkä kehua sulloomilta kuuloläppiin mahtuu, niin alkaa laiskakin veri virkistyä ja paatumukset sulata sellaisenkin lahnan suomuilta, joka ei vuosimuistoihin enää ole purston loiskille viskautunut ja viilettäminen liukuille viitsinyt!
--
Ellei se ole hyvää suomea, miten sen pitäisi kuulua, jotta kielenhuoltajatkin olisivat tyytyväisiä?...
--
Kun voita levitetään kakun viipaleelle paksulti ja läämäkaupalla ja niin että silmäkin mittaa palasen maistuvaksi vehnäseksi, niin alkaa ravittuakin vatsaa uskoa suunsa näkevän nälkää ja tuntea haukkaamisen kutia ikenissään, ja kun oikein mojooviltaan ja täydeltä suun sarvelta mäjätään muhkean uhkua korviin, minkä kehua sulloomilta kuuloläppiin mahtuu, niin alkaa laiskakin veri virkistyä ja paatumukset sulata sellaisenkin lahnan suomuilta, joka ei vuosimuistoihin enää ole purston loiskille viskautunut ja viilettäminen liukuille viitsinyt!
--
Ellei se ole hyvää suomea, miten sen pitäisi kuulua, jotta kielenhuoltajatkin olisivat tyytyväisiä?...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eikös tuo ole Kustavin suuren pojan eli itsensä Volter Adalbert Kilven tekstiä?
Eivätkös kirjallisuusihmiset ole nostaneet Alastalon salissa -teoksen aivan suomalaisen kertomakirjallisuuden ylimmälle huipulle?
Minulle Kilpi on vielä lukematon juttu, enkä tohtisi tuota tekstiä muutenkaan mennä korjailemaan.
...Alastalon salista kertoo ehkä jotain sekin, että Kustavin kirjallisuusyhdistys kauppaa paitoja, joissa lukee Olen lukenut Alastalon salissa.
http://www.wakkanet.fi/volterkilpi/volter/index.htm
>Minulle Kilpi on vielä lukematon juttu
Merkkihenkilön kunniaksi sanomalehteen raapustetusta syntymäpäiväjutusta:
”Hänen harrastustensa henkevistä puolista kertovat kodin kirjahyllystä löytyvät lukemattomat kirjat.”
Enpä ole Kilpeä lukenut minäkään. Ja jos radiosta tulee Kilpistä, niin ihan mielelläni minä sen toosan suljen (vaikka klassisesta musiikista ja lied-laulutaiteesta muuten laajoissa rajoissa pidänkin).
Hyvä Männistön Muori,
saanen huomauttaa, että suomeksi sanotaan >>suomennostehtäväsuomennustehtävä
Minä puolestani tällä palstalla useammankin vuoden viihtyneenä rohkenen arvata Männistön Muorille huomautetun tuosta suomennus-sanasta jo useampaankin kertaan. Minkäs me poloiset sille mahdamme, jos hän siitä silti tykkää ja sitä haluaa viljellä?
Olipa kerran ranskalainen elektroniikan puolijohdekomponenttien valmistaja, joka tunnettiin nimellä Thomson. Oli marraskuu ja Münchenissä messuttiin Electronican merkeissä (kuten taas huomisesta alkaen). Sikäläisen Penta-hotellin aamiaispöydässä korviini kuului Thomsonin suomalaisen edustajan keskustelu asiakkaansa kanssa. Asiakas puhui pariin otteeseen "Thompsonista". Edustajan korvaan tuo särähti niin, että hän katsoi asiakseen huomauttaa asiakkaalle nimen oikeasta muodosta. Tälläpä oli vastaus valmiina: "Minäpä pruukaan panna siihen sen peen, kun se on minusta semmosena parempi se nimi!" Siihen loppui lausumisohjeiden anto - asiakashan on tunnetusti aina oikeassa.
Tuleepa tässä melkein itsellenikin mieleen, että suomennos voisi hyvin ollakin suomennus! Jos sen on oltava suomennos, niin sitten kai oksennuksenkin pitäisi olla oksennos - vai?
Kumpikin käy, mutta ne tarkoittavat eri asiaa:
suomennos (tuotos), suomennus (työ).
Ovatko suomenopintosi vielä kesken?
Arvoisa Vaasan Vaari,
saanen huomauttaa, että suomeksi sanotaan
"suomennus" silloin kun puheena on 'suomentaminen', ja
"suomennos" silloin kun puheena on 'suomenkielinen käännös', esimerkiksi teoksen suomennos.
Lähde: Kielitoimiston sanakirja
Toivoisin Teidän perehtyvän hiukkasen enemmän kauniin kielemme vivahteisiin!
Ystävällisesti Teidän
Oikaisija
Arvoisat neuvojat ja oikaisijat
Lupaan ottaa tietopuolella ohjeistanne vaarin. Musiikkikorvani on myös kielikorvani, ja niinpä suomennus-sana kuulostaa rationaalisesta merkityksestään huolimatta korvissani hyvin murteelliselta, peräti rumalta. En halua käyttää sitä.
Ystävällisesti kuitenkin Teidän kaikkien siellä jossain
Vaasan Vaari
Hyvää suomea tuo tekstinpätkä on vain mikäli kielen rönsyilevyyttä ja kirjavuutta pidetään niin oleellisena ettei tekstin ymmärrettävyydellä ja johdonmukaisuudella ole merkitystä.
Olikohan noin 37 vuotta kulunut Alastalon salissa -romaanin ilmestymisestä, kun suomalainen kirjallisuusväki sai puhuttavaa erään nuorenmiehen esikoisromaanista? Erkko-palkinnon se taisi saada, mutta mielipiteet jakautuivat muuten varsin vahvasti.
Romaani koetti parhaansa mukaan viljellä kilpimäisen kilmuilevaa kieltä, jonka läheskään kaikkia sanoja ei löydy mistään sanakirjoista ja joiden merkitystä voi vain arvailla. Jotkut tästä olivat haltioissaan, mutta eivät suinkaan kaikki.
Minunkin kirjahyllyyni teos on eksynyt, mutta en minä siitä montakaan sivua ole jaksanut vieläkään lukea, vaikka aikaa on kulunut toiset 36-37 vuotta. Tulee vahvasti sellainen mielikuva, että teos on tarkoitettu itseäni fiksummille lukijoille.
Esikoisromaaninsa jälkeen vain vähänlaisesti julkisuudessa ollut kirjailija poistui keskuudestamme muutama vuosi sitten.
"Lasiruutuun painautuneen nenun, ja papillaarien filigraanilehdyköitten, atsimuuttien ja tuuliruusujen synkeän kalenterin kreditistä ja debetistä paksu matalapaine oli vatkannut vispikermansa vaahdoksi; katrastanut sen sitten paistinpannulleen, sulattanut joleaksi lienteeksi - ja sitten käristänyt voisilmällään tuoksi visvaksi, johon sen säteet upposivat ja joka hajotti niitä myös heijastuksensa väräjävällä peilauksella, meren siintoisella vakalla; se sulki kanteensa koko ikkunanäkymän. Oli tilinteon hetki!"
ja vielä muutama sanapoiminto avaussivulta:
...hiihtoutui...
...kilkastamina...
...siemettyneitä...
...kilmuilevat...
Ajatko takaa miestä nimeltä Hans Selo? Ja kirja, jota siteeraat, on >Alaston lounasDiiva
Monen uteliaan kannalta lienee myös hyvä juttu, että älysit vastata kysymättäkin! Ja sehän vie puolestaan ajatukset paljon siteerattuun Jorma Ettoon...
Niin, diivaillen oli kiva panna, kun tehtävä vispasi niin herkukullisen mystisesti. Kovasti selosti kiitos!
Jos oikein jormaillaan, saadaan ajan hammasta ettoavasti kestänyt hypoteesi:
"Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään ... "