No, osa on varmaan itsekin parisuhteessa, mutta entäs ne sinkut, joilla ei välttämättä ole ketään ystävää, jonka luona viettää niitä tai omaa perhettä, entäs heillä? Voin vain kuvitella, miten yksinäiseltä tai lohduttomalta silloin hesitä tuntuu ... vai olenko yhtään oikeassa?
Tämä ei sitten ollut mikään vittuiluviesti toisille naisille ... ihan vaan tiedoksi kaikille!
Tämä ei sitten ollut mikään vittuiluviesti toisille naisille ... ihan vaan tiedoksi kaikille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis jos ajatellaan ihminen jolla ei ole;
-vanhempia
-sisaruksia
-ystäviä
-kumppania
-lapsia
-lemmikkieläimiä
Niin kenen kanssa tälläinen ihminen viettää joulupyhät yksin kuten muutenkin. Tämähän on taas JOS tilanne, jossa ihmisestä on tehty yksinäinen - tottakai hän varmaan tuntee itsensä yksinäiseksi. Enkä edes usko, että vaikka olisi noista ainoastaan lapsi/kumppani/ystävä/vanhemmat/lemmikki, niin ei joskus tuntisi oloaan yksinäiseksi. Mun mielestä toi on kyl tosi surullista, että näitä yksinäisiä ihmisiä löytyy, kakkosia tai ei. Jotkut voivat tuntea itsensä yksinäiseksi jopa parisuhteessa. :( Mutta toisaalta, uskon että juhlapyhistä tälläiset ihmiset eivät pahemmin välitäkään jos eivät niitä ole aiemmin viettäneetkään.
puhelin kädessä tuntitolkulla ,että mies (ukko) soittaisi.Ei varmaan pesulle tai veeseeseen mene ilman puhelinta.Sitten jos mies soittaa ja poikkeaa tunniksi,,niin kannatti varmaan odottaa monta päivää ..että mies tulisi tyhjentämään itsensä likasankoon.
Juhlapyhät tuli yleensä vietettyä miehen kanssa. Uudet vuodet, pääsiäiset, juhannukset. Vaimo kun halusi kököttää lasten kanssa mökillä nuo ajat, mies ei halunnut. Jouluaaton vietti lasten kanssa, mutta jo joulupäivänä soitteli minulle, että saako tulla käymään. Ihana petturi...
koettelemuksen. Että on karmea joulu tulossa taas appivanhempien luona. Lapset pitää läjässä, mieli muualla.
Ei muuta kuin voimia kaikille kakkosille jotka joulun yksin on.
Tiedän että suvun kanssa vietetty joulu voi olla paljon raskaampi. Ja harmittaa jo etukäteen. Turha nostaa mihinkään ihmearvoon jotain joulunpyhiä, laiha lohtu paskasta vuodest.
ja olen viimeinkin yksin en ole kenekään kakkonen.
Milloinkaan en ole ollut niin yksin jouluna kun huonossa parisuhteessa ollessani.
Vaikka meillä ei ilmeisesti ollut mikään tavallinen kakkossuhde. Meillä oli mahdollisuus matkustella yhdessä ja paljon, kävimme kolmessa eri maanosassa, huom. kyse ei ollut samasta työpaikasta. Koskaan en tyytyisi sellaiseen parin tunnin sessioon, kun toiselle sopii.
Kuitenkin nämä juhlapyhät antoi minulle voimia riuhtaista itseni irti. Yksin en ollut joulua, vaan mummolassa koko suvun kanssa, mutta uutena vuotena hänellä oli maaherran vastaanotto, pääsiäisenä perinne vanhempiensa luokse, vappuna jotain "miesperinteitä" jne.
Olosuhteiden muutos eli hain virkaa pöydän taakse, enkä enää ollut päivystämässä näitä juhlapyhiä, niin vuoden kestin sitä. Pahoja oloja oli enemmän kuin niitä hyviä. Ei viikon matka korvaa sitä yksinäisyyden tunnetta.
Kakkosen pitää olla erittäin vahva, epätoivoinen tai tunnevammainen, jos kestää niitä tosta vaan.
Minä kakkosena saanut kaikki joulut ja muut juhlapyhät, kaikki viikonloput sekä lomamatkat. Silti se sattuu kakkosena oleminen!!! Aina ollaan yhdessä paitsi arkipäivät, kun asutaan eri kaupungeissa. Silti en enään jaksa, kun en sitä omaksi saa. Nyt yritän lopettaa,,taas kerran, tätä lovestorya.
Jos miehellä on vain vaimo, joka menee omia menojansa niin sitten. Mikäli on perheellinen tai edes sukua, niin onpa itsekeskeinen olio, en haluaisi omakseni.
samalainen. Väittää ettei rakasta vaimoaan ja jotenkin uskon sen, koska kaiken aikaa vietämme yhdessä. Arvaa olenko miettinyt olisko se mulle samanlainen. Meidän mielestä välillämme on side, jota ei olla koskaan kenenkään kanssa tunnettu. Kuitenkin on molemmilla niin paljon tekijöitä, jotka estää eswim yhdessä asumisen.Joten niiiiiin vaikeeta. Ja mies on perheellinen....
Olisitko sen kanssa, jos se kertoisi, että rakastaa vaimoaan? Miehet yleensä kertovat, mitä haluat kuulla.
ja yöseuraakin jos tahtoo.