Silloin olin tajunnut kaiken yhteyden: minä olin löytänyt märkäpesäkkeen idean.
Märkäpesäkkeen idea on Platonin mukaan tietynlainen jatkuva, ikuinen ja täydellinen märkäpesäke. Se on kaikkien märkäpesäkkeiden yläpuolella, mutta sitä ei ole olemassa eikä kukaan ole koskaan nähnyt sitä. Kuinka siis Platon saattoi olla näin mielisokea?
Minä sen sijaan olen nähnyt totuuden. Märkäpesäkkeen idea on maailman paras märkäpesäke. Se ei ole mikään myyttinen voima kaikkien märkäpesäkkeiden yläpuolella, vaan kerrassaan täydellinen paise. Platonin mukaan tuonpuoleisessa elämässä oli vain täydellisiä märkäpesäkkeitä. Totuus on kuitenkin se, että on olemassa vain yksi täydellinen märkäpesäke, ja se on joko verhojen tällä tai sillä puolen.
Mikä sitten on märkäpesäkkeen idean idea? Ketä kiinnostaa täydellinen märkäpesäke? Hyvä kysymys. Ei ketään. Platonin tulisi siis myöntää itselleen se tosiasia, että on olemassa niin ikään täydellisiä epämiellyttäviä asioita. Hän näki monet asiat täydellisinä, mutta kolikolla on kääntöpuolensa ja näin ollen märkäpesäkkeen idea edustaa pahan ideaa, ns. 'hyvän idean' vastakohtaa.
Oliko Platon siis erehtynyt?
Märkäpesäkkeen idea on Platonin mukaan tietynlainen jatkuva, ikuinen ja täydellinen märkäpesäke. Se on kaikkien märkäpesäkkeiden yläpuolella, mutta sitä ei ole olemassa eikä kukaan ole koskaan nähnyt sitä. Kuinka siis Platon saattoi olla näin mielisokea?
Minä sen sijaan olen nähnyt totuuden. Märkäpesäkkeen idea on maailman paras märkäpesäke. Se ei ole mikään myyttinen voima kaikkien märkäpesäkkeiden yläpuolella, vaan kerrassaan täydellinen paise. Platonin mukaan tuonpuoleisessa elämässä oli vain täydellisiä märkäpesäkkeitä. Totuus on kuitenkin se, että on olemassa vain yksi täydellinen märkäpesäke, ja se on joko verhojen tällä tai sillä puolen.
Mikä sitten on märkäpesäkkeen idean idea? Ketä kiinnostaa täydellinen märkäpesäke? Hyvä kysymys. Ei ketään. Platonin tulisi siis myöntää itselleen se tosiasia, että on olemassa niin ikään täydellisiä epämiellyttäviä asioita. Hän näki monet asiat täydellisinä, mutta kolikolla on kääntöpuolensa ja näin ollen märkäpesäkkeen idea edustaa pahan ideaa, ns. 'hyvän idean' vastakohtaa.
Oliko Platon siis erehtynyt?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on paljon ihmeellisiä asioita, joita ei voi tavoittaa inhimilllisin aistein - ainoastaa jalomman ajattelun avulla... ovatko ne muuttumattomia ideoita? ainakin platonin mielestä.
Kuten hyvin tiedätte paitsi Platonin idealistisuuden, sen että kaikki vakava filosofointi saa alkunsa siitä, että luovutaan tavalliseesta katsomistavasta, antaudutaan rauhalliseen mietiskeluyyn, ja vajotaan saksalaisen sanontatavan mukaan esineeseen, jolloin älystä tulee maailman puhdas kuvastin (Egon friedell tai suomalainen kääntäjä kirjoittaa kulttuurihistoriassa "jäädään vain olemaan objektin puhdas kuvastin": se mitä näin tajutaan ei ole yksityinen olio sellaisenaan, (en tarkoita olioita sinänsä, tahtoa, joka ei voi milloinkaan olla esine tajunnassa), erityispiirteineen, joihin yleensä kohdistamme huomiomme jotkin objektia katsellessamme, joka jo huomiota herättäessään sitä vastaavana tahdon kiihotuksena älyn ollessa vain vaikuttimien välittäjänä olioiden välisiä suhteita tiedoitessaan tahdon harrastuksen mukaan väärentäen tietoa, vaan sen idea. neron tietotapa kun on oleellisesti havaitseva, sen esinettä kuitenkaan muodostamatta tässä havainnossa erityisoliot vaan juuri Platonin ideat, aina suvun yleisimpään olemukseen asti. Nähdä erityisessä aina vain yleinen, on neron peruspiirre, kun tavalliset oliot näkevät erityisessä aina vai eritytisen sellaisenaan.
Vaikka Platonilla oli miehinen tajunta eli sielu,hän oli väärässä.
Myös ideat ovat siis materiaa.
En ole kovinkaan hyvin perehtynyt Platonin idealismiin, mutta sehän jo sellaisenaan, paitsi että Platon itse totesi aineen olevan valhetta, mutta sittenkin totta, ikään kuin hämäränä aavistuksena Descarten sekä Berkeleyn lähtökohdiltaan subjektiiviselle filosofoinnille,jossa materia on tajunnastamme rippuvaista vastakohtana Demokritoksen, Leukippoksen ynnä muiden antiikin kreikkalaisten materialistiselle maailmankuvalle, jonka mukaan aine yksin ilman ehtoja on olemassa, aine on olio sinänsä, kun taas idealismi lähtee olettamuksesta, että materia on aivoilmiötä, miellettä,idean ollessa älymme tietokyvyn puhtaan havainnon tuottama puhdas mielle, kun äly on kohdistunut olioiden yleiseen puoleen, olioiden olemukseen yleensä, kokonaisuuteen, edellyttäen maailman objektiivista käsittämistä, vaikka idealismin käsitys on siinä mielessä yksipuolinen, että maailma on muutakin, kuten tahto, olio sinänsä, osaksi myös siksi, että se ilmaisee objektin riippuvaiosuuden subjektista lausumatta samalla että subjektikin on rippuvainen objektista, että kuten objekti on subjektiun miellettä, on tämä subjekti myös materian, objkektin tuotetta
Sielunlain perusteella myös Descartes ja Berkele
olivat tyhmiä.Vaikka Berkeleellä oli naisellinen
tajunta,Descartesilla oli silti miehinen tajunta.
Mutta,alahan sinä pikkuporvari opiskella ensin
äidinkielemme lauseoppi - ja jatka vasta sitten
tuota naurettavan tyhmää juttuasi.
Se jolla on omia ajatuksia, on oma aito tyyli, kirjoitti idealisti, ja suuri runoilija Schopenhauer, sanoen myös että kaikkien järjestelmien peruserehdyksenä on sen seka tuntemattomuus että äly ja aine ovat korrelaatteja, ovatpa ne oikeastaan yksi ja sama asia, jotka joko kestävät tai kaatuvat yhdessä, toisen ollessa vain toisen heijastusta kummanmkin ollessa absoluuttisesti ensimmäinen, demiurgi että aine. minulla on ma persoonallinentyylini kirjoittaa, ehkä hiukan monimutkainen, mutta sain kuulla jo siitä äikän maikaltani aikoinaan että minä kirjoitan kuin poliitikko. Mutta valitettavasti materialismi on vainitse itsensä unohtavan subjektin filosofiaa yksipuolisuudessaan, jota demokritos, Epikuros ynnä muut kuitenkin opettivat, käsittämättä, että yksin tajunta on välitön, ja kaikki muu vain sen välittämää sekä edellyttämää, että subjektista tajunnasta lähtemisellä on todellinen etunsa materialismiin nähden, täysin oikeutettu askel etumatkaa, mutta sen materialistit kuitenkin sivuuttavat ja menevät heti aineeseen, jota pitävät olioina sinänsä kuin ei olisi muuta maailmanjärjetystä ja olioita kuin aine yksin, joka voi olla riippuvainen todellisuudessa yksin subjektista sen ollen vain sen mielteenä aineen ja subjektin muodostaessa yhdessä Kantin ilmiön
Tuo ehdottoman objektiivinen, aivojen ulkopuolinen ja niistä riippumaton sekä kaikkea tietoa aikaisempi maailma, jonka ensiksi ajatuksissamme kuvittelimme, ei olekaan muuta kuin tuo toinen subjektiivisesti tiedoittu mielteen maailma, jonka yksin kykenemme todella ajattelemaan. Siksi itsestään tyrkyttäytyy olettamus, että maailma on olemassa myös vain tietonamme, siis ainoastaan mielteenämme
On sulla perkeleen hankala kielenkäyttö! Olet sä
kännissä,vai? Mutta,katoppas kaveri minun uusi
avaus - eli "sielunlain kokemus".Käytännössä.
Juon niin paljon kuin kerkiän juhliesani Deliusta ja Schubertia, tosineroja
Neron havaintoa eivät muodosta erityisolioit vaan niissä itsensä ilmaisevat Platoni ideat, normaalin ihmisen nähdessä erityisessä ana vain erityisen sellaisenaan, kaiken tahtoa koskevan, kun nerous on kutsumukselleen uskottomaksi tulut äly tiedoitsemisen ollessa valta-asemassa tahtomiseen nähden, tietotavaan olleessa olennaisesti havaitseva, vaikka häneltä tyystin puuttuukin asiallisuus pysyen tavallaanmyös koko ikänsä kuin suurena lapsena ärtyväisyyden ollessa tärkeänä edellytyksenä ja intohimoinen luonne, normaaleilla olioilla vaan ei ole älyä enempää kuin mitä tahdon palveleminen vaatii tomiessaan vaikuttimien vastaanottajana ja välittäjänä olioide välisiä suhteita tiedoitessaan samoin kuin käytännöllisellä alala suuria aikaansaava, erinomainen ihminen, ei voi koskaan olla nero älyn pysyessä siinä mihin luonto sen määräsi, johon se on sidottu lujalla renkaalla johon viittaa myös roomalaisten käyttämä nimitys Gravitas, jolla tarkoitetaan käytännönläheistä elämänvakavuutta, joka ei salli älyn harhailevan jonnekin minne sillä ei ole mitään asiaa, sallimatta tuota< älyn ja tahdo eriämistä, joka on nerouden ehto, ja joka on korostava vapauttaa silloinkiin kn tahto kutsuu sitä takaisin palvelukseensa etsiessään viihdykettä ulkomaailmasta ikävien asioiden torjumiseksi saattamatta käsittää ulkomaailmasta maalauksellisesi uhkaavaa vaaraa ja siksi monet nerot elävätkin angen kurjissa oloissa, koska heidän todellinen vakavuutensa ei sisälly käytännölliseen ja petrsoonalliseen vaan teoreettiseen ja obkjektiiviseen ihmisen todellisen vakavuuden vetäessä älynvoiman ja tarkkaavaisuden aina takaisin sinne lyijyheilurivaatimab painopisteen tavoin, jossa se itse sijaitsee, sillä kaikkea muuta ihminen harjoittaa tarkoittamatta täyttä totta; siksi mikään aikopmus ta mielivaltainen ponnistus ei luo todellista vakavuutta, jolla monet tarkoittavat oman ja omien hyvää.
Professor on puhunut