Itse käytän murrealueeseeni kuuluuvaa sanaa monasti. en ollut koskaan kiinnittänyt huomiota sen käyttöön, kunnes muuttaessani opiskelemaan uudelle paikkakunnalle kämppikseni nauroi, että puhun kuin hänen mummonsa kun sanon aina monasti.
Oikeastaan sen seurauksena kiinnitin huomiota, että yhteiskuntatieteiden(ainakin sosiologia ja valtio-oppi) tenttikirjoissa käytetään sanaa usein "monasti" ja samoin sanomalehdissä olen nähnyt myös käytettävän. Lisäksi politiikkojen olen radiossa kuullut käyttävän tätä sanaa. Jotenkin olen ollut siinä luulossa, että "monesti" olis yleiskielisempi muoto samasta sanasta, ainakin itse olen niin ymmärtänyt. Siis
eri sanoja vai toinen yleiskielinen ja toinen puhekielinen? Vai onko monasti vanha väistyvä muoto tai vanha mutta laajemmalle leviävä muoto? Kertokaahan viisaat.
Oikeastaan sen seurauksena kiinnitin huomiota, että yhteiskuntatieteiden(ainakin sosiologia ja valtio-oppi) tenttikirjoissa käytetään sanaa usein "monasti" ja samoin sanomalehdissä olen nähnyt myös käytettävän. Lisäksi politiikkojen olen radiossa kuullut käyttävän tätä sanaa. Jotenkin olen ollut siinä luulossa, että "monesti" olis yleiskielisempi muoto samasta sanasta, ainakin itse olen niin ymmärtänyt. Siis
eri sanoja vai toinen yleiskielinen ja toinen puhekielinen? Vai onko monasti vanha väistyvä muoto tai vanha mutta laajemmalle leviävä muoto? Kertokaahan viisaat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Monasti on murteellinen ja vanhahtava muoto. Monesti on perusyleiskieltä, jos sellasta nyt on edes olemassa. Jotkut vanhahtavat muodot toimivat asiatekstissä, joidenkin käyttöä taas ei enää suositella. Anna tietämättömien ihmisten nauraa ja puhu taustasi mukaan! =)
"Olen unessa USEASTI sinun kaduillas, koulutie!"
Eikös se laulu lähtenyt vähän NÄINIKÄÄN? (Vaimoni lapsuusaikaisella murrealueella sanottaisiin "näinikkeästi").
Minäkin olen unessa useasti.
Muistan isoisälläni olleeen omaperäisiä tokaisuja. Eräskin sellainen kuultiin, jos uhmakas pikkupoika uhalla teki sitä mikä oli juuri kielletty tai ei kuitenkaan tehnyt tismalleen niinkuin juuri oli käsketty: NIÄTSEN!!!
Mistähän tuo sanonta tulisi: 'näätsen' vai 'näetsen'? Olisiko tuo loppu-N mahdollisesti samaa alkuperää kuin savon murteessa aikoinaan niin tyypilllinen datiivin N-pääte 'minullen' 'sinullen' 'poejallen'?
Miten muuten se NÄINIKÄÄN savoksi 'näennikkään' ?
;o)