Tapahtuiko alkuräjähdys erittäin nopeasti, vai menikö siihen tuhansia vuosia? Nopean räjähdyksen tapauksessa kaikki singonnut materia pitäisi olla nyt samalla etäisyydellä räjähdyspisteestä, eli aivan kuin pallon pinta. Ilmeisesti näin ei ole.
Jos aine sinkoutui suurella nopeudella pois pisteestä, niin hiukkasethan olisivat kaikonneet toisistaan eikä olisi syntynyt edes vetyatomeja. Laajentuminen on täytynyt alkaa vasta atomien syntymisen jälkeen. Mitä tapahtui BB:n ja laajenemisen alun välissä ja kauanko se kesti?
Jos aine sinkoutui suurella nopeudella pois pisteestä, niin hiukkasethan olisivat kaikonneet toisistaan eikä olisi syntynyt edes vetyatomeja. Laajentuminen on täytynyt alkaa vasta atomien syntymisen jälkeen. Mitä tapahtui BB:n ja laajenemisen alun välissä ja kauanko se kesti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En muista enää, olin silloin niin pieni..
Rajahdys oli hidas. Lahtotilannehan oli singulariteetti jossa kaikki aine syntyi, erittain tiheaan pakkautuneena, se oli siis energiaa oikeastaan. Rajahdyksessa aine/energia ei kuitenkaan viskautunut keskipisteesta poispain vaan maailmma laajeni, jolloin aineen tiheys alkoi pienentya. Noin 300 000 tuhannen vuoden kuluttua tiheys ja lampotila oli laskenut riittavasti etta saattoivat syntya ensimmaiset atomit.
Miten atomit syntyivät?
Miksi niissä oleva energia muka pysyy saman tiheyden omaavana pakettina?
Ei ei, räjähdys jatkuu edelleen eli kaikki atomit räjähtävät edelleen koko ajan ja tönivät toisiaan poispäin toisistaan samassa suhteessa kuin laajenevat tai sitten nopeammin kuin laajenevat ja näin syntyy havaittava hylkiminen.
Ei mitään sidosvoimaa ole, eikä vetävää voimaa.
On vain paineen vaihtelu, joka perustuu siihen, että kaikki aine räjähtää edelleen.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=10099
Savor
:);):)
Ajatellaanpa että erittäin tiheään käpertyneitä energiakeskittymiä olikin enemmän kuin yksi.
Ja me hän heittikin niillä ikäänkuin noppaa ja antoi niiden alkaa laajentumaan/räjähtämään/avautumaan vähemmän tiheäksi energiaksi vierekkäin.
Nythän pallomaisten energiakeskittymien ulkopinnalla oleva energia sopii laajenemaan sektroin laajentumisen takia nopeammin ja näin "pinta" irtaantuu energia-aalloksi, joka kohtaa vastaavan energia-aallon, jolloin molempiin syntyy energiatihentymiä eli esim. elektroneja/fotoneja, jotak jatkavat matkaansa kohti toisen kolmiulotteisesti laajenevan energiakeskittymän "pintaa" ja saavat sen räjähtämään energiaa enemmän siltä puolelta, jolloin molemmat räjähtävät energiaa kohti toisiaan ja näin ne työntyvät poispäin toisistaan samassa suhteessa kuin laajenevat?
Savor
:);):)
laajeneminen onkin jokin luonnonlaki avaruudessa, eikä edellytä toimiakseen mnitään räjähdystä?
Singulariteetin kosiskelu saattaa olla yhtä lapsellista kuin maailman navan etsiskely joskus 1500-luvulla?
Mikä edellyttää singulariteettia? Ei mikään? Sen on vain joku keksinyt?
Ehkä alkuräjähdyksen alkuaikoina eivät vallinneet sellaiset fysiikan lait kuin me tunnemme. Ei ollut olemassa niitä hiukkasia eikä mahdollisesti säteilyä välittäviä hiukkasia sellaisina kuin me ne tunnemme. Oli olemassa vain jotain mistä se jollaisena me maailmankaikkeuden tunnemme syntyi. Nuo hiukkaset saattoivat olla elementtejä, josta nykyinen maailmankaikkeus koostui ja vakiintui. Saattaahan olla niin, että alkuräjähdyksen näkökulmasta maailmankaikkeus on hitaasti ja tylsästi muuttuva paikka. Hiukkasfysiikalla on sellainen taipumus, että suuremmissa energiatiloissa voidaan luoda uusia hiukkasia. Ne vain hajoavat kun energiatiheys laskee. Me vain voimme kuvitella tiheyttä, josta miljoonien miljardien tähtien ainemäärä on purkautunut. Mikäli edes tiheys on ollut tuossa prosessissa merkittävä yksikkö. Mitä jos mikään fysikaalinen yksikkö ei ole ollut tuossa prosessissa siinä merkityksessä kuin se tunnetaan nykyään. Ei aika, ei avaruus, ei massa, ei mikään fysiikan käsite vaan kaikki täytyisi kuvata joillakin meille täysin käsittämättömillä tavoilla, jotta tuota fysiikka edes voisi mallintaa.
Jumala loi kaiken 7:ssä päivässä.
kaapuun pukeutunut ukkeli istui siellä jossain ja kirjasi joka päivä ylös, mitä siihen mennessä oli jo luotu ja mitä pitäisi luoda seuraavana päivänä.
Olisiko kovin vaikeaa kuvitella, että alkuräjähdys tapahtuikin neljännen ulottuvuuden suhteen. Eli kolmiulotteinen maailmankaikkeutemme onkin itse asiassa neliulotteisen laajenevan pallon pinta.
Alkuräjähdyksen piste ei siis sijaitsekaan nykyisessä universumissamme, vaan sen "keskellä" 4d-pallon keskipisteessä.
Ajatus johtaa siihen, että jos katsotaan (esim. Hubblella) tarpeeksi kauas, nähdäänkin maailmankaikkeuden "ympäri". Tätä eivät astronomit välttämättä ole sisäistäneet..