Runoja uskosta -tarvitsisin näitä

Menit pois
nuori ihminen
Väsyit ilman ymmärrettävää syytä.
Suru routasi rakkaittesi mielet

Itkun hallaharsosen läpi
ei näy kukat
ei kuulu pääskyset.
Epätoivoiset kysymykset
mustina korppeina
mielen seiniä vasten
Sokkona törmäilevät
syysmyrsky-yön pimeässä

Roudan rajalla
kuilun reunalla
kukkivat vuokot


Maaria Leinosen kirjasta
Mutta surun sisar on lohdutus

kirkkaus kirjoitti:

Menit pois
nuori ihminen
Väsyit ilman ymmärrettävää syytä.
Suru routasi rakkaittesi mielet

Itkun hallaharsosen läpi
ei näy kukat
ei kuulu pääskyset.
Epätoivoiset kysymykset
mustina korppeina
mielen seiniä vasten
Sokkona törmäilevät
syysmyrsky-yön pimeässä

Roudan rajalla
kuilun reunalla
kukkivat vuokot


Maaria Leinosen kirjasta
Mutta surun sisar on lohdutus

Lue lisää

Älä pelkää
pimeyttäsi
siinä on toivon siemen
Se voi muuttua valkeudeksi
Ja vain hän
joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta

Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten

Vain pimeässä näkyvät tähdet
Vain hiljaisuuessa
kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
Vasta taistelulla
kivulla lunastettu

Maaria Leinonen
Mutta surun sisar on lohdutus

kirkkaus kirjoitti:

Älä pelkää
pimeyttäsi
siinä on toivon siemen
Se voi muuttua valkeudeksi
Ja vain hän
joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta

Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten

Vain pimeässä näkyvät tähdet
Vain hiljaisuuessa
kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
Vasta taistelulla
kivulla lunastettu

Maaria Leinonen
Mutta surun sisar on lohdutus

Lue lisää

Ja toivo kasvaa niinkuin kevään valo
niinkuin ruusu niinkuin kypsä vilja
Niin pimeä liekki
mutta se kestää
myrskyissä sammumatta
Niin hiljainen tuuli mutta se riittää
kohsemaan metsässä
vavahduttamaan vedet
syvältä

Syvältä
pohjia myöten
kuohuttamaan alkulähteet
Niin pieni pisara mutta se riittää
kasvamaan elämänvedenvirraksi
joka kantaa, vie perille

Sillä toivo on meille annettu
että me jaksaisimme
Toivo eläm'stä
rauhasta ,rakkaudesta
Toivon laulu
laulu ilosta, valosta
Elämän laulu
joka vihan ja kuoleman voittaa

Maaria Leinonen
Mutta surun sisar on lohdutus

Ainakin sellainen sivusto kuin kotisatama.net on olemassa. Aika monipuolinen mielestäni ja sinne on myös mahdollisuus lähettää runojaan, jotka mahdollisesti julkaistaan. Itse lähetin sinne aikoinaan muutaman ja näyttävät olevan siellä edelleenkin, kun selailin siellä julkaistuja runoja.
Siunausta runoiluusi .

roosamariia** kirjoitti:

Ainakin sellainen sivusto kuin kotisatama.net on olemassa. Aika monipuolinen mielestäni ja sinne on myös mahdollisuus lähettää runojaan, jotka mahdollisesti julkaistaan. Itse lähetin sinne aikoinaan muutaman ja näyttävät olevan siellä edelleenkin, kun selailin siellä julkaistuja runoja.
Siunausta runoiluusi .

Lue lisää

Kiitos Roosamariia. Ihania runoja löytyi ja mahtava kuvagalleria Kerrotko minulle kun en tajunnut vielä millä konstilla saan ne runot sinne lähetettyä. Onko siellä joku valmis samanlainen kun tämäkin vai sähköposti.Kiitti kun vielä jaksat auttaa Mutt nyt laitettava runoja Johannaalle .t. Tarja

kirkkaus kirjoitti:

Kiitos Roosamariia. Ihania runoja löytyi ja mahtava kuvagalleria Kerrotko minulle kun en tajunnut vielä millä konstilla saan ne runot sinne lähetettyä. Onko siellä joku valmis samanlainen kun tämäkin vai sähköposti.Kiitti kun vielä jaksat auttaa Mutt nyt laitettava runoja Johannaalle .t. Tarja

Lue lisää

Kun aikoinani lähetin KOTISATAMA.NET sivustolle runojani, niin muistaakseni lähetin ne sähköpostitse. Onkohan käytäntö muuttunut, sillä en löytänyt itsekään suoraa osoitetta, minne niitä tänä päivänä voisi lähettää.
Mutta voithan kysyä ko. sivustolta palautelomakkeen avulla; eli kotisatama. net etusivu, vasemmassa laidassa on INFO ja siinä PALAUTE. Uskoisin, että sen kautta saat vastauksen.
T:roosamariia*

Hei,
on blogit
mutta, voithan tehdä omat nettisivusi
NETTISIVU.ORG
siihen voi kirjoittaa ja laittaa kuvia
julkaista tai olla julkaisematta.

Nöyränä seison, tyhjät käteni vain
ääneti Herraa kiittäen ristiin liitän,
Illassa päivän istutan kukkia tiehen,
muistojen kukkia, jälkiin matkamiehen

Hilja Aaltonen

kirkkaus kirjoitti:

Nöyränä seison, tyhjät käteni vain
ääneti Herraa kiittäen ristiin liitän,
Illassa päivän istutan kukkia tiehen,
muistojen kukkia, jälkiin matkamiehen

Hilja Aaltonen

Lue lisää

Kaarisilta

Ja Jumala sanoi. Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta lapseni, tahdon, että kaarisillan teet,
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee , kaarisilta tee
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin. He tulevat raskain saappain, multa -anturoin-
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain
Ja Jumala sanoi .verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujenpi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta - arkkuun, niin saat sillan kanatamaan.
Pane kappale niiden sydänmistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennatt,
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet.
ei mikään loista kirkkaammin kuin puhtaat kyyneleet,

Aale Tynni

litse

kirkkaus kirjoitti:

Nöyränä seison, tyhjät käteni vain
ääneti Herraa kiittäen ristiin liitän,
Illassa päivän istutan kukkia tiehen,
muistojen kukkia, jälkiin matkamiehen

Hilja Aaltonen

Lue lisää

Aroin askelin, näyrin mielin
astu kärsivän huoneeseen
Sanat suuret, neuvosi viisaatkin
malta jättää eteisen
Älä tunkeudu toisen tuskaan
viivy vierellä kuunnellen vain

Ehkä raskaan salvan hän avaa
- ovea raottaa
Itsensä uskoo sulle, kipunsa paljastaa
Silloin tarkoituksia Herran
varo käydä arvailemaan
On aivoituksensa liian suuret
pienen ihmisen oivaltaa
Saat ollaa vain ihminen pieni
- rinnalla ihmisen
ottaa vastaan tuskan itkut
läheisyydelläs lohduttaen
olkasi antaa kuomansa alle
- kantaa sen Jumalalle

Mirja Kontiolahi


Silloin tarkoituksia herra

Onko tämä runo tässä kokonaisuudessaan?

Suremisen vastakohta on kittäminen.
Hänele joka kiittää, annetaan sitä,
mitä hänellä ei kiittäessään vielä ollut.
uutta rauhaa, uutta valoa ja voimaa,
joiden avulla suru ja pelko häviävät.

S. Collenbuch

metsätie kirjoitti:

Suremisen vastakohta on kittäminen.
Hänele joka kiittää, annetaan sitä,
mitä hänellä ei kiittäessään vielä ollut.
uutta rauhaa, uutta valoa ja voimaa,
joiden avulla suru ja pelko häviävät.

S. Collenbuch

Lue lisää

Yhtenäpäivänä havahduin
kipu oli kadonnut
tuska oli pois
Olit kuullut huutoni Herra,
värisevässä aamussa näytit
elämän uudet mahdollisuudet

metsätie kirjoitti:

Suremisen vastakohta on kittäminen.
Hänele joka kiittää, annetaan sitä,
mitä hänellä ei kiittäessään vielä ollut.
uutta rauhaa, uutta valoa ja voimaa,
joiden avulla suru ja pelko häviävät.

S. Collenbuch

Lue lisää

Monet ihmiset päästävät surut
ja vastoinkäymiset sydämeensä,
ja sitten heidän mielensä kovettuu
ja katkeroituu.
Vain silloin, kun Jumalan rauha
saa varjella sydämemme,
saamme suruistmme siunausta.

j. R. Miller

Metsätie kirjoitti:

Monet ihmiset päästävät surut
ja vastoinkäymiset sydämeensä,
ja sitten heidän mielensä kovettuu
ja katkeroituu.
Vain silloin, kun Jumalan rauha
saa varjella sydämemme,
saamme suruistmme siunausta.

j. R. Miller

Lue lisää

Pikarijäkälä

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
Nyt malja elämämme rakkaudelle

Helvi Juvonen

Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäitten päällä täysikuu,
kesä-yön onni omanani,
kaskisavuun laksot verhoutuu,
en mä iloitse, en sure, huokaa,
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen,
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipi säveleinä,
tummalehvä-seppel verhyt, uus.
En mä enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta,
pimentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edesäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Metsätie kirjoitti:

Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäitten päällä täysikuu,
kesä-yön onni omanani,
kaskisavuun laksot verhoutuu,
en mä iloitse, en sure, huokaa,
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen,
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipi säveleinä,
tummalehvä-seppel verhyt, uus.
En mä enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta,
pimentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edesäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Lue lisää

Kiesus Karjalan jumala
tuo oli karjan kaitsijana
ruman Ruotuksen talossa.

Ruoja Ruotuksen emäntä
pani konttihin evästä,
viisi leivän viipaletta,
kuusi suolaista kaloa,
leivät harmaassa homeessa,
kalat kaikki vuoden vanhat.

Kenpä kontin kantajaksi?

Kultaruusu, Ruojan tytär.

Virkahti kiveltä Kiesus:
"Miksi tuot minulle näitä?"

Lausui kaunis Kultaruusu:
"Eväät on emon panemat,
itkut immen vierittämät."

Kysyi Karjalan jumala:
"Mitä itket, miesten lempi?"

Puikutti punainen Ruusu:
"Osoa inehmon itken,
koko kohtalon kovuutta."

Mursi Luoja leivänkyrsän,
pani palasen kannikalle.
"Siis kera pitoihin käyös!"

Nyrpisti nenänsä Ruusu,
toki kuuli käskijätä,
söi palan hyvillä mielin,
toisen miellä mielemmällä:
palat on parhainta nisua,
kalat kaikki vastasaadut.

Ihmetteli itseksensä.
Jo kysyikin Kiesukselta.

Hymähti hyvä Jumala:
"Niin on laatu Luojan leivän.
Min osoa inehmon itkit,
sen mehustit särvintäsi,
minkä kohtalon kovuutta,
sen sulostit suupaloja
alla taivahan sinisen,
armo-Luojan atrialla."

Juoksi, joutui kohin kotia,
ei ikinä isonnut Ruusu.


Eino Leino "Luojan leipä"

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Kiesus Karjalan jumala
tuo oli karjan kaitsijana
ruman Ruotuksen talossa.

Ruoja Ruotuksen emäntä
pani konttihin evästä,
viisi leivän viipaletta,
kuusi suolaista kaloa,
leivät harmaassa homeessa,
kalat kaikki vuoden vanhat.

Kenpä kontin kantajaksi?

Kultaruusu, Ruojan tytär.

Virkahti kiveltä Kiesus:
"Miksi tuot minulle näitä?"

Lausui kaunis Kultaruusu:
"Eväät on emon panemat,
itkut immen vierittämät."

Kysyi Karjalan jumala:
"Mitä itket, miesten lempi?"

Puikutti punainen Ruusu:
"Osoa inehmon itken,
koko kohtalon kovuutta."

Mursi Luoja leivänkyrsän,
pani palasen kannikalle.
"Siis kera pitoihin käyös!"

Nyrpisti nenänsä Ruusu,
toki kuuli käskijätä,
söi palan hyvillä mielin,
toisen miellä mielemmällä:
palat on parhainta nisua,
kalat kaikki vastasaadut.

Ihmetteli itseksensä.
Jo kysyikin Kiesukselta.

Hymähti hyvä Jumala:
"Niin on laatu Luojan leivän.
Min osoa inehmon itkit,
sen mehustit särvintäsi,
minkä kohtalon kovuutta,
sen sulostit suupaloja
alla taivahan sinisen,
armo-Luojan atrialla."

Juoksi, joutui kohin kotia,
ei ikinä isonnut Ruusu.


Eino Leino "Luojan leipä"

Lue lisää

Enkeli käänsi kasvonsa, painoi kädet rinnalleen
Huokaisten hiljaa. Ihmisten kärsimykset
kyyneleitä, suru. kipua ahdistusta
väkivaltaa, sotia

Useat etsii tietä oikeaa, harhapoluilla
katkeruus, kovuus seuranaan,jotkut
löytäneet tien armon, rakkauden

Miten voin kyllin auttaa,tuoda valoa taivaan
Miettii enkeli yksinäinen

Kuului nauru iloinen sydämestä pulputen
Liittyi kädet rukoukseen, nukahti lapsi
uneen levolliseen Tietäen enkeli kyllä varjelee

Ja hän kääntyi jälleen. Katsoi ihmetellen
Miten suuri onkaan usko pienen ihmisen

Näki enkeli kasvot Isän taivaisen
kirkkautta säteillen. Tunsi, tiesi enkeli sen
tehtävän suuren ja iankaikkisen
ja hän hymyili jälleen

Tatta

Metsätie kirjoitti:

Enkeli käänsi kasvonsa, painoi kädet rinnalleen
Huokaisten hiljaa. Ihmisten kärsimykset
kyyneleitä, suru. kipua ahdistusta
väkivaltaa, sotia

Useat etsii tietä oikeaa, harhapoluilla
katkeruus, kovuus seuranaan,jotkut
löytäneet tien armon, rakkauden

Miten voin kyllin auttaa,tuoda valoa taivaan
Miettii enkeli yksinäinen

Kuului nauru iloinen sydämestä pulputen
Liittyi kädet rukoukseen, nukahti lapsi
uneen levolliseen Tietäen enkeli kyllä varjelee

Ja hän kääntyi jälleen. Katsoi ihmetellen
Miten suuri onkaan usko pienen ihmisen

Näki enkeli kasvot Isän taivaisen
kirkkautta säteillen. Tunsi, tiesi enkeli sen
tehtävän suuren ja iankaikkisen
ja hän hymyili jälleen

Tatta

Lue lisää

Isän kasvot rakkaat, kirkkaat.
Iloa, valoa säteilevät
Uskon voima täyttää sydämeni
vaikka vielä aavistus

Taistelun kautta samme voiton
Vääryy poistuu totuuden tieltä

Täälllä armossa kuljemme
.Isän rakkaan suojassa
taivas tiellä hän on aina
omiensa turvana

Kerran siellä kirkkaudessa
kaikki taakat jättää saan
Isä johtaa omiansa
taivaan kotiin ihanaan

Tatta

Metsätie kirjoitti:

Isän kasvot rakkaat, kirkkaat.
Iloa, valoa säteilevät
Uskon voima täyttää sydämeni
vaikka vielä aavistus

Taistelun kautta samme voiton
Vääryy poistuu totuuden tieltä

Täälllä armossa kuljemme
.Isän rakkaan suojassa
taivas tiellä hän on aina
omiensa turvana

Kerran siellä kirkkaudessa
kaikki taakat jättää saan
Isä johtaa omiansa
taivaan kotiin ihanaan

Tatta

Lue lisää

Valitulle vaimolle, rakkaalleni
totuudessa ja ikuisuudessa.

Älä kulje kauas
pysy lähellä
minua ja sanojani
Isää ja Poikaa.

Rakkaani,
älä seuraa pahaa
vaan hyvää.

Rakkaani, toivon että
menestyt kaikessa
ja pysyt terveenä
niin kuin sielusikin menestyy.


Johanneksen 2. ja 3. kirjeen innoittamana.
Helsingissä 11.11.2011

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Kiesus Karjalan jumala
tuo oli karjan kaitsijana
ruman Ruotuksen talossa.

Ruoja Ruotuksen emäntä
pani konttihin evästä,
viisi leivän viipaletta,
kuusi suolaista kaloa,
leivät harmaassa homeessa,
kalat kaikki vuoden vanhat.

Kenpä kontin kantajaksi?

Kultaruusu, Ruojan tytär.

Virkahti kiveltä Kiesus:
"Miksi tuot minulle näitä?"

Lausui kaunis Kultaruusu:
"Eväät on emon panemat,
itkut immen vierittämät."

Kysyi Karjalan jumala:
"Mitä itket, miesten lempi?"

Puikutti punainen Ruusu:
"Osoa inehmon itken,
koko kohtalon kovuutta."

Mursi Luoja leivänkyrsän,
pani palasen kannikalle.
"Siis kera pitoihin käyös!"

Nyrpisti nenänsä Ruusu,
toki kuuli käskijätä,
söi palan hyvillä mielin,
toisen miellä mielemmällä:
palat on parhainta nisua,
kalat kaikki vastasaadut.

Ihmetteli itseksensä.
Jo kysyikin Kiesukselta.

Hymähti hyvä Jumala:
"Niin on laatu Luojan leivän.
Min osoa inehmon itkit,
sen mehustit särvintäsi,
minkä kohtalon kovuutta,
sen sulostit suupaloja
alla taivahan sinisen,
armo-Luojan atrialla."

Juoksi, joutui kohin kotia,
ei ikinä isonnut Ruusu.


Eino Leino "Luojan leipä"

Lue lisää

Talvi sitoo lumen puihin
kuunsirppi taivaan yöhön.
Valkeus peittää maan,
kuljen yksin elämän polkua.
Metsässä eksyksissä
oma tuskani läsnä.
Sydän verillä huutaen apua,
kuitenkin henki minussa aivan
kuin nostaisi kätensä.
Kurottaen taivasta kohti.
Rauha virtaa levottomaan mieleeni
Huuhtelee katkeruuden siemenet.
Antaa kasvaa vahvan puun,
jossa linnut saa laulaa.
Ikuiset lehdet suojanaan.
Rakentaa pesän, iloita koko kesän.
Luottaen joka hetki on uus,
jokainen päivä arvokas.
Elämä tässä ja nyt.
Ystävyys, rakkaus läheisten,
niistä älä luovu.
Niin kauan kuin on toivoa,
niin kauan mahdollisuus.
Joka perille kantaa,
uskon parenpaan antaa
.

Metsätie kirjoitti:

Talvi sitoo lumen puihin
kuunsirppi taivaan yöhön.
Valkeus peittää maan,
kuljen yksin elämän polkua.
Metsässä eksyksissä
oma tuskani läsnä.
Sydän verillä huutaen apua,
kuitenkin henki minussa aivan
kuin nostaisi kätensä.
Kurottaen taivasta kohti.
Rauha virtaa levottomaan mieleeni
Huuhtelee katkeruuden siemenet.
Antaa kasvaa vahvan puun,
jossa linnut saa laulaa.
Ikuiset lehdet suojanaan.
Rakentaa pesän, iloita koko kesän.
Luottaen joka hetki on uus,
jokainen päivä arvokas.
Elämä tässä ja nyt.
Ystävyys, rakkaus läheisten,
niistä älä luovu.
Niin kauan kuin on toivoa,
niin kauan mahdollisuus.
Joka perille kantaa,
uskon parenpaan antaa
.

Lue lisää

Katson pinenevään iltaan
tähdet ovat juuri syttyneet taivaalle.
Niiden loisto niin kaunis
kaipaukseni herättää.

Tunnen iloa kun
suuruus koskettaa sydäntäni
Sinä isä minua seuraat
ohjaat myrskyissä.

Annat levon ja rauhan.
Voin aina luottaa rakkauden
voimaan, armon sanomaan.
Kaikki murheet ja kipuni sinä
poistat aikanaan

Metsätie kirjoitti:

Katson pinenevään iltaan
tähdet ovat juuri syttyneet taivaalle.
Niiden loisto niin kaunis
kaipaukseni herättää.

Tunnen iloa kun
suuruus koskettaa sydäntäni
Sinä isä minua seuraat
ohjaat myrskyissä.

Annat levon ja rauhan.
Voin aina luottaa rakkauden
voimaan, armon sanomaan.
Kaikki murheet ja kipuni sinä
poistat aikanaan

Lue lisää

Yön pimeys peittää
taas koko maan
Oon aivan yksin
on vaikeaa

Nuo aallot hurjat vain
rantaan lyö,
mä olen yksin on keskiyö

Vaan aamu koittaa
päivä saapuu taas
Sen sarastuksesta
mä voimaa saan.

En ole yksin vain luonani
Olet Herra ain mun kanssani

Metsätie kirjoitti:

Yön pimeys peittää
taas koko maan
Oon aivan yksin
on vaikeaa

Nuo aallot hurjat vain
rantaan lyö,
mä olen yksin on keskiyö

Vaan aamu koittaa
päivä saapuu taas
Sen sarastuksesta
mä voimaa saan.

En ole yksin vain luonani
Olet Herra ain mun kanssani

Lue lisää

Joulu on minulle
kaikkein rakkainta aikaa
Syksyinen hiipivä
masennuskin poistuu

Joulun odotus ja ilo

Lapsi seimessä
uhrina pelstuksen tielle
taivaan kotiin
Lahjoista suurin
armo rakkauden

Metsätie kirjoitti:

Joulu on minulle
kaikkein rakkainta aikaa
Syksyinen hiipivä
masennuskin poistuu

Joulun odotus ja ilo

Lapsi seimessä
uhrina pelstuksen tielle
taivaan kotiin
Lahjoista suurin
armo rakkauden

Lue lisää

Joulun lämmössä huomaan
sydämeni surun ja kaipuun
Haluaisin enemmän lepoa
ja rauhaa sisälleni
Haluaisin viisauden omakseni
voiman voimakseni
Haluaisin olla valona pimeydessä
tukena läheisilleni
Haluaisin olla toivon virittäjänä
rakkauden lähettinä

Tiedän Isä kuljet kanssani
Olet aina vierelläni
Omat taitoni eivät riitä
Sinun tahdostasi kaiken
tämän omakseni saan

Metsätie kirjoitti:

Joulun lämmössä huomaan
sydämeni surun ja kaipuun
Haluaisin enemmän lepoa
ja rauhaa sisälleni
Haluaisin viisauden omakseni
voiman voimakseni
Haluaisin olla valona pimeydessä
tukena läheisilleni
Haluaisin olla toivon virittäjänä
rakkauden lähettinä

Tiedän Isä kuljet kanssani
Olet aina vierelläni
Omat taitoni eivät riitä
Sinun tahdostasi kaiken
tämän omakseni saan

Lue lisää

Yksinäinen vanhus
Jouluaattona yksin kodissaan
Lapsilta kasa kortteja, kukkia
kiire ei ehditä ovellesi tulla

Aattoillan hiljainen ateria
kera muistojen rakkaitten
niissä joissa lapset pieninä
juoksivat kuusen ympärillä
Jostakin kuin ihmeellä kokoon
hankitu jouluateria

Aika pysähtyy hetkeksi harras siunaus
tai vain huokaus, toive jo päästä
kotiin nousee sydämeen

Siltikin mieli kiitokseen
kertaa ajatuksissaan kaikki
rakkaansa
Ehkäpä, joku vaikkapa
huomenna ehtisi juoda kupposellisen
kahvia kanssani

Metsätie kirjoitti:

Yksinäinen vanhus
Jouluaattona yksin kodissaan
Lapsilta kasa kortteja, kukkia
kiire ei ehditä ovellesi tulla

Aattoillan hiljainen ateria
kera muistojen rakkaitten
niissä joissa lapset pieninä
juoksivat kuusen ympärillä
Jostakin kuin ihmeellä kokoon
hankitu jouluateria

Aika pysähtyy hetkeksi harras siunaus
tai vain huokaus, toive jo päästä
kotiin nousee sydämeen

Siltikin mieli kiitokseen
kertaa ajatuksissaan kaikki
rakkaansa
Ehkäpä, joku vaikkapa
huomenna ehtisi juoda kupposellisen
kahvia kanssani

Lue lisää

Tule Joulu lämpöinen
meidän sydämmiin
Anna ilon levitä
Riemun tulla tupahan

Tuoksut lapsuus joulujen
Valon, rauhan, rakkauden
muistan ainiaan

Kynttilän mä sytytän
lämpö huoneen täyttää
Lumi maahan satelee
Rauha mielen täyttää

On Joulu yö
On juhla nyt

Metsätie kirjoitti:

Tule Joulu lämpöinen
meidän sydämmiin
Anna ilon levitä
Riemun tulla tupahan

Tuoksut lapsuus joulujen
Valon, rauhan, rakkauden
muistan ainiaan

Kynttilän mä sytytän
lämpö huoneen täyttää
Lumi maahan satelee
Rauha mielen täyttää

On Joulu yö
On juhla nyt

Lue lisää

Ilon kyyneleet tänäkin Jouluna
poskilleni vierineet
Niin moni asia hyvin

Ei ole yltäkylläisyyttä
ei yksinäisyyttä
Lasten iloinen nauru
Lumi sataa maahan

Seimen lapsi
lahjaksi annettu
Joulu valon ja
rakkauden juhla
i

Metsätie kirjoitti:

Ilon kyyneleet tänäkin Jouluna
poskilleni vierineet
Niin moni asia hyvin

Ei ole yltäkylläisyyttä
ei yksinäisyyttä
Lasten iloinen nauru
Lumi sataa maahan

Seimen lapsi
lahjaksi annettu
Joulu valon ja
rakkauden juhla
i

Lue lisää

Elämä on lahja Jumalalta
Eläkäämme se viisaasti
Katua ei tarvitse menneitä
Ne on anteeksi saatu
Unohda murheen ajat

Onellisten päivien muistot
säilytä sydämessäsi ja
ammenna niistä voiaa,
jokaiseen alkavaan päivääsi

Metsätie kirjoitti:

Elämä on lahja Jumalalta
Eläkäämme se viisaasti
Katua ei tarvitse menneitä
Ne on anteeksi saatu
Unohda murheen ajat

Onellisten päivien muistot
säilytä sydämessäsi ja
ammenna niistä voiaa,
jokaiseen alkavaan päivääsi

Lue lisää

Loistakoon tähdet taivaan
viell hetken valoa himmeää
Niitten lumossa kaiken menneen
taas uudelleen mä nään

On aika muuttanut paljon
ei tuska tunnu niin
ja elon ilon hetket ne
saamut kyyneliin

Ja tuntuu kuin se kaikki
ois eilen ollut niin

Metsätie kirjoitti:

Loistakoon tähdet taivaan
viell hetken valoa himmeää
Niitten lumossa kaiken menneen
taas uudelleen mä nään

On aika muuttanut paljon
ei tuska tunnu niin
ja elon ilon hetket ne
saamut kyyneliin

Ja tuntuu kuin se kaikki
ois eilen ollut niin

Lue lisää

Elämä on silta
jota kulkea samme
ystävinä rinnakain
sen ilot ja surut jaamme

Hetki synkinkin
iloon vaihtuu ja
huolet haihtuu
seurassa ystävän
parhaan

Päivä lämmön tuo
Sydän lohdun luo
Ei toivo, rakkaus
sammu koskaan

Metsätie kirjoitti:

Joulu on minulle
kaikkein rakkainta aikaa
Syksyinen hiipivä
masennuskin poistuu

Joulun odotus ja ilo

Lapsi seimessä
uhrina pelstuksen tielle
taivaan kotiin
Lahjoista suurin
armo rakkauden

Lue lisää

Tiedän mihin vaellan
ihmeitä katsomaan
mukanani
kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Karavaani kulkee
halki laajan erämaan
laukuissa
kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Joulupäivän luokse
outo tähti johdattaa,
pientä lasta
kruunupääkin kumartaa,
vauras käsi ojentaa
kultaa, suitsuketta ja mirhaa.