Suomalaisessa tai yleisemminkin länsimaisessa kulttuuripiirissä tieteelle on luovutettu kritiikittä totuushegemonia. Tämä ei ole historiallisesti mitenkään itsestään selvyys eikä myöskään siirryttäessä toisiin kulttuuripiireihin.
Otan nyt yhden esimerkin, missä mielestäni olennainen juttu on tuo totuushegemonia ja sen puuttuminen lääketieteeltä.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/6180906.stm
Etelä-Afrikan terveysministeri Manto Tshabalala-Msimang suosii luonnonlääkitystä, kuten valkosipulia, myös HIV-viruksen tapauksessa.
Suomessahan terveysministeri ei löytäisi salkkuaan huomenissa, jos tänään esittäisi moista tieteen vastaista propagandaa.
("Itsekseenparantuvissa" taudeissa luontais/kansanlääkitys lienee toimiva ja halpa vaihtoehto, mikäli ei itsessään aiheuta muuta vahinkoa)
Kun en tunne täsmällisesti Etelä-Afrikan tilannetta, en voi sanoa, onko valkosipulin syöttäminen AIDS-potilaille jotenkin kokonaisedullisempaa kuin länsimaissa tunnettujen lääkkeiden. Missään nimessähän valkosipuli ei pidennä potilaan elinajanodotetta samassa suhteessa kuin paljon kalliimpi länsilääke (jonka lisäksi voi syödä sipulia siltikin). Voihan kyse olla siitäkin, että kun tauti tappaa kuitenkin, niin miksi sen hoitoon satsattaisiin?
Tosin seuraava askel kansanlääkinnässä on neityiden käyttö AIDS:n hoitoon. Kun sielläkin suunnalla aikuisia neitsyitä on vaikeampi löytää, niin potilaat turvatuvat yleensä varmoihin vauvoihin. Tätä ei voine pitää enää kansanterveydellisesti kokonaisedullisena hoitotapana?
Eli vaikka itse suhtaudun kriittisesti tieteen totuushegemoniaan, pitänee kilpaileviin totuusmuotoihin (ja tässä hoitomuotoihin) kohdistaa vähintään samanlainen kritiikki. Siis jos tieteellinen länsilääke ei paranna potilasta, mutta aiheuttaa muuta hyvää, pitäisi kilpailevan kansanlääkinnän tehdä yhtä paljon (ei välttämättä samaa) hyvää. Ja jonkinlaista tilastollista analyysiä mukaan, eikä vain tapauskertomuksia, kun voi olla kyse myös virhediagnoosista tai yksilöstä, johon HIV ei tartu yms. (Paha kyllä, tilastollinen seuranta ei taida kuulua siihen kansanlääkintään?`)
Otan nyt yhden esimerkin, missä mielestäni olennainen juttu on tuo totuushegemonia ja sen puuttuminen lääketieteeltä.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/6180906.stm
Etelä-Afrikan terveysministeri Manto Tshabalala-Msimang suosii luonnonlääkitystä, kuten valkosipulia, myös HIV-viruksen tapauksessa.
Suomessahan terveysministeri ei löytäisi salkkuaan huomenissa, jos tänään esittäisi moista tieteen vastaista propagandaa.
("Itsekseenparantuvissa" taudeissa luontais/kansanlääkitys lienee toimiva ja halpa vaihtoehto, mikäli ei itsessään aiheuta muuta vahinkoa)
Kun en tunne täsmällisesti Etelä-Afrikan tilannetta, en voi sanoa, onko valkosipulin syöttäminen AIDS-potilaille jotenkin kokonaisedullisempaa kuin länsimaissa tunnettujen lääkkeiden. Missään nimessähän valkosipuli ei pidennä potilaan elinajanodotetta samassa suhteessa kuin paljon kalliimpi länsilääke (jonka lisäksi voi syödä sipulia siltikin). Voihan kyse olla siitäkin, että kun tauti tappaa kuitenkin, niin miksi sen hoitoon satsattaisiin?
Tosin seuraava askel kansanlääkinnässä on neityiden käyttö AIDS:n hoitoon. Kun sielläkin suunnalla aikuisia neitsyitä on vaikeampi löytää, niin potilaat turvatuvat yleensä varmoihin vauvoihin. Tätä ei voine pitää enää kansanterveydellisesti kokonaisedullisena hoitotapana?
Eli vaikka itse suhtaudun kriittisesti tieteen totuushegemoniaan, pitänee kilpaileviin totuusmuotoihin (ja tässä hoitomuotoihin) kohdistaa vähintään samanlainen kritiikki. Siis jos tieteellinen länsilääke ei paranna potilasta, mutta aiheuttaa muuta hyvää, pitäisi kilpailevan kansanlääkinnän tehdä yhtä paljon (ei välttämättä samaa) hyvää. Ja jonkinlaista tilastollista analyysiä mukaan, eikä vain tapauskertomuksia, kun voi olla kyse myös virhediagnoosista tai yksilöstä, johon HIV ei tartu yms. (Paha kyllä, tilastollinen seuranta ei taida kuulua siihen kansanlääkintään?`)
Vastaukset 6
Vanhimmat
paras lääkitys on perunajauho ,
luonnollinen perunajauho.
Käytetäänkös perunajauhoja ennaltaehkäisyyn, niin että jätetään seksi kokonaan pois?
ja aidsiin sairastuneet- täytyy syödä perunajauho...
-Riisi ei kasva kuivassa maassa _ilman vettä_-
En välitä puuttua tuohon luonnonlääkintäkysymykseen (vaikka minulla onkin rajoitetusti positiivinen käsitys joistakin luonnonlääkkeistä), mutta käsitys:
"tieteelle on luovutettu kritiikittä totuushegemonia" ei minusta tunnu asiallisesta. Tieteellä kun ei ole totuuden käsitettä ollenkaan. "Totuus" on uskonnollinen tai filosofinen käsite, logiikassakin sillä on rajallinen merkitys. Tiede tuntee vain hyviä, varteenotettavia teorioita, ei totuuksia. Minkä vain tieteellisen teorian voi kyseenalaistaa, jos löytyy riittävästi vastakkaisia todisteita. Jos joku asia julistetaan totuudeksi, se on mielestäni identtinen asia lopullisen totuuden kanssa: väliaikainen totuus on vain teoria. Ja lopullista totuutta ei edes periaatteessa voi kyseenalaistaa, siksi koko käsite on tieteelle vieras.
Täysin eri asia on sitten, että tieteentekijät ovat usein rahoittajien korruptoimia ja saavat tutkimuksilleen rahoitusta vain, jos tutkivat rahoittajaa kiinnostavia asioita rahoittajan etujenmukaisesta perspektiivistä. "Akateemista vapautta", tutkia sitä mistä sattuu olemaan kiinnostunut, mistä perspektiivistä tahansa, esiintyy aika vähän, ehkä lähinnä humanististen "tieteiden" alalla.
Siksi esim luonnonlääkkeitä tutkitaan aika vähän, koska niitä on vaika patenteilla suojata.
Mutta en oikein usko, että valkosipulilla voi parantaa HIV:tä, vaikka flunssaan se pureekin melko hyvin. Mutta tämäkin on vain teoriaa...
Tarkastelemme maailmaa ehkä hieman eri kulmista, mutta jo aiempien keskustelujemme perusteella minulla on sellainen kuva, ettemme ole täysin erimielisiä asoista. Eli uskon, että tässäkin tapauksessa loppujen lopuksi olemme melko samanmielisiä, kunhan tuo tarkastelukulman ja -etäisyyden ero on saatu jotenkin kalibroitua.
Tieteellä ei noin puhtaana tieteenä ole totuutta hallussaan, eikä tätä kukaan tieteen tekijä väittänekään. Yhteiskunnallisena ilmiönä tieteelle tai tiedemiehille on kuitenkin länsimaissa paljolti sälytetty "viimeisen sanan oikeus". Ja tämä on se totuushegemonia, mistä puhuin.
Voinet kuvitella jotain keskiaikaista kiistaa, missä sitten piispa tai paavi julistaa Jumalan kannan kiistasta, ja se on siinä. Kyse on totuushegemonian käytöstä, mikä siis oli kirkolla aiemmin. Nyt vastaavanlainen tilanne harvemmin menisi jumaluusoppineiden ratkaistavaksi ja vielä harvemmin heitä uskottaisiin, vaan tieteen edustajat sanovat "miten asia oikeasti on". Ja taas on kyse totuushegemonian käytöstä.
Ja mitä luonnonlääkintään erikoisesti tulee, esitin aloitusviestissäni jotain kriteerejä sen arviointiin. Mikä jäi arvioinnista pois, oli ihmisten yksilöllisyys. Mutta se koskenee samassa määrin luonnonlääkintää kuin synteettistä lääkintääkin. Missään nimessä ei muutama onnistunut hoitotapaus voi ajaa ohi tuhansista epäonnistumisista.
" Kyse on totuushegemonian käytöstä, mikä siis oli kirkolla aiemmin. Nyt vastaavanlainen tilanne harvemmin menisi jumaluusoppineiden ratkaistavaksi ja vielä harvemmin heitä uskottaisiin, vaan tieteen edustajat sanovat "miten asia oikeasti on". "
Niin se on.
Se, että tilanne näyttää todella tuolta, johtuu laajasta väärinkäsityksestä tieteen luonteesta. Jatkuvasti näkee ilmaisun, että jokin on "tieteellisesti todistettu", vaikka väite on hölynpölyä. Suuri yleisö, humanistisesti koulutetut toimittajat ym. eivät tajua tieteen olemusta ja luovuttavat vapaaehtoisesti hegemonian tieteelle, joka ei kuitenkaan ota sitä vastaan. Tieteen nimissä toimivat myyntimiehet ja muut lobbarit voivat ottakin luottamuksen vastaan.
Tieteen nimissä esitettyihin väitteisiin tulisi aina suhtautua perusskeptisesti. Myös siihen mitä minä suurisuisesti väitän.
Tarvitaan paljon lisää valistusta, mutta myös kykyä tutustua ennakkoluulottomasti uusiin väitteisiin. Maailma muuttuu ja todella kovaa vauhtia. Vaaroja on paljon.