Kävin mensan testissä vuosi sitten ja sain äo:ksi 139. Ei nyt jäsenyystasoa, mutta ihan hyvä kuitenkin. Mieheni kävi samassa testissä ja sai rupiset 114. Miten ihmeessä käytännön elämä kuitenkin aina osoittaa mieheni olevan paljon hoksaavampi ja nohevampi kuin minä? Tunnen itse olevani lähes koko ajan ihan pihalla. Vitsit tajuan viikon päästä ja muutenkin kohellan jatkuvasti aivan tavallisissa asioissa. Mitä ihmettä nämä testit oikein mittaavat?
älykkyys ja älykkyys....
justiinsajoo
91073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miesten älykkyyttä ja naisten älykkyyttä.
kuin kykyä loogiseen päättelyyn kuvioiden avulla. Siksipä niille testeille ei pidä antaa liikaa painoarvoa. Joku osaa teoriassa asiat erittäin hyvin, mutta kyky käytännölliseen toimintaan ja asioiden toteutukseen puuttuu. Lahjakkuutta on niin monenlaista.
Ei liikaa painoarvoa, mutta rakennan talot, mökit, korjaan autot ja kaikki vekottimet. Etköhän yleistä väärään suuntaan. Luulenpa ja jopa tunnen muutamia, niin kyllä korkea äo korreloi yleisen taitavuuden ja osaavuuden kanssa. Miks helvetissä sitä muuten testattais esim työhönotossa.
Terv Mensan jäsen äo 154
vaikeaa. Kun käytän sanaa 'joku', se aivan ilmeisestikään ei tarkoita samaa kuin 'kaikki'. On olemassa korkean äon:n omaavia, jotka ovat käsistään taitavia, ja toisaalta niitä, jotka eivät osaa tehdä käsillään yhtään mitään. Jos termi 'yleisälykkyys' on sinulle tuttu, niin tietänet, että se ei korreloi täydellisesti minkään erityisen kyvyn kanssa.
terv. spot
ja älykkyyttä monipuolisesti. Kirjassa todetaan se, että lahjakkaan lapsen ominaispiirteenä on harvoin kätevyys. Eli lahjakas lapsi saattaa olla jopa ikätovereitaan jäljessä kädentaitojen suhteen. Lapsen lahjakkuus näkyy muissa asioissa, älykäs lapsi lukee paljon, myös vaativaa materiaalia, lahjakas lapsi pohtii abstrakteja kysymyksiä ja omaa laajan ja kehittyneen sanavaraston.
Mutta, toki lahjakkuus- ja älykkyystyyppejä on monenlaisia. Gardnerin moniälykkyysteorian mukaan lahjakkuustyyppejä on seitsemän. Harva ihminen kuitenkaan on lahjakas kaikilla seitsemällä lahjakkuussektorilla. Jokaisella on taitoja eri lahjakkuuden lajeista, mutta useimmiten yksi tai kaksi lahjakkuustyyppiä ovat dominoivampia.
Lahjakkuuden tutkiminen on mielenkiintoisempaa kuin ÄO:n, koska nimenomaan lahjakkuus näkyy huippusuorituksina eri aloilla. On aika lailla merkityksetöntä, onko ihmisen ÄO hyvin korkea vai ei, mutta se kuuluuko ihminen tietyssä lahjakkuuden osa-alueessa huipulle on hyvinkin merkityksellistä. Mensalainen kirjailija ei muutu paremmaksi kirjailijaksi, vaikka kuuluu ÄO:ltaan kahteen prosenttiin, mutta jos kirjailija kuuluu kielelliseltä lahjakkuudeltaan kahteen prosenttiin, silloin hän saattaa saavuttaa jotakin suurta.
Sama tietenkin pätee muihinkin lahjakkuuden osa-alueisiin. On tietenkin todennäköistä, että tietyllä alueella huippulahjakas on myös varsin älykäs ja että huippuälykäs on myös jollakin alueella huippulahjakas, mutta mitenkään itsestäänselviä ko. asiat eivät ole. Kätevyys on yksi lahjakkuuden osa-alueista ja on harmillista, ettei sitä arvosteta tarpeeksi.
Tuo mitä sanoit lahjakkaasta lapsesta on varmaan totta. Toisaalta, nykyajan lapset vaikuttavat monesti huomattavasti fiksuimmilta kuin esim. 20-30 vuotta sitten. Lapset osaavat kaikenlaista ja he kykenevät ymmärtämään monimutkaisempia asioita kuin aiemmin: tietotekniikan käytön vaikutusta ikäluokissa kaiketi.
Yksi esimerkki auton korjaamisesta,
Pannaan kaksi henkilö korjaamaan samanlaisen auton samanlaista vikaa. Toinen korjaaja on huippuälykäs, toinen on merkkikorjaamossa kahdeksan vuotta työskennellyt. Kumpi saa homman nopeammin valmiiksi?
Äly ei korvaa kokemusta.
Toinen juttu. Minun käyttämässä auton merkkikorjaamossa tapaamani korjaajat (mikä onkaan oikea titteli) ovat nopeita, asiantuntevia ja lisäksi älykkäitä.
pelaamalla shakkia. Shakissa pelin voi tyriä jo muutamalla avaussiirrolla, jos ei tiedä, miten mikin avaus pitää pelata. Mikään äly ei pelasta, jos vastapuolella on kokenut pelaaja, joka tietää otollisemmat siirrot siinä missä toinen vain tekee omasta mielestään hyviä siirtoja. Asian voi testata pelaamalla vaikkapa tietokoneohjelmaa vastaan.
Voisi sanoa, että siinä missä älykäs etsii jatkuvasti suuresta siirtojen joukosta oikeaa ja vain sattumalta löytää sen, kokenut osaa jo hahmottaa peliä ja siten pystyy sulkemaan suuren joukon vääriä siirtoja pois. Älykkäällä on luonnollisesti shakin kaltaisissa peleissä suurempi kehityspotentiaali, mutta sen hyödyntäminen edellyttää kovaa työtä. En ole ainakaan kuullut idiot savant- tyyppisistä shakkimestareita, joten oletan, että shakkimestareilla on lähes poikkeuksetta erittäin korkea äo. (Ainakaan faktoreita testaavasta älykkyystestistä idiot savant ei voi saada korkeita arvoja).
Samalla shakki lienee poikkeus siitä säännöstä, että menestymiseen kaikilla elämänalueilla riittää kuuluminen parhaaseen 10-15 prosenttiin äo:n suhteen.
Maailman vaikeimmassa älykkyystestissä korkeimmat pisteet saanut ihminen ei osaa ajastaa omaa videotaan. Näin kertoi eräs amerikkalainen. Huomatkaa vielä yksi asia: nerolla ei tarvitse olla korkea älykkyysosamäärä. Fysiikan Nobel on voitettu 122:n ÄO:lla. Onhan se uhteellisen korkea luku, mutta pelkästään Yhdysvalloissa on 30 miljoonaa ihmistä, joiden ÄO on korkeampi. Vain joka miljoonas heistä saa/on saanut Nobelin fysiikan palkinnon. Tämä palkinto ei herätä paljonkaan intohimoja tyyliin: "ei se sitä ansainnut"...Älykkyyttä on todellakin monenlaista!