Heippa,
voisikohan joku ystävällinen tietäjä kertoa vaikka rautalangasta vääntäen että mitä tarkoittaa sähköisen piirin "lähtöimpedanssi". Jos vielä saisi esimerkinkin niin kiva!
-Minttu_
voisikohan joku ystävällinen tietäjä kertoa vaikka rautalangasta vääntäen että mitä tarkoittaa sähköisen piirin "lähtöimpedanssi". Jos vielä saisi esimerkinkin niin kiva!
-Minttu_
Vastaukset 10
Vanhimmat
Esim. pariston lähtöimpedanssina on sen sisäinen vastus. Jos laitteen lähtöjännite on ilman kuormaa U, on se U/2 kun kuorma on lähtöimpedanssin suuruinen.
Ajatuksena lienee, että tuo sähköinen piiri kuvataan ideaalisena jännitelähteenä siihen lähtöporttiin. Eli kuvataan paljonko piiri pystyy syöttämään jännitettä lähtöporttiin. Tuo lähtöimpedanssi on sen ideaalisen jännitelähteen sisäinen vastus.
Nyt on sitten mahdollista laskea miten piiri pystyy syöttämään tehoa erilaisiin kuormituksiin. Teoriastahan tiedetään, että jännitelähteestä saadaan suurin teho, jos kuorma on yhtä suuri kuin jännitelähteen sisäinen vastus.
Esimerkkinä voisi olla vaikka vahvistin ja siihen kytketty kaiutin. Suurin teho saadaan kun kaiuttimen impedanssi on yhtä suuri kuin vahvistimen lähtöimpedanssi.
Kiitos selventävistä vastauksista!
Vielä yksi tyhmä kysymys liittyen tuohon kaiutin-esimerkkiin. Eikö suurin teho saada silloin kun kaiuttimen impedanssi on mahdollisimman pieni?
-Minttu
Suurin teho kaiuttimeen saadaan silloin kuin sen impedanssi on vahvistimen lähtöimpedanssin kompleksikonjugaatti.
lähtöimpedanssilla ei ole pientaajuushommissa mitään merkitystä.
Pientaajuusvahvistimien lähtöimpedanssi on tyypillisesti
kertaluokkaa pienempi kuin sallittu kuorma.
Jos pientaajuusvahvistimeen kytkee lähtöimpedanssia
vastaavan kuorman, niin savu nousee. Puolet tehosta menee kuormaan
ja toinen puoli jää vahvistimeen. Sama koskee esimerkiksi radiolähettimiä.
Se, että radiolähetin on tarkoitettu syöttämään esimerkiksi
50 ohm kuormaa, ei suinkaan tarkoita sitä, että lähettimen
lähtöimpedanssi olisi 50 ohm.
Jossain suurtaajuusmittauksissa generaattorin lähtöimpedanssilla on merkitystä.
Suurin teho kuormaan saadaan siis kun lähteen Zo on yhtäsuuri kuin kuorman Zi. Pientaajuusvahvistimille tätä tehosovitusta ei voi käyttää koska niiden Zo on erittäin pieni. Niille ilmoitetaan pienin sallittu kuormitusimpedanssi.
Suurilla taajuuksilla, kun aallonpituus on pieni, on sovitus tärkeä heijastumisten välttämiseksi.
Radiolähetin on suurtaajuusgeneraattori ja antenni sen kuormitusimpedanssi.
hyötysuhde on kuormaan menneen energian ja käytetyn
energian suhde. Jos kuormitusimpedanssi on sama kuin
lähettimen lähtöimpedanssi, niin maksimi hyötysuhde
on tasan 50 %.
Tosiasiassa noin huonoja hyötysuhteita löytyy lähinnä
pienitehoisista kännyköistä ja VHF-puhelimista.
Esimerkiksi C-luokan radiolähettimissä 75 % ei ole
harvinaista, ja mikroaaltouunissakin hyötysuhde on reilusti
yli 50 %, eli radiolähettimissä haetaan impedanssisovitusta
aivan yhtä vähän kuin pientaajuusvahvistimissa.
Radiolähetin- siirtolinja - antenni on impedanssisovitettava. Tehon siirrossa antenniin syntyy muuten heijastumia. Hyötysuhde ei suinkaan parane jos tehoa seilaa antenniin ja takaisin.
Audiovahvistimen ja radiolähettimen oleellinen ero tässä mielessä on lähettimen viritetty antennipiiri jossa tuo sovitus tapahtuu.
Kyllä muuten mikroaaltouunissakin on pyritty impedanssisovitukseen, vaikka ymmärrettävästi kuorman impedanssi on epämääräinen.
luetko yleensä, ennen kuin vastaat?
Jos halutaan, että kuormaan menee enemmän tehoa kuin
mitä jää lähteen häviöiksi, niin kuorman impedanssin
tulee _TODELLAKIN_ olla suurempi kuin lähteen
impedanssi.
En oikein ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa.
Lähetin ei välitä siitä, minne teho menee.
Riittää, kun siirtojohto on sovitettu kuormaan.
Tällöin ei lähettimeen palaa johdosta yhtään
mitään, ja johdossa teho siirtyy vain kuorman
suuntaan.
Yksi hyvä esimerkki on vanhanaikainen kuparista
tehty oskilloskoopin viivelinja. Lähteen impedanssilla
ei ole yhtään mitään väliä, kunhan viivelinja on
oikein päätetty. Mitään edestakaisia heijastuksia
ei synny, kun niitä ei synny ensimmäistäkään.
Yleensä lukaisen. Lähettimen pääteasteesta (vahvistimesta) saatavaa signaalia ei tavallisesti kytketä suoraan antennin syöttöjohtoon. Välissä on viritys- ja sovituselimenä esim. pii-suodin, jonka tuloimpedanssi on suuri verrattuna vahvistimen lähtöön.