Toivoisin saavani konkreettisia neuvoja siihen, kuinka voisin itse auttaa itseäni, kun olen täydellisyyteen pyrkivä. Kaikki pienetkin tekemäni mokat harmittavat minua ja paisuttelen niitä mielessäni.
Olisin kiitollinen neuvoista, joiden avulla oppisin ottamaan tehtäväni rennommin ja voisin tuntea hyvää mieltä onnistumisistani.
Olisin kiitollinen neuvoista, joiden avulla oppisin ottamaan tehtäväni rennommin ja voisin tuntea hyvää mieltä onnistumisistani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensin sinun täytyy tiedostaa, että tuskin pääset ikinä täydellisyyteen. Ainakaan mikäli itse määrittelet täydellisyyden. Se mitä teet voi olla jonkun toisen mielestä jo täydellistä, vaikka omasta mielestäsi et ole sitä saavuttanut. Täydellisyyskin on siis vain näkökannasta kiinni. Muista, että täydellisyyden tavoittelu ainoastaan häiritsee omaa toimintaasi. Ne, jotka parhaiten pärjäävät tässä maailmassa, eivät tavoittele täydellisyyttä, vaan keskittävät ajatuksensa ja voimansa omiin tavoitteisiinsa. Kun unohdat täydellisyyden, pystyt keskittämään ajatteluvoimasi täysin niihin asioihin, joilla on oikeasti merkitystä. Täten saat puristettua tekemisistäsi enemmän irti.
Täydellisyys on kuin lyijytaakka, joka on sidottu sinuun kiinni, ja mihin tahansa kuljet, se hidastaa sinua ja vie voimasi. Katkaise köydet ja tiputa se paino.
Kiitos ajatuksistasi, mutta niissä ei ollut mitään uutta minulle. Toivoisin konkreettisempia neuvoja.
Tiedostan kyllä, että täydellisyyteen en pääse. Jos luulisin siellä jo olevani, niin en kait sinne pyrkisi. Usein minulla onkin juuri toisin päin, luulen että tein jonkin hyvin ja se on mielestäni täydellinen suoritus, niissä olosuhteissa, mutta tuntuu, että se paine vielä parempiin suorituksiin tulee aina ulkopuolelta. En tarkoita ystäviäni ja läheisiäni vaan muita ympärilläni olevia ihmisiä ja koko yhteiskuntaa.
Ehkä nämä riittämättömyyden tunteet tulevat siitä, kun olen tehnyt vuosikausia pätkätöitä.
Ala siis korjata sitä. Miten, siitä saat itse ottaa selvää.
Huono it piiskaa aina vaan suurempiin ja parempiin saavutuksiin. Se myös laittaa vertailemaan itseään muihin, pätemään ja kilpailemaan, jos ei muitten niin sitten oman itsensä kanssa. Aika säälittävä tapa elää.
Mulle riittä, että tiedän olevani tarpeeksi hyvä. Täydellinen en ole enkä koskaan tulekaan. En halua olla täydellinen: siitä seuraa vaan yksinäisyyttä ja autiutta ihmisten parissa.
Koska en vaadi itseltäni liikoja, en vaadi myöskään toisilta. Se lienee avain hyviin ja antoisiin ihmissuhteisiin kaikkialla, missä liikun. Kanssani on hauska elää!
Onko sun kanssasi hauska elää???
Eivät läheiset ja ystävät ole ainakaan valittaneet. Ystäviä on vain muutama, mutta tuttavia enemmän. Minulla on hyvät välit mieheeni,lapsiini ja vanhempaani sekä olen tekemisissä päivittäin heidän kanssaaan. Ongelmanani ei ole ihmissuhteet.
Sitä onko kanssani hauska elää, pitää kysyä toisilta. Mielestäni itse ei ole kukaan jäävi sanomaan sellaista.
Minä en myöskään koskaan kilpaile kenenkään kanssa mistään. Se, että minulla on tai ei ole huono itsetunto, on vaikea itse arvioida myöskin. Luulen, että minulla on hyvä itsetunto. Ainakin teen työtä ihmisten parissa ja työkseni myös esiinnyn joskus suurillekin ihmisjoukoille, ja siitä päättelen että kun se onnistuu, ei voi olla kovinkaan huono itsetunto.
Kysyin asiallisia konkreettisia neuvoja, mutta hämmästelen edelleen miksi sinun vastauksesi on syyttävän sävyinen. Tunuu että sinä pidät minua jotenkin pahana tai huonona ihmisenä ja ylennät itsesi minua paremmaksi.
Sinä saat toki olla millainen haluat ja en sinua tietenkään tunne. Mutta ole toki itseesi tyytyväinen, minä ainakin toivoisin olevani parempi mitä olen.
Minusta tuossa voisi olla taustalla kontrolloinnin tarve. Eli kun asiat eivät mene niinkuin alunperin suunnittelit (täydellisesti siis), niin ahdistut.
Mitä ajattelet tästä, voisiko tämä olla taustalla?
Kiitos vihjeestä, en ollut ajatellutkaan noin. Kontrolloin todellakin kaikkea itsessäni, ympäristössäni ja toisissa ihmisissä. Tavallaan olen ylivirittäytynyt ja vahdin.
Kiitos kommentista, täytyy yrittää selvittää lisää mitä tuollainen kotrolloiminen oikein on ja miten siitä pääsisi eroon tai edes lieventyisi.
Kontrolloiminen on todellakin paha tapa. Olen itse ollut kunnon kontrollifriikki ja olen ilmeisesti oppinut tämän käyttäytymismallin äidiltäni.
Kontrollointi saattaa juontua turvattomuuden tunteesta ja oman itsensä aliarvostamisesta. Toisin sanoen kun tunnet kontrolloivasi sinua ympäröivää maailmaa, on asiat sinulla hyvin. Saat tyydytystä ja turvallisuuden tunnetta siitä.
Itse olen opetellut tästä pahasta tavasta pois konkreettisesti lopettamalla vahtimisen ja opettelemalla katselemaan maailmaa vähän kauempaa sen sijaan, että olisin itse tavallaan keskiössä ja vastuussa kaikesta. Sinun täytyy opetella luottamaan siihen, ettei maailma kaadu ilman sinua, ja että muut ihmiset ovat yhtä kykeneviä hoitamaan asioita kuin sinä.
Et uskokaan kuinka paljon helpompaa elämä on ilman jatkuvaa kontrolloinnin tarvetta. Tsemppiä oikein roppakaupalla sinulle!!
Olen todella kiitollinen sinulle kun autat minua. Sinä olet antanut todella paljon ajattelemisen aihetta.
Miten osaat olla kontroloimatta toisia ja pystyt katsomaan maailmaa kauempaa? Anna jokin konkreettinen esimerkki?
Sinä olet päässyt lähelle ongelmaani, ehkä en olekkaan täydellisyyteen pyrkivä vaan pelkää toisia ihmisiä.
Ihmisten pelko, eli täsmällisemmin pelko siitä "mitä ihmiset ajattelevat minusta", aiheuttaa pyrkimyksen täydellisyyteen. Kuten joku jo sanoikin, sitä nimitetään huonoksi itsetunnoksi.
On kaksi tapaa yrittää hallita sitä: joko pyrkimällä täydellisyyteen yrittää todistaa, että minä olen hyvä, tai yrittää kontrolloida muiden ajatuksia niin etteivät he ajattelisi muuta. Kumpikaan ei toimi ja johtaa pahenevaan kierteeseen ja stressiin. Siksihän tästä kyseletkin.
Neuvoni on, että sinun on hellitettävä ankaraa otettasi ja yritettävä kestää enemmän pettymyksiä. Ne vahvistavat sinua kun huomaat että muut eivät ole sen kummempia. Huomaat myös, etteivät muut arvostele sinua epäonnistumisista.
Huonolle itsetunnolle on olemassa syvemmätkin psykologiset syyt. Jostain syystä sinun on yritettävä ansaita oikeus olemassaoloon. Syitä on niin monenlaisia, etten yritäkään arvailla. Itse tiedät minkä tiedät.
Kontrolloinnin pois kitkeminen kannattaa aloittaa pienistä asioista, joiden jälkeen voi siirtyä muokkaamaan isompia asioita, kuten ihmissuhteita. Ajatusmaailmaa on tietysti myös muutettava, mutta sen muuttaminen on helpompaa, kun on takana kokemuksia konkreettisista muutoksista.
Itselläni oli tapana ajatella, että minun tapani tehdä/ajatella asioita on se ainoa oikea tapa. Aloitin tämän muuttamisen sillä, että esimerkiksi kotitöissä, joissa olin oikea komentelija, pidin yksinkertaisesti suuni kiinni ja annoin poikaystäväni hoitaa hommansa omalla tavallaan. Aluksi ahdisti, mutta helpotti kun tajusi, että asiat hoituvat hyvin ilman minuakin. Tosin tästä saattaa tulla ajatuksia, että tarvitaanko minua sitten mihinkään..
Siitä päästäänkin itsetuntoasiaan.. On saatava itsensä uskomaan, että on arvokas sellaisenaan, ei sen vuoksi mitä tekee tai suorittaa. Toisiin ihmisiin on myös alettava luottaa enemmän ja annettava heidän kantaa vastuu omasta elämästään ja omista tekemisistään. Näihin en osaa antaa neuvoja, enkä osaa eritellä millä tavalla olen itse saanut tämän prosessin alkuun. Psykologi tai jokin alan opus varmasti antaisi hyvät ohjeistukset tähän.
Maailman katselemista kauempaa on vaikea selittää.. Se on ikäänkuin asioiden katselemista lasin takaa ja keksimistä uusia ja erilaisia näkökulmia asioihin. Oman ajatusmaailmansa laajentamiseksikin sitä voisi kutsua.
Luulen, että olet aina ollut "se vahva ihminen", joka ei saa näyttää heikolta/heikkouksiaan missään tilanteessa. Ehkä sinun on siitäkin syystä vaikea luottaa toisiin ihmisiin täysillä..
Nyt vaan sitkeästi muuttamaan asioita. Puoli voittoa on jo se, että tunnistaa omia käyttäytymismallejaan ja pyrkii muuttamaan nitä. Ja muista, että ahdistus on luonnollinen tapa reagoida muutoksiin, joten älä lannistu missään vaiheessa.
Kiitos paljon ajatuksistanne. Yritän olla kontrolloimatta, mutta voi olla vaikeaa, koska luulen aina olleeni tällainen. Kaikean aikaa vahtiminen ja varuillaanolo on raskasta.
Vaikeaa tulee olemaan varmasti yrittää muuttaa ajatusmaailmaansa ja yrittää olla ajattelematta, kun olea aina yrittänyt punnita kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja katsoa asioita kaikilta mahdollisilta kanteilta.
Ihmissuhteisiini olen onneksi tyytyväinen ja esim. kotityöt teemme yhdessä miesystäväni kanssa hyvässä sovussa. En todellakaan ole ketään arvostellut ja annan kaikkien ihmisten olla ja tehdä niin kuin he parhaaksi näkevät. Toivoisin vain, että itsekin saisin tehdä asiani omalla tavallani, enkä tuntisi olevani aina arvosteltu.
Olen ollut fyysisesti vakavasti sairas lapsena ja kirurgisesti korjattu, ja epäilen, että tunnen aina olevani jotenkin huonompi ehkä siksi. Ehkä se, että minä en ole oikeasti ollut kelvollinen vaan minua on pitänyt kirjaimellisesti korjata on aiheuttanut minulle tällaisia luonteenpiirteitä. Luulen ehkä edelleen, että minä en jotenkin kelpaa.
Vaadin paljon itseltäni ja yritän olla aina kelvollinen, vaikka olenkin nyt suhtkoht terve ja oikeasti hyväksytty ja rakastettu lähimmäisilleni. Usein tunnen kuitenkin, että mitä hyvää minä olen tehnyt, jotta olen ansainnut tämän kaiken onnen.
Kiitos paljon, että sain vaihtaa ajatuksia ja, että yritätte auttaa minua. Olen kiitollinen.