On kaupunki nimeltä Riika. Suomalaiset taivuttelevat sitä muotoon Riian, Riiasta jne.
Kaupunkihan oli nimeltään Riika, ei Riia.
Kaupunkihan oli nimeltään Riika, ei Riia.
Riika
Riikka
151150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
>Suomalaiset taivuttelevat sitä muotoon Riian,
>Riiasta jne.
Näin pitää toki tehdäkin. On ihan oikein noudattaa suomen kielen astevaihtelusääntöjä, olletikin kun taivutetaan suomen äännerakenteeseen mukautuneita nimiä.
Siis Riika: Riian, Riikaa jne.
Kun piika siivoaa siian, käy niin köpelösti että siika sottaakin piian.
Riian (Latvian pääkaupungin) osalta olen ilman muuta yhtä mieltä kanssasi. Riianlahden suuntaan tekisi joskus minunkin mieleni lähteä omalla veneellä.
Ovatkos meillä naisen niminä käytössä sekä Riikka että Riika? Taivutus? Riikkan ja Riikan vaiko molemmat Riikan? Vai noudattaako Riikakin tuota astevaihtelusääntöä, jolloin saadaan muoto Riian kuten kaupungin nimen yhteydessäkin?
Miehen niminä ovat käytössä sekä Miikka että Miika. Mieleni tekisi taivuttaa molemmat genetiivissä "Miikan" – olenko oikeassa? Jos Miika-nimen taivuttaa "Miian", näyttäisi astevaihtelun ohella tapahtuvan sellainenkin hassu ilmiö kuin sukupuolen vaihtuminen!
Sääntö on hieman monimutkainen: etunimissä noudatetaan suomen kielen astevaihtelua siten, että kk, pp ja tt vaihtelevat taivutusmuodoissa k:n, p:n ja t:n kanssa. Sen sijaan yksinäiset k, p ja t eivät muutu taivutusmuodoissa.
Näin taivutamme siis:
Riikka - Riikan - Riikkaa - Riikalla
Miikka - Miikan - Miikkaa - Miikalla
Mette - Meten - Metteä - Metellä
Riika - Riikan - Riikaa - Riikalla (suom. etunimi)
Miika - Miikan - Miikaa - Miikalla
Ei tapahdu sukupuolen vaihdosta ;o)
Kiitoksia, ja terveisiä entiselle äidinkielen opettajalle! ( oli niin söpö)
Yksinäisklusiilitkin voi vaihdella, esimerkiksi jos nimen mallina on yleisnimi, kuten Satu:Sadun. Astevaihtelua tapahtuu myös, jos klusiili kuuluu konsonanttiyhtymään: Sointu:Soinnun, Hemminki:Hemmingin.
Riika taipuu samalla periaatteella kuin esimerkiksi Tartto:Tarton, Kalkutta:Kalkutan. Näihin ei vain tule kiinnittäneeksi niin helposti huomiota.
Näinhän se asia on. Kaikissa näissä mainituissa tapauksissa taivuttelemme siis suomen äännerakenteesen mukautuneita sanoja.
Tuo mitä mainitsit eräiden yksittäisklusiilien ja konsonanttiyhtymien (t:d, nk:ng) astevaihtelusta tuossa yllä on tietenkin myös totta; poikkeus koettelee säännön.
Tuo Länsi-Bengalin pääkaupungin Kalkutan nykyinen vieraskielinen nimi muuten on suomalaisen korvaan (IMHO) aika hauska: vuoden 2001 alusta vanha englanninkielinen Calcutta muuttui muotoon Kolkata :o)
...mutta sitten Veli otti.
Ajattelin ensin kirjoittaa uuden keskustelunavauksen, mutta näkyyhän tässäkin vielä olevan tilaa.
Niin, haluaisin keskustella sellaisten vierasperäisten nimien kuin Olivetti, Pavarotti, Giacometti jne. taivuttelusta. Monella suomalaisella tuntuu olevan kova halu taivuttaa nämä nimet tyyliin: "Olivetin toimistoautomaatiolaitteet", "Pavarotilta uusi levytys", "Giacometille oma osasto taidemuseossa" jne. Minä en tohtisi tehdä noille nimille väkivaltaa vaan lisäisin taivutuspäätteen ihan ehjäksi jätetyn nimen perään: "Olivettin, Pavarottilta, Giacomettille". Olenko oikeassa vai väärässä ja minkä säännön mukaan?
(Se Olivetti oli ennen muinoin mahtava yritys! Minä sitä on ostanut enkä lopettanut, vaan taisi olla puolikaimani Hyvä Veli.)
Pavarottin, Bernadotten, Olivettin,...
Noin se minunkin kielitajuni mukaan kuuluu taivuttaa. Noille ulkomaalaisille nimille tosiaan tehdään lievää raskaampaa väkivaltaa alistamalla NE suomen astevaihteluun.
Ajattelin muuten, minäkin, kirjoittaa juuri tästä samasta asiasta vielä tässä yhteydessä :o)
Jokunen muukin esimerkki noista virheellisistä astevaihtelutapauksista on kauan aikaa ärsyttänyt ja se pyörii nyt kielelläni, mutta en vain saa sitä mieleeni.
Nämä tässä viestiketjussa käsitellyt asiat kuvastavat - IMHO - yleisen kielentuntemuksen heikentymistä, ja osoittavat oikeaksi huolen peruskoulun äidinkielenopetuksen tasosta.
Taitaa sitten vielä olla yksi poikkeuskin: Pironetti!
Pironetti - Pironetin - Pironetilla - Pironettia
Hoksaakos joku miksi?!...
Kirjoitti Topias, veitikka silmäkulmassa
Liftasin viitostiellä joskus lukioikäisenä, 1960-luvun jälkipuoliskolla. Sain kyydin rekkaan, jonka veturin ovessa komeili suomalaisittain eksoottinen omistajan nimi Pironetti; kotipaikka taisi olla Iisalmi. Kuskilta sain kuulla omistajasuvun olevan kotoisin Italiasta, kuten epäilinkin.
Nimi on siis ehtinyt olla juurtumassa suomalaiseen maaperään vuosikymmenien, ehkäpä jo parin sukupolven ajan. Ehkäpä tuollainen integroituminen on tehnyt nimen jo niin suomalaiseksi, että se noudattaa suomen astevaihtelua!
Mikähän sitten lienee käytäntö Suomessa luotujen, vieraskielistä mallia noudattavien keksittyjen nimien kohdalla – esimerkkinä vaikkapa takavuosien tekstiilifirma Piretta? Pirettan mallistosta minä puhuisin mieluummin kuin Piretan, vaikka Marketta taipuisikin genetiivissa "Marketan".
Huomasin Ilta-Sanomien tämänpäiväisten verkkosivujen puhuvan Helmut Lotin Espoon konsertista. Kyseessä on belgialainen laulajakuuluisuus. Minä olisin kirjoittanut "Helmut Lottin Espoon konsertti".
Aivan samoin kirjoitettava sukunimi on käytössä Suomessakin; sitä kantaa mm. Suomen Gallup Oy:n toimitusjohtaja, VTL Leila Lotti. Hänen sukunimensä genetiivimuoto kuuluisi minun kirjoittamanani "Lotin".
Mielipiteitä?
Tuntuu sinun kielitajusi olevan kunnossa ja olet ilmeisesti hankkinut melkoisen kielentuntemuksen elämäsi varrella. Onnittelen!
Taivutit ihan oikein nuot samannäköiset sukunimet.
Muuten se Pironetti
Pironetti: Pironetin (suom. sukunimi)
Pironetti: Pironettin (it. nimi)
Taju on välillä kankaalla ja kieli kääntyy vallan vaikeasti.
Kielten opiskelu minulla jäi 60-luvun keskikoulun ja lukion asteelle – yritin kylläkin 1975 opiskella ranskaa ja venättä alkeiden tasolla (työväenopistossa), mutta syyslukukauden jälkeen tuli muuta ohjelmaa enkä sen koommin ole minkään tason kieliopintoihin yrittänytkään paneutua.
Puutteellisista kieliopinnoistani huolimatta olen ajautunut sellaiseen tilanteeseen, että äidinkielen ja kolmen muun kielen vaatimattomilla taidoilla on leipä yritettävä nyhjäistä. No, leivässä on pysyttykin, mutta viinin kohdalla on jo tyydyttävä pienemmän rahan pullotteisiin...