Työharjoittelija-sana on väistymässä sanan 'työssäoppija' tieltä. Ovatko muut huomanneet saman? Tylsää, jos näin todella on.
Sananmuunnos
Työssäoppija
7422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Työssäoppiminen ja työharjoittelu ovat eri asioita.
Työssäoppiminen kuuluu nykyisin kiinteänä osana ammatilliseen koulutukseen ja siitä on kehitetty oma lajinsa ohjeistuksineen kaikkineen.
Työharjoittelu puolestaan on tarkoitettu alle 25-vuotiaille ammatillista koulutusta vaille oleville henkilöille, jotka kuuluvat työmarkkinatukijärjestelmän piiriin.
Minusta siinä ei ole mitään tylsää, että kahdelle toisistaan selvästi erottuvalle asialle on olemassa omat nimensä.
--
Milloin termit on otettu tällä tavalla käyttöön? 'Työssäoppija' taitaa olla aika uusi? Työharjoittelijoista on puhuttu pidempään.
Tainnut tulla käyttöön ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Se on ollut käynnissä jo kymmenisen vuotta.
Hyvä tietää.
Mielestäni 'työharjoittelu' on kattava yleissana kaikille työpaikalla tapahtuville opiskelijoiden/työttömien/uudelleenkoulutettujen ym. työlle, jonka aikana kyseinen henkilö harjoittelee ja oppii kyseistä työtä.
Eli jos ei tiedä kunkin alan koulutuksen historiasta tai työharjoittelun tarkasta tavasta, tarkoituksesta tai säädöksistä, mielestäni aina pätevä hyvä yleissana on juuri 'työharjoittelu'. Sen alalajeja olkoon 'työssäoppiminen' yms. tarkat ja kuhunkin työharjoittelun erityismuotoon rakennetut erityistermit.
On nimittäin tuulia, jotka ovat kieltämässä koko 'työharjoittelun'. Eihän me hyvästä yleissanasta luovuta!
Miksi ihmeessä käytetään sanaa työnantaja? Kun on olemassa työntekijöitä, eikö olisi oikeampaa puhua työnteettäjästä?
Sen sijaan kun puhutaan palkansaajasta, siinä yhteydessä voisi puhua palkanANTAJASTA.
Selkänahasta antamisen katsottiin lääketieteellisen konsultaaation tiimoilla edellyttävän antajalta niin paljon hyvää tahtoa, että siitä OTTAMINEN -sisältämistään kirurgisista kuluista huolimatta- nähtiin toimikunnassa yleisesti paremmaksi käytänteeksi
Lisäarvoon elimellisesti liittyvän selkänahasta antamisen katsottiin lääketieteellisen konsultaation tiimoilla edellyttävän antajalta niin paljon hyvää tahtoa, että siitä OTTAMINEN -sisältämistään kirurgisista kuluista huolimatta- nähtiin toimikunnassa yleisesti paremmaksi käytänteeksi