Henkisesti väsynyt!!

Fyysinen puoli tosi jees, mutta päässä varmaan jo heittää. Oon naimisissa, ollu jo useemman vuoden, ja kaks lasta,Toinen 3v, pienempi 5kk. Näiden välissä oli 5 keskenmenoa, syytä ei vieläkään tiedetä vaik kaikki tutkittu. Oon aina viihtyny ihmisjoukossa, ja halunnu ihmisiä ympärilleni. Ihanaa jutella, naureskella yms. Paitsi ettei mul enää oo yhtään kaveria.. Aluks asuttiin keskustas, ja meil kävi paljo porukkaa kyläs, myös iltasin. Itekki pääsi johonki ku oli lyhyt matka ja tuttavia lähellä. Ja joskus sai jopa vahdin että pääsi viihteellekin! Sit muutettiin "keskelle ei mitään"ja alko oleen hiljasta. Ei kukaan tullu illanviettoon. Miestä ei haitannu, hän saattoi soittaa kaverilleen maratoonipuhelun, mä katoin töllöö. Mulla ei ollu ketään kelle soittaa. Eikä oo vieläkään. Kaikki senaikaset tuttavaparit on eronnu ja ilmeisesti nämä naiset ei voi olla kavereitani koska exät ovat mieheni ystäviä, tai jotain... Nyt mies intissä, mä kahen kaa kotona, eikä mitään sosiaalisia kontakteja. Käymme kaks kertaa viikos kaupas ja siinä se. Oon pyytäny nuorimman tenavan kummipariskuntaa käymään monta kertaa mut liian kiire.. Oon sanonu että yksin on kamala olla..Eivät he sitä ymmärrä, heillä on niin paljon ystäviä. Ilmeisesti mä en oo yks heistä. Koska meillä ei voi käydä jos ei mieheni oo kotona.. Lastenhoitoapua mul ei oo. Vaik en nukkuis tuntiakaan viikkoon, kukaan ei tulis auttamaan, koska ei oo ketään keneltä kysyä. Vanhempani asuvat viiden kilsan päässä, ja tasan kaks kertaa ovat isompaa hoitaneet. Synnytyksen aikaan ja jälkitarkastuksen aikaan. Jos kysyn iltavahdiks, että pääsis tuulettumaan, vastaus kuuluu ehtii sitä sitte ku lapset on isompia. Jep, niin, paitsi että me haluttais neljä lasta..Ja tehdäänki! No, viiskymppisenä sitte..Vanhempani olivat itte koko ajan menossa ja mä olin mummon luona. Että näin.. Onko se tosiaan niin helvetin väärin kysyä vapaa aikaa itelleen? Joku taas sanoo että iteppä oot lapses tehny ym.. Joo, niin oon! Mulla on viimeks ollu vapaa ilta heinäkuun alussa vuonna 2005. Siis 2005!!! Tääl tuppukyläl ei mll hoitajia tai muita ole.Miehen sukulaisrouva sano et ilmota heti jos tarttet apua ym. Sanoin et voisin tulla käymään nii sais isompi leikkii muitten lasten kaa ja silleen. Muutaman kerran kysyin, ei sopinu, viimeks lähetin viestin ja siihen ei edes vastattu. Mä oon siis täysin yksin. Lasten kaa 24/7. No,oon äiti ja onnellinen lapsistani mut alan tosissaan masentuu ku ei oo mitään aikuiskontakteja. Isompi saa kauhukohtauksia yöllä ja herää itkemään aika säännöllisesti joka yö. Pienempi herää syömään pari kertaa...Siis univelkaakin on!! Vanhempi lapsi piirsi kuvan jossa äiti itkee. Äiti itkee yksinäisyyttä. Mulla ei oo sisaruksiakaan ja kiitos vanhempieni, ei ole serkkuihinkaan mitään yhteyksiä. Joulu pitää laittaa yksin, mies tulee kotiin vasta 22.12 illalla. Miten ostan esikoiselle lahjat? Neuvolan kautta ei saanu kodinhoitajaa, liian kiire.. Mun täytyy huolehtia lemmikit, lapset, autonhuolto(jonka osaan ja on ihan kivaa!!)omakotitalo, lämmitys,puunhaku, lumityöt(melk.koko tontti),talousasiat. Siis kaikki mitä vaan voi olla.Tekemistä kyllä riittää.. Ymmärtääkö kukaan mitä yritän sanoa? Oon niin helvetin yksin!!!Ei voi puhua kenenkään kans. No, miehen kans puhelimes illalla jonku aikaa.. vanhempani sanoivat aina lapsena mulle et ku mul ei ollu kavereita, se oli mun vika. Ja alan pikku hiljaa uskoa siihen.Ja kaikki muukin oli aina mun vika. Kaveri kärys tupakista, syytti mua ja läpi meni. Vanhempanikin uskoivat, vaikka en edes sillon ollu maistanutkaan kessua. Näin meillä.. Oon aina siis ollu yksinäinen, teinivuosina sentään oli kavereita!! Toisaalta, miten joku joka ei koskaan ketään tapaa, vois ystävystyä kenenkään kans. Melkeen vois sanoo että jos oisin tienny äitiyden näin yksinäiseksi työksi, olisin voinu valita toisin. Kaipaan niin miestäni, hän on ainoa joka on tukenani...Eli kuitenkin, rakastan lapsiani mutta vihaan yksinäisyyttäni.