Olin kovin tietämätön ja suoraan sanottuna tyhmä. kun menin naimisiin ja aloin odottamaan ensimmäistä lastani. Elämä ei ollut hallinnassa, kaikki tuntui vain tapahtuvan. Vauva vatsassakaan ei tuntunut todelliselta asialta. Poltin raskausaikana 1-3 tupakkaa päivässä. Kukaan ei asiasta huomauttanut, ei mieheni, äitini, siskoni, työkaverini. Eikä omaa järkeä ollut. Lapseni syntyi, mutta noin 1 kk ikäisenä hänellä alkoivat hengitystieinfektiot, lopputuloksena astma. Minulla, sisaruksillani ja serkuillani on myös ollut nuoruusiän astma, mutta minä pistän tuon niiden tupakoiden piikkiin. Lapseni oli kyllä 4,2 kg syntyessääm, eli tupakointi ei kai vaikuttanut hänen painoonsa kuitenkaan.
Vuosia sain asian pois mielestäni ja nuoruusiän astmakin parani lapseltani. Nyt kuitenkin eilen tuli tv:ssä uutinen jälleen tupakoinnin vaaroista raskausaikana. Minulla on tunne, että olen maailman ainoa tyhmä ja vastuuton ihminen tässä asiassa. Asia alkoi painaa jälleen niin paljon, että en tiedä mitä minun tulisi tehdä asialle, jota en voi enää muuttaa.
Vuosia sain asian pois mielestäni ja nuoruusiän astmakin parani lapseltani. Nyt kuitenkin eilen tuli tv:ssä uutinen jälleen tupakoinnin vaaroista raskausaikana. Minulla on tunne, että olen maailman ainoa tyhmä ja vastuuton ihminen tässä asiassa. Asia alkoi painaa jälleen niin paljon, että en tiedä mitä minun tulisi tehdä asialle, jota en voi enää muuttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tehtyä tekemättömäksi. Itselläni on asioita, joiden vuoksi olen tuntenut syyllisyyttä ja tunnen vieläkin, vaikka asioita ei saakaan enää muutettua. Olen käynyt terapiassa muista syistä. Siellä olen saanut käsiteltyä myös niitä syyllisyyttä aiheuttavia asioita. Ei niistä tunnu ihan kokonaan pääsevän, en ainakaan itse ole vielä päässyt syyllisyyden tunteesta, mutta helpottaa ainakin. Ei tunnu enää niin pahalta.
Keskusteleminen jonkun ulkopuolisen puolueettoman ihmisen kanssa voisi auttaa ainakin lieventämään syyllisyyttä, esim. mieleterveystoimisto on sellainen paikka. Siksi puolueeton ja ammattilainen, koska ns. tavallinen ihminen ei välttämättä tajua syyllisyyden tunnettasi ja tuomitsee ja pahentaa syyllisyyttä.
Osaan sinulle neuvoa antaa vain sen verran, että tunteet on hyväksyttävä. Itse käsittelen ns. "vaikeita tunteita" kuten vihaa, häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa ensin hyväksymällä. Usein myös puhuminen helpottaa. Jokainen tekee tietämättömyyksissään asioita väärin. Toiset tekee ihan tietoisesti, joka on varmasti rumempaa kuin tyhmyys. Itselleen on hyvä tavallaan antaa anteeksi. Itse olen sen lisäksi tehnyt päätöksen,koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, niin ei tee sitä vastaisuudessa. Vastuu on niin iso asia, että on hyvä vetää johonkin rajaa. Tekee parhaansa niiden asioiden kohdalla, mistä on tietoa, ja myöntää jos ei jostain jotain tiedä.
Elämä on tässä ja nyt. Kyllä sisältäsi varmasti löytyy muitakin tunteita kuin vain se syyllisyys. Keskity niihin positiivisiin ja myönteisiin tunteisiin. Totuus on, että aika parantaa vaikeimmatkin tunnehaavat.