Aaarrggghhh pakko purkaa vähän höyryjä!!! Eikö kukaan tosiaan nää mitään vikaa tässä sisäsiittoisessa tuppukylässä? Ihanaa, että pian pääsee muuttamaan kauas pois täältä!
Naapurit niin happamia kuin ikinä! Kukaan ei juttele, ei tervehdi! Jopa Helsingissäkin mukavampia ihmisiä!
Lääkäreillä monien viikkojen jonot, ei pääse, ei millään. Täälläpä sitten olet, jumissa keskellä ei mitään. Asiakaspalvelusta liene kuultukaan, kiukkuisia ihmisiä...
Yrityselämä...Kauppojen valikoimat aivan surkeat, asiakaspalvelusta eikö ole kuultu koskaan mitään? Eipä tarvi olla ystävällinen, ei kun kilpailua ei ole... Lähimmät kilpailijat satojen kilometrien päässä...
Ihmiset ylentävät itsensä, ihan kuin muualta tulevat eivät osaisi mitään, vaikka tosiasiat kertovat muuta... Liian pitkä matka täältä joka puolelle. Täällähän sitten olet, ERISTETTYNÄ!
ÄKKIÄ POIS!!!
Naapurit niin happamia kuin ikinä! Kukaan ei juttele, ei tervehdi! Jopa Helsingissäkin mukavampia ihmisiä!
Lääkäreillä monien viikkojen jonot, ei pääse, ei millään. Täälläpä sitten olet, jumissa keskellä ei mitään. Asiakaspalvelusta liene kuultukaan, kiukkuisia ihmisiä...
Yrityselämä...Kauppojen valikoimat aivan surkeat, asiakaspalvelusta eikö ole kuultu koskaan mitään? Eipä tarvi olla ystävällinen, ei kun kilpailua ei ole... Lähimmät kilpailijat satojen kilometrien päässä...
Ihmiset ylentävät itsensä, ihan kuin muualta tulevat eivät osaisi mitään, vaikka tosiasiat kertovat muuta... Liian pitkä matka täältä joka puolelle. Täällähän sitten olet, ERISTETTYNÄ!
ÄKKIÄ POIS!!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kännääjiä, röökinvetäjiä ja kaahareita, jotka ajaa lenkkeilijöitä kuoliaiksi.
Tupakinpolttajat sotkee joka paikan.
Miten sinä raukka et ole aikaisemmin katsonut ympärilles, vai ootko pitäny silmiäs kiinni koko pikku ikäsi? Lähe hyvä ihminen jo vetämään , kun on noin hel..tin vaikeaa! Miten ylipäätään olet vielä olemassa , kun kaikki on niin nurinkurin, kun olla ja voi? Älä sitten tule itkemään, kun et pärjännytkään siellä maailmalla ja kun elämä ei olekkaan niin ruusuista kuin kuvittelit.Kannattais pitää mölyt mahassaan, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa asuinpaikastasi. Joko muuten olet pakannut?
JUUUH, ei kukaan pakota jäämään eikä kukaan oo käskeny tänne muutamaan,suomi on vapaa maa,ei muuta kuin muutahan äidin helmaan siivellä elämään.
Eivät vastaa tervehdykseen, kuten et sinäkääm. Kuulin vain kuinka sinä uhosit muuttaa pois täältä, joten lykkyä tykö!
Lääkärit ovat todellakin aivan asiallisen jopa suloisia, mutta kun se on niin, että miten metsään huutaa, niin samoin se metsä vastaa!
Valikoimna meillä on suurimmassa osassa liikkeitä aivan kiitettävä ja palvelualttius aivan ihanaa.
Tiesitkö että täällä on monta liikkeenharjoitajaa juuri sinun syntymäseuduilta tänne siirtyneitä? Kyllä lappi on ihana ja ihniset aivan mahtavia-----niin.--- paitsi ne junantuomat!
Niin minäkin silloin nuorena, kun etsin omaa paikkaani maailmassa, uhosin, poltin siltoja takanani, lähdin rovaniemeltä ovet paukuen.
Siitä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Tuli nähtyä helsinki, tampere, Oulu, Kuopio, tukholma ja Amsterdam. Ja matkalla viisastuu, oppii ymmärtämään itseänsä. Huomaa, että oma päänuppi onkin se suurin vaikeuksien aiheuttaja. Ja se seuraa valitettavasti mukana, minne menetkin, sitä ongelmaa et pääse pakoon.
Kun itseni kanssa olin tehnyt sovinnon, alkoi veri vetää takaisin pohjoiseen, synnyinseuduille. Rovaniemelläkin olen käynyt jo n kerran kuussa, mutta vakityö on tässä perämeren rannalla, tosin jo täällä lapin puolella, joten enköhän minä eläkeikään mennessä pääse takaisin koskikatua tallaamaan.
Mene siis jos tuli kantapäitä polttelee, mutta opiskele itsesi tuntemista, ongelmat kun tulevat mukana minne menetkin, ne ovat päänupissasi. Joskus on mentävä kauas ennenkuin huomaa, ettei ole mennyt mihinkään...
joka avasi silmäsi.
Olen jus samaa mieltä kanssasi! S on korvien välissä kaikki, jopa ystävällisyyskin! Puolin ja toisin, mutta kyllä lappi on aina lappi!
Kiittis sulle!
Ne ovat merkkejä kasvukivuista, aikuistumisesta, tuollaiset kirjoitukset kuten aloittajalla. Sinä olet taas kasvanut aikuiseksi ja huomannut elämän lainalaisuudet, raadollisuudet ja inhimillisyyden sykkeet.
Todella hyvä kirjoitus. Minun kasvuni tapahtui tuolla Helsingissä, siellä kymmenen vuotta ja kas, Rovaniemi onkin taas mahtava paikka asua ja elää.
Voi kun noille nuorille saisi tämän elämän opettaman viisauden päähän ennenkuin ne kolhivat itseään maailmalla. Mutta niin kuin nimimerkkisi sanoo, jokaisen on itse se oivallettava ja löydettävä paikkansa maailmassa.
sie et reppana taia ymmärtää että olet masentunu, kannattaa aika ussein kattoa syytä peilistä. Jos on nuin ahistuneet jutut niin mene psykolokin juttusille se määrää sulle punasia tapletteja.
Kaikkea sitä tännekki ilmaantuu voi voi.
hyvä provo...;))
Sie olet kyllä silimätkiini kulukija joka oot itte niin luotaantyöntävä ihiminen ettet kyllä päriää mishän.Täsä on ollu jo listala palion asiaa sulle, mutta sen mie vain sanon että tämä kaupunkihan on on kohta varsinainen kansojen sulatusuuni, ettei tarttis sisäsiittosuuesta puhua. Jos oisit pystyny tutustumhan ihimishin, ees muutamhin nii oisit huomannu että väestöpohojasta palijasjalakasia Rovaniemeläisiä on hyvin pieni vähemmistö. Kaupatki haukut,vaikka täältä saa monia tuotteita edullisemmin ku monesta etelän kaupungista, ja jos et löyä hyllystä nii ota vaikka jotaki rauhottavaa ja pinnistä ittes kysymään myyjältä tai kauppiaalta nii kyllä varmaan tilataan, ei oo tarvinnu vielä ite lähtiä hankitamatkoile.
Ilmaisit itsesi aika karkeasti. Nykysin ei saa syyllistää näitä reppanoita, ei ainakaan saa sanoa luotaantyöntäväksi selvästi mielenterveysongelmasta kärsivää. Nyt pitää syyllistää heidän vanhempansa, kun ovat jättäneet kasvattamatta ja pilanneet hyvän ihmistaimen, eikö se mene nykyisin niin.
ei olisi kuin kyläpahanen. Puolustusvoimat, lääninhallitus, yliopisto, TE-keskus jne jne. tuovat kaiken hyvinvoinnin Rovaniemelle eli kaivosta kannettu vesi. Ilman valtiota Rovaniemi olisi muutaman hassun savun kyläpahanen, kun esim. omaa teollisuutta ei Bombardieria lukuunottamatta ole juuri ollenkaan. Ei ihme, että Helsingissä itketään kun joutuvat elättämään jänkäläisiä.
Kemin kaksi sellutehdasta sekä Tornion Outokumpu Keminmaan kaivoksineen tuottavat suurimman osan tämän läänin tuloista. Sitä ei voi edes vääräleuat miksikään muuttaa eikä vääntää mustaa valkoiseksi. Tutustukaa BKT-tilastoihin.
Ja Perämeren persreikä-jututkin voi unohtaa. Totuutta se ei kuitenkaan miksikään muuta.
tietäjä iänikuinen
Niin ja unohtui tuosta listasta vielä yksi asia, miksi haluan täältä pian pois. JÄRKYTTÄVÄN SUURI TYÖTTÖMYYS!
Ilman yliopistoa tämä kaupunkin olisi kuollut.
Ensinki tuo vanhempien syyllistäminen ei oo oikeen,mistä met tiiämä minkä ikäsestä ihihimisestä on kyse ja johan kaikki on nähäny ettei se aina ole kasvatuksesta tai sosiaaliluokasta kyse minkälainen ihimisestä tullee, vaikuttaahan se tietenki samalalaila ku kasvuympäristö, mutta jokhainen on laisensa ( herkemphin persoonhoin tietenki nämä asiat on etusijala ja yletön kuritus ym. vaikuttaa kyllä penskhan vaikkois minkälainen). Mutta tähän toishen asihan josta oon kyllä erimieltä. Aikoinhan Rovaniemi synty tärkiäksi paikaksi ku kaks isua vesitietä täsä yhtyy, tänne tehtin puutavara yhtiöitten konttorit ym. Ja sitte myöhemmin Kemijokiyhtiö on saanu tämän kylän kasvamhan, se on perkele ihan paskapuhetta että etelä elättää, täältä se puhas energia on tullu jo yli 40 vuotta josta nyt puhuthan. Pikku pulijuja tuomoset kelekkatehtat josta joku kailottaa.
Tuota listaa voisi tarkentaa ja jatkaa.
Oikeastaan kun lukee jo tätä palstaa, saa hyvin sen kuvan millaista väkeä täällä elää.
Heti jos joku sanoo kärkevän mielipiteensä, ollaan tarjoamassa nappia ja psykiatria. "Älä itke, älä naura"-, "hiljaa!"-tyyliin.
Kaikki kunnia heille jotka täältä ovat lähteneet etsimään LAAJEMPAA näkemystä elämäänsä.
Rovaniemen ihmiset on perseestä. Rento asenne elämiseen ja kommunikointiin on hukassa. Turhaa paskan tärkeilyää ja sen ku tietäis et miksi?
Juuri näin he käyttäytyvä, ne jotka ovat tullee junälla tänne halvempaan kohteeseen opiskelemaan. Paikkakunnan väkin on aivan kokonaan erilaista ja tstävällistä, sen ovat todenneen sinua ja minua viisaammat jo ajat sitten. Tuleppas joskus aivan aitojen meikäläisten keskuuteen, siellä ei ole kommunikoinnit hukassa ja hymykin on herkässä.
Rovaniemi voi olla hyvä paikka rovaniemeläiselle, mutta eipä juuri muille.
Vehkeestä se on koko kaupunki. Huomasi että aiheet ovat vähissä kun tuntui ettei muusta puhuttu kuin uuden juottolan avajaisista.
Hassua että tuolla väestöpohjalla kaupunki ei pysty huolehtimaan juuri muusta kuin virkamiesten palkoista. Palvelua ei saa mistään ja päätöksen tekokin on sitä "ihtiään".
Rovaniemen paras puoli on ettei tarvitse asua siellä, toiseksi paras on lentokenttä ja kolmanneksi paras puoli etelään vievä ohitustie.
on ilo huomata että viihdyt silti noinkin innokkaasti palstallamme! voit lohduttaa onnetonta olotilaasi sillä, että kun kerran rovaniemi on sinuun iskostunut, ei se koskaan lähde pois. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. ei koskaan. mieti sitä.
saakin lähteä täältä pois. p.s ei tule ikävä!!