Miten tässä nyt näin on päässyt käymään. Eroa tehtiin kaikkine terapioineen varmasti vuosi ja lopullinen ero tapahtui melkein 6kk sitten. Tähän asti on mennyt ihan hyvin, mutta nyt on iskenyt aivan armoton tuska. Kyse ei ole siitä että haluaisin exäni kanssa takaisin yhteen, sillä on tapahtunut niin monia asioita jotka tekee yhteenpalaamisen mahdottomaksi. Kummallakaan ei ole mitään vakavampaa suhdetta, enkä itse ole sellaiseen edes valmis. Exästä en tiedä eika oikeastaan ole niin väliäkään. Lähinnä vain ihmettelen miten voi tulla tälläinen olo melkein puoli vuotta eron jälkeen kun tähän asti kaikki on mennyt ihan mainiosti. Lienee inhimillistä.
M32
M32
Vastaukset 7
Vanhimmat
normaalia. Olet käymässä läpi eroa ja siihen kuuluu surua, tuskaa ym ym.
Kannattaa vain käydä sekin läpi ja kohta huomaat kuinka olet päässyt eron yli ja käsitellyt sen.
Silloin tulee vuorostaan ilo ym ym.
'
Eli ei mitään hätää se on luonnollista ja suotavaakin jotta voit taas jatkaa elämääsi eteenpäin.
Saman kokenut ja nyt kaikki näyttää valoisalta!
Tsemppiä sulle ja koita jaksaa.
..sitä näköjään välillä tarvitaan :) Pitää käydä homma läpi ja toivottavasti jo pian pystyisin suhtautumaan exän seuraan jotenkin vähemmän ahdistuvasti. Muksun takia pakko pitää jatkuvaa yhteyttä ja nähdä suunnilleen päivittäin, eikä ole herkkua kun sarvi kasvaa otsaan jo pelkästä ajatuksesta. :)
tuskin on mut yks henk,koht . kokemus,,, mulla noita tunteita tulee vieläkin ja erosta on pian 7 vuotta-))
..toivotaan ettei minulla mene noin pitkään ja sinullakin nuo tunteet on lähinnä satunnaisia. Ei erot ikinä helppoja ole ja aina jotain sattuu, mutta ei näistä pitäisi itselle häkkiä loppuelämäksi kyllä rakentaa. Jaksamisia sulle, kerron 7v päästä miten mulle kävi :)
se ajan kanssa helpottaa.
Meilläkin lapsi jonka takia "pitää" tavata exää, joskus toivois että ei tarvitsisi...lapsellehan se on tosi tärkeää että saa olla molempien vanhempien kanssa.
erosta ja ns.kuoppia on tullut eli vuoristorataa oli kauan,mutta näin entisen puolisoni pari viikkoa sitten huoltoasemalla.
Hän tuntu kuin kuka tahansa vieras ihminen eli en tuntenut rakkautta enkä vihaa enkä edes jääny katsomaan vaan jatkoin matkaani.
ihmeessä tarvitsee nähdä niin usein? Eikö ole jotain tapaamissysteemiä? Jotta pystyy toipumaan erossa tarvitsee etäisyyttä siihen vanhaan ja mielestäni sen pystyy järjestämään vaikka olisikin lapsia.