..kirjoittaja "Nimetön",otsikko "Se kuuluisa kemia"..Osaisiko joku siirtää sen tänne ja kertoa,voiko mies todella tuottaa noin tunteellista,mutta samalla niin analyyttisen pohdiskelevaa,humoristista ja samalla realististakin tekstiä?
"Rakkaus ja rakastaminen"- palsta..
f.n.k
1134274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 113
Vanhimmat
Se kuuluisa kemia!
Kirjoittanut: Nimetön 13.12.2006 klo 18.47
(Vastuuvapauslauseke: Seuraava kirjoitus on luontojaan ns. avautuminen, joka ei ole suunnattu ketään yksittäistä henkilöä, sukua, huonetta, tai edes sukupuolta vastaan. Tekstin kirjoittaja rakastaa naisia yli kaiken ja toivoo vaan ”systeemiltä” kohtuutta ja ihmisiltä avoimuutta oman elämänsä ja ympärillä pyörivän ihmissuhdepelin suhteen. Palautetta otetaan kiitoksella vastaan, varsinkin, jos palautteen antaja pystyy pidättäytymään ylenpalttisesta solvauksesta ja keskittyy rakentavaan keskusteluun asian ratkaisemiseksi. Kirjoitus on aika pitkä ja aihepiiriltään kattava, hetkittäin poukkoileva ja saattaa sisältää kirjoitusvirheitä, eli ns. typoja. Lukijalle toivotetaan jaksamista urakkaa varten. ” :-)
---
Oma ilmoitus on ollut ”tuolla ulkona” jonkin aikaa ja ilmeiseksi on käynyt, että markkinoilla on aika erilaiset vaatimukset riippuen etsijän ihmistyypistä, tai sukupuolesta. Pakko myöntää, että vaikka omia vastauksia aina toivoisi enemmän, niin kyllä suurin sympatia lankeaa rakkaille naisille. Vastauksia varmasti piisaa, mutta tuntuu välillä kovin tragikoomiselta lukea esim. tyttöjen saamia vieraskirja merkintöjä Suomi24:n deitissä. Paitsi, että kuuluisa myötähäpeä nostaa päätään, niin välillä tuntuu kyllä aika nololta miehenä lukea, kuin karkeasti asiat voidaan ilmoittaa. Moni vastaus kun tuntuu todella olevan hyvän maun tuolla puolen.
Ilmoitusten laatimisessa, ainakin tuntuu, että naisilla on tietty heikkous. Kun treffipalvelu heittää lomakkeen eteen, jossa kysellään tietoja Special Ihannepartneristasi, jonka haluat vastaavan juuri Sinun ilmoitukseesi, niin ohjelman kysymykseen vastataan juuri näin. Eli ilmoitus sitten täytetään sillä ihannemiehen määritelmältä, josta löytyy välillä aivan käsittämättömiä suorituksia, jotka saa siteeraamaan tuota kuulapäistä tv-psykologia ”What were you thinking of?!?!”. ”Haluan miehen, joka on tosi renttu, mutta ihanan kiltti – vähän vaarallinen ja rosoinen, spontaanin arvaamaton, mutta tosi luotettava tuki ja turva”. Sitten kaivataan luonteelta vielä ihanaa, hupsua lapsellisuutta, tosi crazyä yllättäjää, jonka kanssa ei ole koskaan tylsää, vaan mies vie naisen sukeltamaan ostereita Goalle, tai seinäkiipeilemään Kroatiaan, mutta samaan aikaan on suotavaa, että omataan hyvä työpaikka, elämän järjestelmällisyys ja taas se luotettavuus. Puhumattakaan siitä, että kaiken tuon lisäksi pitää vielä täyttää ne fyysiset vaatimukset tyyliin ”en ole pinnallinen, mutta en voi väittää etteikö ulkonäöllä olisi suuri merkitys.” Johan alkaa tavallisella miehellä kaulusta kiristää.
Mutta hei, unelmia pitää olla! Mitä väärää siinä voi olla, jos haluaa, että löytyy se täydellinen ihannemies. Miehellä on tummat silmät, ruskea tukka, ihana hymy, loistava huumorintaju, se viihtyy kotona, mutta osaa bilettää ja josta kaverit ja omat vanhemmat tykkää, joka on kiinnostunut omasta tyttöystävästään, jolla on rautainen six-pack ja hyvä peppu, sekä säännölliset tulot. Ja sen ihannemiehen pitää olla ennen kaikkea itsevarma ja alfa-uros, joka hallitsee tilanteen, eikä jätä tai petä ja osaa tarvittaessa olla se nallekarhu, jonka kainaloon voi kömpiä ja aamulla sen hiuksia pörröttää, kun se ei uskalla pussata ennen ku on pessy hampaansa. Naisen vaatimusten korkea tasohan on manifestaatio naisen omasta arvosta. Eli jos ei vaadi kohtuuttomia, niin pitävät helppona, tai epätoivoisena. Onko näin? How’s it working out for you?
Aikuisviihdettä on monta kertaa aiheellisesti kritisoitu siitä minkälaisen kuvan se antaa nuorille pojille seksuaalisuudesta. Mutta miksi kukaan ei puhu siitä vaarasta ja vääristymästä, jonka naiset saavat ihanista romanttisista komedioista ja alan kirjoista. Spontaanin romantiikan määre ja vaade on karannut jonnekin hyvin kauas oikeasta elämästä. Mikään ei tunnu miltään ja on niin tunkkaista ja jämähtänyttä, jos ei pääse yhteiseen riippumattoon Caribian hietikoille auringonlaskun aikaan. Eikö romantiikan ja siihen liittyvien eleiden tarkoitus ole kertoa toiselle ihmiselle, mitä siitä ajattelee, kuinka paljon rakastaa ja kuinka tärkeä tuo toinen minulle on? Miksi siihen ei enää riitä asian sanominen pohtimisen ja hiljaisuuden jälkeen, hetken mielijohteesta juuri ennen nukahtamista? Tai miksi romantiikaksi ei riitä kuppi kaakaota ja yhteinen kuuluisa korvapuusti Ursulassa kevätjäiden aikaan? Miehen tulee olla… right, jotain aivan muuta, kuin naapurin muijan äijä.
Deittailun mekanismi on tässä mielestä minusta vähän nyrjällään. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat vähän väärällä lailla. Jokaisen paria haluavan pitää rakentaa itsestään myyvä kuva, keskittyä korostamaan jotain ja pyrkiä piilottamaan jotain muuta. Ja vain tällä järjestelmällä voidaan varmistaa se, että kumpanin valitseva voi todeta, että ”löysin sittenkin sen ihanteen, jota etsin.” Surullista on, että super-ihmisen kuvan rakennuksen jälkeen, koittaa aika, jolloin pelätään todellisen minän paljastumista. Pyritään hallitsemaan toisen kokemusta ja tiedon saantia itsestä ja uskotaan siihen, että ajan kanssa hän kyllä hyväksyy minut tällaisena kuin Todellisuudessa olen. Pieni pelko jää päälle siitä, että jos tuo toinen saa aivan oikeasti ja lahjomattomasti tietää millainen olen, niin kelpaanko sittenkään? Ja jos oma todellisuus, omat halut ja toiveet poikkeaa paljonkin luvatusta mielikuvasta, niin oman roolin uudelleen neuvottelu, voikin olla yllättävän kova paikka. Minusta tuntuu, että lopulta ihmiset alkaa olemaan tästä dating gamesta aika loppuun palaneita ja keskinäinen vaatimusten nokittelu johtaa tilanteeseen, jossa kukaan todellinen ihminen ei voi vaatimuksia täyttää tai toiveita tyydyttää.
Aika paljon deittailuun kuluu myös asioiden mystifisointi. Romantiikka ja rakkaus on paljon voimakkaampaa, kun siihen voidaan liittää sanoja, kuten kohtalo, tähdet, ”se jokin” tai se kuuluisa kemia. ”Kyllä sen yleensä tietää jo viiden minuutin jälkeen onko sitä kemiaa vai ei”… aika yleinen lause, eikö totta? Mun esittämä hypoteesi on, että ”se jokin” tai ”kemia” ovat vaan piilomerkityksiä sille, että pystyykö toisen ihmisen kuvittelemaan kanssaan sänkyyn. Eli kemiaa on, jos mielessä käy ajatus siitä, kuinka ihanaa tuon ihmisen hellittävänä voisi olla. Jos toisen ihmisen ajatteleminen alasti vieressään tai päällään saa aikaan puistatuksia, niin silloin todetaan, että ”ei vaan oo sellasta oikeenlaista kemiaa”. Mutta jos toisessa on elementtejä, jotka viestivät siitä, että tuolta voisi saada elämänsä kyydit, niin hymy taipuu tytön huulille ja kujerrus alkaa… Sweet Music. Seksuaalinen vetovoima on käsittämättömän tärkeää. Eikä kyse ole edes siitä, että seksin merkitys sinänsä olisi kohtuuttoman suuri suhteessa vaan kyse on ehkä enemmän siitä, että parin seksuaalisuus on vahvin indikaatio siitä miten suhteessa voidaan ja millä asteella luottamus on. Kelpaaminen on ihmiselle perustarve. Seksi puolestaan on korkein kelpaamisen muoto. Jos toinen hyväksyy minut sellaisenaan, alastomana, sielu ja fyysisyys avoinna, päästää niin lähelle kuin ihminen voi toista päästä, niin silloin minut on hyväksytty, karvoineen kaikkineen. Eri asia on sitten, jos seksissäkin haluaa säilyttää roolin jolla on itsensä myynyt. Mutta minkälainen se kokemus on, jos antautumisen hetkellä pitää huolehtia siitä, miltä minä nyt näytän tai tunnun? Luottamuksesta puhutaan seksissä myös usein. Toista on kaikista helpoin satuttaa syvimmälle juuri seksin aikana. Jos toinen suostuu avoimena, luottavaisena ja alastomana toisen syliin, niin tuossa tilanteessa arvostelu tai hylkääminen iskee lujiten ja eniten vahingoittaen. Toisistaan välittävien ihmisten välillä seksiin kuuluu siis myös vastuu, vastuu kohdella toista hyvin.
Edellä kuvatun perusteella voi epäillä, että näenkö omia heikkouksiani ja puutteitani ollenkaan? En ole ollenkaan sokea itselleni. Tietty on selvää, että jos en tee omalle habitukselle jotain, niin 2-tyypin diabetes on varmaan ohjelmassa ennen 60-vuotispäivää, polviin tulee kulumaa ja eläkkeelle lähtöjuhlissa läpällä annettu kävelykeppi tulee todelliseen tarpeeseen. Mutta vaikuttaako se minun kykyyn tehdä naisestani onnellinen? Olenko minä heikompi esitys miehenä, jos en pysty täyttämään naisten kaikkia vaateita ideaalista? Oma elämä on kuitenkin aika hyvin kuosissa. Koulut on käyty, työtä on ja itsenäinen elämä, jossa on toiselle hyvin tilaa. Kolmenkympin kriisi käyty läpi ns. pitkän kaavan mukaan, on ollut lievää ja vakavampaa settiä, mutta silti kulunut 3v. on ollut paitsi elämän kovinta, niin parasta aikaa. On ollut ilo oppia itsestä ja omasta elämästä. Varmuus tulevaa elämää kohtaan on kasvanut. Arjen alla majaillut paniikki, elämisen kramppi on hellittänyt ja nyt uskon, että teenpä elämässä niin tai näin, niin mulle taitaa käydä ihan hyvin. Vaikka se ei olis se ”hyvin” jota suunnittelin. Omatkin vaatimukset on kasvanu, myönnetään. Elämänkokemuksen arvostaminen on noussut listalla aika korkealle. Ja EI, se ei tarkoita, että kaipaisin elämän murjomaa naista, joka kokemustensa kautta on noussut ahdistuksessa ja yleisessä angstissa lähes kalervopalsalaiseen mittakaavaan. Elämästä oppiminen on mulle tärkeää ja tavoite olla onnellinen. Isojakin asioita kun on läpikäynyt, niin olisi sääli jos niistä ei olisi oppinut, vaan olisi kaiken tuskan tallettanut katkeruudeksi sisäänsä tulevia suhteita varten. Minusta elämän oppi on tarkoitus käyttää tulevien suhteiden hyödyksi. Tietää mitä reittiä pääsee metsään ja mitä reittiä sieltä pois ja ennen kaikkea oman elämän prioriteetit alkavat asettua terveille ja aikuisille paikoilleen.
Joku fiksu ihminen sanoi minulle aikoinaan, että 30v. on ensimmäinen kerta ihmisen elämässä, kun hänellä on myös historia. Siihen asti on eletty ”sitten kun” elämää. Kolmekymppisenä saattaa pysähtyä katsomaan, että toteutuiko asiat sellaisena. Onko elämässä saavutettu se mitä haluttiin ja onko elämä eletty niin onnellisena, kuin toivottiin. Jos niin ikävästi on päässyt käymään, että kaikki ei ole mennyt 10-vuotis suunnitelman mukaan, niin mitäs sitten tehdään? Masennutaanko, syytetäänkö muita ja eletään ”mut ku”-elämää, vai hyväksytäänkö asia ja keskitytään ensimmäistä kertaa elämään ”nyt kun”-elämää. Nuorekkuus ja lapsenmielisyys on aikuisen elämän polttoainetta… ihmisellä pitää olla kyky tavoittaa se ennakkoluulottomuus, iloinen katse ja perusluottamus, joka nuorempaan ikään kuuluu. Aikuinen tylsistely on synkkää ja vain vauhdittaa matkaa kohti vanhuutta. MUTTA… silti en voi kuin ihmetellä aika ajoin näitä kolmekymppisiä teinityttöjä. En tiedä olenko sitten jotenkin rajoittunut, mutta joskus on vaikea ymmärtää, että elämän sisältö on kolmekymppisenä kiva asiakaspalveluammatti, kuus kertaa viikossa salilla, tiukka peppu ja lantiofarkut ja profiilikuvassa biletetään, tai reppuretkeillään Andeilla. Lisäksi neiti tai ex-rouva harrastaa ainakin kahdeksaa eri urheilulajia, mm. snoukkausta ja paraglidea. En mä edes usko, että näiden ohi kasvaneiden tepsujen elämä oikeasti olisi tuollaista, mutta miksi ihmeessä elämästä halutaan antaa samanlainen kuva ulospäin kuin kakskymppisenä? Ilmoitukseen liitetään myös vaade, jossa toivotaan sulhokanditaatin ”pitävän hyvää huolta itsestään”, (eli ettei saa olla läskiplösö, joka makaa sohvalla). Mutta neidin omasta henkisestä kasvusta, kehityksestä ja terveydestä ei sovi kysellä, koska ”mä oon happy just tällaisena”.
Irrallinen kommentti, mutta hyvä esimerkki, kun pyrkii kertomaan roolien, kysynnän ja tarjonnan merkityksestä suhteissa ja seksuaalisuudessa. Eli ns. brasilialainen vahaus. Aiemmin jo mainitsin pornon merkityksestä odotusten muovaajana. Pojat ovat tottuneet pornossa haluamaan kuvan naista, jonka ulkosynnyttimet on raakattu puhtaiksi. Siitä tulee kauneuden mittari, jonka toteuttamista jos ei nyt vaadita, niin vaikka puolileikillään ehdotetaan omalle kullalle. Ja kun kulta sitten huomaa sheivauksen seuraukset miehensä silmissä ja erektion voimakkuudessa, niin yhteys karvattomuuden ja haluttavuuden välillä tulee selväksi. Lopulta on siis muodostunut trendi, jossa aiemmin niin eksoottinen sileys on muuttunut kovaksi sängeksi ajan vaatimusten edessä ja entisestä pehmeydestä on tullut jotain minkä vain harvat ovat todistaneet. Jotenkin surullista, mutta tietysti täysin ymmärrettävää.
Vastoin yleistä näkemystä kiltti ja luotettavakin mies voi osata naida niin että tuntuu. Parhaita tuloksia saadaan kun nuo kaksi asiaa, henkinen yhteys ja kiihko saadaan valettua samaan muottiin. On uskomaton kokemus päättää intensiivinen, kiihkeä hetki siihen kun jännitys laukeaa voimalla ja samalla saa katsoa rakastaan syvälle silmiin. Arki tekee varmasti suhteessa paljon ”tuhoa”, mutta sen laajuus riippuu kokonaan omasta asenteesta. Spontaaniuden, yllätyksellisyyden ja kiihkon säilyttäminen ensi huuman jälkeen vaatii työtä ja molempien eforttia, vaikka sitä onkin hankala myöntää. Ajan myötä elämään tulee entistä enemmän varastettuja hetkiä, joiden tuotto käytetään lyhentämättömänä parisuhteen hyväksi. Nuoruus säilyy usein parhaiten seksuaalisuudessa.
Ehkä on siis aika myöntää, että minusta tuntuu erilaiselta. Ehkä vika on ihmisissä ympärilläni, ehkä vika on joukkoviestimissä, jotka viestiä tukevat, tai sitten vika on minussa. Yksi vaihtoehto on tietysti, että kenessäkään ei ole vikaa, vaan asiat vaan ovat.
Mutta onko minulta sitten väärin toivoa ja vaatia mahdottomia? Onko niin, että erikoisuuden ja täydellisyyden tavoittelusta onkin tullut normi ja minun toivomukseni tavallisuudesta on kohtuuton vaatimus? Miten koskaan voisin tällaisessa maailmassa toivoa tavallista tyttöä, koska sellaista ei voi olla olemassa näiden vaatimusten ja paineiden alla? Muutanko maalle ja toivon löytäväni sen sunnuntaina kylille kauppaan tulleen tytön, jolla on hiekkaa ratsastussaappaissaan, hiukset sekaisin ja kasvot elämän perusonnellisuudesta soikeana? Ihminen, joka kulkee elämässään sielu näkyvissä ja persoonaa piilottamatta. Moni, ainakin täällä Helsingissä tuntuu etsivän juuri sitä omaan ”life styleen” sopivaa Class A-naista, joka ansaitsee paikan menestyneen miehensä mittarina.
Mutta mitä se Class A sitten on? Onko se juuri tuon oman illuusion ulkoisten parametrien tavoittaminen, sisällöstä välittämättä? Olenko siis onnellinen sitten kun joku toinen ihminen vetää minun elämän ulkoisista puitteista johtopäätöksen, että ”sä olet varmaan tosi onnellinen!”? Ja minä kun haluaisin vaan ihmisen, jonka kanssa saan pitkästä aikaa nauraa kippurassa, niin että mahaan sattuu ja nenästä pääsee hassuja ääniä. Ja juu, kyllä minäkin haluan s-tanan seksikkään naisen vierelleni. Mutta seksikkään sen tunteen takia, joka naiseni sisällä on, kun hän tietää kuinka paljon minä häntä haluan ja hän minua… mun käsiä, suuta ja koko miestä. Kiva jos haluamisen hetket päättyvät tasaantumiseen, jonka jälkeen kumpikaan ei voi lopettaa hymyilemistä. Sitä tyytyväisen kehräyksen määrää.
--- ja samaan aikaan…
Joskus seitsemän ja yhdeksän välillä kun käy keskusta-alueella kaupassa, niin tulee monta kertaa katselleeksi ympärilleen ja jään mietteliääksi mieheksi. Jokainen nainen tuntuu ostavan ruokaa vain itselleen ja tapauksesta riippuen koiralle tai kissalle. Olkapäällä on kassi ja päässä lippis sen merkiksi, että ollaan tulossa jumpasta. Hymyä ei kasvoilla näy, mikä on kurjaa, kun nuokin kasvot on hymyilemistä varten tehty.
Meneekö tyttö kotiin ja laittaa kissalleen sitä vähän parempaa kissanruokaa, lämmittää kookoskeiton tai kupin nuudeleita, istuu sohvalle, käärii jalkateränsä vilttiin ja lukee Trendin. Kuppi lämmittää ja kynttilä pöydällä, mutta kiva olis, kun vois kertoa jollekin miten päivä meni.
Elämä on siis periaatteessa ihan ok. On käyty koulut, työpaikkakin on saatu, harrastuksia on ja viikonloppuisin ei ole kavereista puutetta. Sillon tällön baarissa tai salilla tulee tavanneeksi hyvän tuntuisia tyyppejä, käydään ehkä leffassa tai kahvilla, mutta minkään muun aikaansaaminen tuntuu vaikealta, koska ihmiset ei tunnu kuitenkaan niin aidoilta kuin haluaisi. Missä on kaikki tavalliset ihmiset ja hyvät miehet? Missä on se tunne, että olis kuin kotiinsa tullu, ettei tarvis jännittää? Missä on se ihminen, johon voisi luottaa edes itsensä verran? Ettei tarvis pysyä etäisenä siksi, että pelkää taas käyvän niin. Entä jos se seuraavakin tuntuu jotenkin lapselliselta, tai sillä on rooli päällä ja seikkailee jollain ihmeellisellä aallon pituudella. Tai sitten se vaan haluaa pitää ”all options open”, eikä halua sitoutua edes alustavan deittailun verran, koska ”ei voi tietää mitä tulee huomenna vastaan”. Ehkä joku ilta se sitten laittaa taksitolpalta laskuhumalassa viestin, että ”sori, mutta en halunnu loukata”.
Onko ainoa keino tästä pois todellakin kehittää sopiva rooli ja sukeltaa nettiin? Ei, periksi ei anneta. Jossain päin maailmaa on pakko olla olemassa Se Oikea. Sitäkö se onni on? Pitääkö koko lista täyttyä, että elämä olisi täydellistä? Millä asioilla on oikeasti väliä, kun itselle sopivaa etsii? Jos kukaan ei ole täydellinen, niin onko onni sittenkin jokaisen saatavilla hyväksymällä paras kompromissi?
Tuntuu, että tavalliset, terveet ja kohtuullisuuteen, sekä arkiseen tutustumiseen ja rakkauteen uskovat ihmiset löytävät toisensa normaalista maailmasta ja tämän lajin extremeurheilijat jäävät salille, nettiin, tai muille deittiskeneille, jossa myös pysyvät – välillä pariutuen, sitten taas palaten.
Mutta mitä minä sitten haluaisin? Ehkä haluaisin tarjota sen kaivatun hymyn tytön kasvoille. Hymyn ilman sen kummempaa syytä.
Minä luen vielä pari kertaa uudestaan:)
"huokailee"
*huokailee ja sormettaa*
Sinun tapasi ei ole minun tapani.
"keskustelu asiasta kanssasi on päättynyt"
kertakaikkiaan. Hänen kannaltaan oivaltavin kappale oli kuudes kappale, joskin se samalla tuo esiin hänen mielestäni liian negatiivisen ja toivottoman käsityksen naissukupuolesta kokonaisuudessaan.
Tavallisen tytön perään haikailu... tuossa vaiheessa kirjoittajan pisteet laskivat. Ei kai kukaan halua tavallista tyttöä, mikä on edes tavallinen tyttö?
...meistä tavallisista jannuista haluaa juuri sen tavallisen tytön. Naiset voi haluta prinssejä, mutta miehet ei halua mitään kuninkaallisiin viittavaakaan.
Katsoppa esim. sinkut palstalta "Maailman tylsin tyttö" otsikolla kirjoitettu viesti ja minkälaisia vastauksia se on poikinut. Hyvä ettei kosintoja ole sadellut. Kirjoittaja oli käyttänyt muistaakseni nimimerkkiä "Harmaa lumi".
on tavallinen tyttö? Eikö juuri siinä tytössä, johon ihastutaan ole jotakin erityistä juuri sille ihastuneelle pojalle? Mitä virkaa on tavallisella tytöllä pojalle?
Mitä tekisit tavallisen tytön kanssa? Tavallisia asioitako? Mitä juttelisit tavallisen tytön kanssa? Tavallisia asioita: sää, työ, asuntojen hinnat? Miten rakastelisit tavallisen tytön kanssa? Tavallisen epäintohimoisestiko?
Kuka nyt tavallista haluaa, elämä voi muutenkin olla aivan liian tavallista ja arkipäiväistä haluamattakin.
Olisiko tuo tavallisen haluaminen seurausta siitä, että mies ei usko itsestään olevan oikein mihinkään? Tavallinen tyttö ei sitten hänen uskomuksensa mukaan vaatisi häneltä yhtään mitään vaan olisi tyytyväinen jo siihen, että hänellä nyt joku mies sattuisi olemaan. Passaisikin ihan mielellään jo pelkästään siitä ilosta, että on löytänyt jonkun tavallisen miehen itselleen, josta ei ole mihinkään muuhun kuin tavalliseen ja tylsään keskusteluun, elämään, seksiin. Alemmuudentunto ja intohimo puuttuu noilta tavallista tyttöä etsiviltä miehiltä?
tunnut olevan. Tuo sana 'tavallinen' kuuluu kai kaikkien meidän sanavarastoon monessa eri yhteydessä. Jokainen meistä varmasti ymmärtää mitä nim. Nimetön sillä tekstissään tarkoittaa. Tuntuu hieman turhalta tuo vänkäämisesi.
Voi olla että viritelmässäsi oli jotain perääkin, mutta tuota en ainakaan allekirjoita että tavallisen tytön haluava mies ei usko itsestään olevan oikein mihinkään.
Tavallinen mies uskoo itseensä ja siihen, että hän saa rakennettua onnellisen ja harmonisen elämän jonkun ihan tavallisen tytön kanssa. Tavallinen mies uskoo myös koko elämän mittaiseen kumppanuuteen ja toveruuteen sekä siihen että kiikkustuolissa vielä seisemänkymmpisinä yhdessä istutaan iltaaurinkoa katselemassa oman talon terassilla.
Ne jotka tavoittelee taivaita ja elää valtavien tunnekuohujen vallassa, vuoronperään huipulla ja pohjalla, voivat minun puolestani mennä menojaan.
Onnellisen elämän resepti on yksinkertainen.
kyllä, että Nimetön hakee normaalia naista itselleen. Joku voi puhua tavallisesta joku normaalista, samapa tuo.
Voiko tavallinen tai normaali nainen harrastaa vaikkapa laskuvarjohyppelyä tai jotakin muuta extremea? Tarkoitan vain sitä, että Nimetön suhtautuu hieman kapea-alaisesti naisten miehenhakukriteereihin ja pitää aktiivisia naisia jotenkin pelottavina ja pinnallisina.
Nimetön analysoi hyvin itseään, mutta naisista hän ei taida tietää tuon taivaallista.
sinkut - osiossa. Eikä sillä mitään merkitystä olekaan, mutta tavallinen tyttö on kaikkein paras. Niistä erikoisista yltiöprinsessoista ei saa muutakuin peräpukamat.
Tavallisuushan ei tarkota tylsyyttä. Se on tasapainoisuutta itsensä, sekä kanssaeläjien kanssa.
Nyt täytyy mennä rakastelemaan tavallisen tytön kanssa, ihan tavallisesti viikonlopun alkamisen kunniaksi, ja ihan tavallisesti sänkyyn. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö SITÄ muutoin (ja muuallakin) harrastettaisi.
ei lisättävää
tavallinen mies kuulostaakin mielenkiintoiselta. Tuskin kukaan normaali ihminen haluaa elää maanista elämää, mutta tunteet silti ovat ne, joiden varassa ihminen elää ja kokee elävänsä. Ilman tunteita on kuollut. Sitäkö tarkoitit nimimerkilläsi, toivottavasti et.
Jos jonkun tunteet heräävät juuri tavallisen naisen läheisyydessä, niin mikäs siinä. Vielä kuitenkin ihmettelen, että mikä ihme se tavallinen nainen oikein on? Jokin keskinkertaisuus vai? Ei liian älykäs, ei liian tyhmä, ei liian kaunis, ei liian ruma, ei liian mitään.
Muuten, elämä naisen kanssa on harvoin harmonista. :)
tasaisemmin, hitaammin ja paljon varmemmalla rytmillä kuin tavallinen meri, sillä siinä on paljon normaalia tiheämpää vettä.
Räväkkyys on yliarvostettua.
Pariskunta on ollut 5 vuotta yhdessä. Molemmat vähän kolmikymppisiä uran rakentaneita ihmisiä. Kaikki näennäisesti kadehdittavan hyvin. Lähes 400 000:n rivari, lähes 100 000:n autot. Maksettuja. Aktiivinen harrastava pariskunta. Extremeä, ja limiittejä haetaan yksilölajeista mm. maratooneista. Mies hieman naista menestyneenpi. Ei lapsia häiritsemässä, koira kyllä löytyy. Naisen koira.
Alettiin suunnitella sitovia valintoja elämässä. Häät ja lapsia. Mies oli jo päättänyt alkaa koti-isäksi, koska pääomaa oli kerätty tarpeeksi muutaman vuoden sapattiin. Mies puntaroi ja harkitsi kuukauden verran tässä hiljattain. Totesi, että EI. Osti naisen ulos asunnosta, muutti itse vuokralle, ja antaa naisen nyt asua omistamassaan asunnossa siihen saakka, kunnes tämä löytää itselleen kämpän.
Pääperusteena tälle jättämiselle: Koskaan ei saanut vain olla. Kalenteri jatkuvasti täyteen buukattu. Aina menossa. Aina yhdessä. Nyt mies on löytänyt uuden. Ihan tavallisen naisen. Pari vuotta itseään vanhempi. Edellinen oli muutaman vuoden nuorempi. Tämä antaa miehen olla, antaa tilaa. Mies aikoo edelleenkin jäädä koti-isäksi, jos luoja suo lapsia. Kumppani, jonka kanssa tätä suunnittelee, on vain vaihtunut tavalliseen naiseen, joka osaa myös rentoutua.
Tarina ei kerro minusta, vaan eräästä ystävästäni. Kaikki ovat onnitelleet miestä onnistuneesta valinnasta. Hyvästä ratkaisusta. Mies on myös selkeästi helpottunut.
Se aktiivinen nainen ahdistaa. Siihen myös mielestäni Nimetön kirjoituksellaan viittasi. Nainenhan voi harrastaa vaikka mitä, sivuoireena siinä vaan tahtoo tulla mukaan se miehen 'pakottaminen' mukaan näihin harrastuksiin. Tasapainoinen(tavallinen) ihminen pystyy antaa itselleen luvan myös vaan olla.
Aina ei ole pakko vetää limiitillä. Kertomani esimerkki ei ole ainoa, se on vaan tuorein. Aktiivisuus ja 'yhdessä tekeminen' ovat kohta(osalla jo on) miesten maailmassa kirosanoja. Passiivisuudesta tulee positiivista.
Passiivisuudesta tulee positiivista. Ymmärrän hyvin tämän ajatuksen. Passiivisuuden positiivisuutta voi monen olla vaikea ymmärtää. Puheemme takana on esisopimus, jonka mukaan aktiivinen merkitsee positiivista (myönteistä, toivottavaa) ja passiivinen negatiivista (kielteistä, epätoivottavaa). Se peittää taakseen ikivanhan viisauden hiljaisuuden ja rauhoittumisen hoitavuudesta. Useimmilla tuntuu olevan pakko, nimenomaan pakko, täyttää tyhjä väli toiminnalla, hiljainen väli puheella. Hiljaisuus pelottaa.
Työelämä korostaa aktiivisuutta. Työelämän puheessa aktiivinen on positiivinen. Ihminen on hyvä työntekijä niin kauan kun hän on aktiivinen. Mitä aktiivisempi, sitä parempi. Ja kun voimat on käytetty eikä uusia varantoja löydy, hän on valmis kaatopaikalle. Todellisuus ei ole tällainen, arki kylläkin on.
Passiivisuus on ehkä väärä sana. Ehkä parempi olisi hellittäminen tai rauhoittuminen.
Esimerkkitapaus ja monet muut tapaukset paljastavat myös miten kapea liikkumatila on sanan menestys merkityksillä. Ihmiset eivät halua katsoa käyttämäänsä kieleen ja tajuta miten se kaventaa ajattelua. Oikea käsite olisi taloudellinen menestys, mutta koska tämä on kiireinen maailma, niin ajan säästämiseksi käsite "taloudellinen menestys" lyhennetään muotoon "menestys" ja sitten unohdetaan mitä tehtiin. Harhaisesti luullaan, että kaikki menestys viittaa omaisuuden kartuttamiseen. Menestys on muutakin. Vaarallisempi virhe tehdään kun menestys ja onnellisuus kuvitellaan samaksi asiaksi. Oikein määriteltynä menestys voi tietysti ollakin onnellisuuden takana, se on mahdollista.
lähinnä sitä, että mielestäni on aivan yhtä kohtuutonta mieheltä vaatia naista olemaan ns. tavallinen nainen kuin naiselta vaatia miestä olemaan jonkinlainen prinssi. Molemmat vaatimukset ovat epärealistisia.
Se, mitä mies tarkoittaa tavallisella naisella sulkee pois naiseuden: tunteet ja niiden ilmaisemisen vapaasti. Jos tavallisuus merkitsee tasapainoisuutta, niin uskoisin että se mitä mies tarkoittaa tasapainoisuudella on eri asia kuin mitä nainen tarkoittaa sillä.
Miehelle tasapainoisuus lienee sitä, että tunteita ei pahemmin ilmaista, ainakaan niiden ääripäitä. Se on sitten tasapainoisuutta ja harmonisuutta. Naiselle puolestaan tunteiden ilmaisemattomuus on tasapainottomuutta. Ei naisen mielestä siinä, että yhdessä hetkessä on kyyneleet silmissä ja toisessa hetkessä nauraa vatsa kippuralla ole mitään epätasapainoista.
Eli kun mies etsii ns. tavallista naista hän itseasiassa etsii jotakin hyvin epätavallista; sellaista mitä ei ole olemassakaan. Itse en ainakaan tunne yhtään tuollaista tavallista naista, en sinkkua enkä parisuhteessa elävää.
Nimetön ihmetteli sitä, että nainen haluaa kunnollisen miehen, joka kuitenkin on vähän renttu jne. Nuo naisen ristiriitaiset vaatimukset hämmentävät miehiä. Mutta jos ajatellaan hieman tarkemmin asiaa, niin eikö juuri jokaisen tavallisen harmaavarpusmiehenkin sisällä elä pieni poika, joka haluaisi päästä ulos maailmaan leikkimään ja seikkailemaan... pojat on poikia... Mutta ehkä nuo tavalliset miehet eivät pysty sen tavallisen naisen kanssa leikkimään, vaan siihen tarvitaan sitten toinen nainen lisäksi...
taitaa olla kuihtumassa pois.
Räväkkyys voi olla joskus ihan paikallaan.
oleminen, siitä kai on kyse. Ihmiset eivät osaa enää vain olla ja nauttia siitä olemisesta. Omaa arvoa pitää suorittaa maailmalla ja jopa kotona.
Aktiivisuudessa sen sijaan ei ole mitään pahaa. Oleminen on itseasiassa hyvin aktiivista. Aktiivisuus on rentoutta, passiivisuus löysyyttä ja tylsyyttä, lössähtäneisyyttä. Sellainen rasittaa enemmän kuin pakonomainen suorittaminen.
Hyvin ilmaistu. Tätä ajoin takaa. Oleminen on aktiivista, usein vain aktiivisella elämällä tarkoitetaan juuri sellaista elämän täyttämistä.
on pysyvää. Virtaavaan veteen on moni vene kaatunut.
haisee.
Tunteellisuus kuuluu naiseuteen, kuin miehelle nyrkki silmään. Ts. tavalliseen ihmiseen.
Mies ilmaisee tunteensa hyppäämällä lentokoneesta, nainen taas nauramalla vatsa kippuralla miehen kertomille jutuille siitä lentokoneesta hyppäämisestä. Eikä toisinpäin. Tjsp.
Tavallisen naisen ja 'sen toisen' erottaa siitä, että tavallinen nainen antaa miehen hyppiä sieltä lentokoneesta päättömänä, eikä itse änge sinne mukaan, jos ei pyydetä. Miks 'naisten' pitää pyrkiä määräämään miehille 'oikea tapa' purkaa/näyttää tunteensa? Ja siinä kohtaa alkaa tulla niitä toisia leikkikavereita.
Tavallinen nainen ei tätä tee, ja siksi siitä kaikki miehet haaveilee. Jotkut onnekkaat sellaisen saa omakseen(kuten minä), niitä vain ei valitettavasti riitä kaikille halukkaille, jotkut joutuvat joksikin aikaa tyytymään nk. A-classtyttöihin, kuten kertomassani esimerkissänikin. Ei 'kukaan' mies halua perustaa perhettä sellaisen naisen kanssa, jolla on kalenteri jo valmiiksi täynnä.
Ja minä lähden nyt hakemaan tavallista naistani, tavallisesta työpaikasta, tavalliseen lauantai-illanviettoon, ulos syömään, myöhemmin pubiin keskustelemaan tavallisen ystäväni(joka on esimerkin mies) tavallisia asioita, juoden tavallista olutta(tummaa), ja kuten tavallista, ehkä myös myöhemmin juopuneena palaamme tavallisen naiseni kanssa kotiin, menemme tavallisesti nukkumaan, heräämme huomenaamulla tavallisen myöhään, rentoutuneina ja ilman kiirettä. Ah, mutta sehän onkin sunnuntai. Ei tarvitsekaan suorittaa.
Tavallisen tasapainoista turvallista elämää. Mutta minä vaan pidän tästä. Enkä muuta tarvitse. Eikä ollenkaan tylsää. Eikä tunteetonta.
siinä on riittävästi suolaa.
No nyt selvisi, että mikä tuo tavallinen nainen on. Tavallinen nainen ei tee yhtikäs mitään erikoista, kuten hyppää lentokoneesta, sillä hänen ei edes tee mieli tehdä mitään sellaista. Hänen tekee mieli tehdä tavallisia ns. naisille sopivia asioita.
Koska tavallisella naisella ei ole mitään intressejä itse tehdä mitään mielenkiintoista, hänelle riittää se, että saa nauraa vatsa kippurassa miehen tekemille mielenkiintoisille asioille.
Tavallisella naisella on aina kalenterissa tilaa muille kuin itselleen. Itselleenhän hän ei oikeastaan aikaa tarvikaan, koska hän on olemassa vain miestään varten. Miehen kalenteri voi olla täynnä toimintaa, joista kertomalla hän ilahduttaa sitten tavallista naistaan, joka ikään kuin pääsee tällä tavoin kokemaan turvallisesti toisen käden kautta kaiken sen, mitä hurjapää mies kokee todellisuudessa.
Tavallinen nainen on siis sairaalloisen epäitsekäs ja passiivinen nainen.
Nainen, joka on kiinnostunut myös omasta elämästään ja tykkää tehdä mielenkiintoisia asioita itsekin (huom. kotityöt eivät ole kenenkään mielestä kovin mielenkiintoisia asioita) on sitten prinsessa tai epäilyttävä itsekäs A-class-tyttö, joka tulee kiertää kaukaa. Hyi ollakaan, nainen joka ei ole tyytyväinen elämän sivustakatsoja!
että "tavallinen mies" on itse prinsessa, joka tarvitsee tavallisen naisen ihailemaan ja palvelemaan itseään.
edellisiin kirjoittamiini teksteihin. Toistan(tämän kerran): Nainen saa harrastaa vaikka mitä, kuhan se ei sitten johda pakonomaiseen miehen mukaan raahaamiseen. Tavallinen nainen tämän ymmärtää.
ps. En siedä tyhmyyttä.
pps. Minä ja naiseni ollaan älykkäämpiä, kuin te kaikki yhdessä. Hyvää yötä.
Niin, tavallinen nainen ymmärtää, että olisi hengenvaarallista hypätä lentokoneesta. Vai tarkoitatko kenties laskuvarjohyppyä? Jää hieman epäselväksi. Et taida itsekään tietää mitä tarkoitat? Kunhan kirjoittelet mitä päähäsi pälkähtää? Mitä tarkoitat "tavallisilla naisille sopivilla asioilla"? Mikä sitten sinun mielestäsi on nainen, joka omasta mielestään on "tavallinen" nainen ja harrastaa esimerkiksi vuorikiipeilyä? Mitä hänen mielestäsi kuuluisi sanoa itsestään? 'Ei, en ole TAVALLINEN nainen, sillä MINÄ harrastan vuorikiipeilyä.'....??????
Tämä on SINUN lausahduksesi, joka (niin kuin koko jankkaamisesi) ainoastaan viestii siitä, että sinulla selvästikin on ongelmia löytää mies, joka välittäisi sinusta sellaisena kuin olet ja koet syvää katkeruutta siitä, että toisilla naisilla, joiden kaltaiseksi SINÄ ET KOE ITSEÄSI on se kumppani, jota sinäkin rinnallesi kaipaat. No, tämä on ainoastaan sinusta lähtöisin olevaa pahaa oloa, ei liity millään tavalla kutsumiisi "tavallisiin" naisiin, jotka ovat siis sinulle suuri uhka, koska itse olet...outo???? Niinkö miehet ovat sinulle sanoneet? No, varmasti tietävät mistä puhuvat. Jokainen tekstejäsi lukeva tämän ymmärtää.
Jälleen SINUN sanojasi...luulisi, että alkaa hihat jo loppumaan??? Et varmaan ymmärrä tätäkään, koska taidat olla hieman yksinkertainen.
Taidat olla kovin kateellinen naisille, jotka hallitsevat hyvin työelämän, harrastukset, sekä omat että puolison kanssa yhteiset, ja lisäksi selviytyvät vielä kotitöistä ja perhe-elämän yhteensovittamisesta tämän kaiken kanssa...ja lisäksi harrastavat vielä nautinnollista seksiä rakastamansa miehen kanssa!
No, sinussa on selvästi suuri määrä itseinhoa, mikä varmasti on omiaan jo käännyttämään miehet luotasi. Opi arvostamaan itseäsi, mutta ennen sitä, koeta olla parempi ihminen niin muita kuin itseäsikin kohtaan.
aika sentään.
Minulla on mies. Minulle on perhe.
Meniköhän sinulta jokin asia ohi kirjoituksessani?
ihan tavallinen nainen...
tavallinen tai edes erikoinen nainen, vaan täyshullu. Siis tuo ihminen Merisuola -nimimerkin takana. Kuka tavallinen perheenäiti täällä kirjoittelis klo 05:15 sunnuntaiaamuna?
Perheellinenkin voi joskus käydä ulkona ystäviensä kanssa, ainakin meidän perheessä. En tiedä sitten, miten tavallisen naisen perheessä menetellään. ;)
Onneksi mieheni kestää sen, etten elä 24/7 vain häntä varten, vaan meillä molemmilla on myös omaa elämää. Itse soisin hänen menevän enemmänkin omia menojaan. Hän ei myöskään kauhistele erästä extreme-harrastustani, vaan päinvastoin pitää sitä mielenkiintoisena ja jännittävänä puolena minussa. Näin meillä.
koska noin kovasti yrität nyt itseäsi korostaa.
Niin mikä tuossa kuvailemassasi tekee sinusta jotakin muuta kuin tavallisen naisen? Siis mikä siinä on erikoista? Tavallinen nainenhan harrastaa, rakastaa, hoitaa duunin ja perheen, käy baarissa, leffoissa, - myös ilman miestään, opiskelee ja tekee kaikkea muutakin AIVAN TAVALLISTA!!!
Mitähän sinä nyt sitten kuvittelet itsestäsi sen perusteella, että sinulla on harrastus? Olet siis jotenkin hyvin special? Kummallista ajattelua, mutta hyvää joulunodotusta silti meiltä kaikilta (muiltakin) aivan tavallisilta naisilta.
Joskus kyllä..Naisena sanoisin,että "Elämä on matka ja jossain vaiheessa huomaa,että sen päämäärä on itse elämä".
että olet nainen, ja mitä ilmeisimmin jostakin hyvin katkera. Yhdestä kohdasta olin tekstissäsi kuitenkin samaa mieltä ja toivon, että itsekin noudattaisit neuvoasi, joka meni jotenkin näin: Kohtele itseäsi ja muita ystävällisesti.
Mitäs tässä itseään korostamaan? Halusin vain tietää, miten mies määrittelee termin 'tavallinen nainen'. Ja sieltähän se vastaus tulikin:
Mies ilmaisee tunteensa hyppäämällä lentokoneesta, nainen taas nauramalla vatsa kippuralla miehen kertomille jutuille siitä lentokoneesta hyppäämisestä. Eikä toisinpäin. Tjsp.
Myöhemmin samainen vastaaja taisi kyllä korjata käsitystään siten, että kyllä nainenkin voi harrastaa ihan mitä haluaa, kunhan ei pakota miestään mukaan.
Hyvä noin, pakottaminen on perseestä.
ollenkaan. Tulin vasta nyt keskusteluun mukaan, joten aiemmista kirjoittajista en tiedä kuka on kirjoittanut ja mitä. Luin tuon sinun kommenttisi ja siitä sain vaikutelman, että asettaisit itsesi hieman muiden naisten yläpuolelle, mikä vaikutti minusta kummalliselta ajattelutavalta.
aina olekaan, mutta ainainen tekeminen alkaa siihen johtaa. Täytyy saada vain ollakin. Nimimerkki 'Serpicon' kommentti asiaan oli hyvä.
Niin ja, tärkeintä ei ole päämäärä, vaan jatkuva liike. Eli, itse elämä.
Ei korjannut mitään. Toisti vain itseään(on se kumma kun ei mene kerrasta perille). Joten vielä kerran, ja katsoppa kellon aikoja ja päivämääriä hyvin tarkkaan.
>
Äläpä väännä tekstejäni, tai tulkitse niitä, koska et selvästikään ymmärrä. Etkä näe sitä ydintä sieltä.
Mitataanko kirjoituksen syvällisyys tekstin määrällä?
Pientä ennakkoasennetta? Nimenomaan miehet tuottavat ne analyyttiset tekstit täällä, naiset eivät siihen näemmä pysty.
Ei kaikki tarvitse olla aina niin syvällistä ja voi olla hyvinkin pohdiskelevaa..
Sanoisin 35,aika tarkalleen.
Niin paljon tekstiä että meinasi uni tulla silmään jo puolivälissä.
Mielenkiintoista tekstiä lisättynä hyvällä artikuloinnilla, selvästi sana hallussa. Kirjoitus perustui paljonkin jo itsestäänselvien näkökohtien oikeanlaiseen tulkitsemiseen. Paljon juuri sitä kirjoitusta mitä suurin osa naisista haluasikin lukea, varsinkin miehen kirjoittamana.
Kirjoittajan ikää on hankala alkaa määrittämään mutta tekstistä paistoi mielestäni nuoremman miehen ajatukset asioista. Vanhempi saattasi tulkita jotain osioita hivenen erinlaisella näkökannalla kuitenkin. Olisin valmis kyllä ottamaan sinun veikaamastasi pois n. kymmenen vuotta.
Kirjoittaja on ilmiselvästi aikas sielukas mies, ajattelee asioita laajalla näkemyksellä ja vielä ihan oikealla sellaisella.
Kirjoitus on kyllä monellekkin ihan lukemisen sekä myös ajatuksen arvoinen.
Veikkaan kyllä että alle sen. Vähän yli kolkyt. Kolmenkympin rajapyykkiin viitataan niin selvästi, siksi luulen että se on ylitetty hiljattain (tosin en lukenut niin tarkkaan, voi olla että vastaus oli siellä). Viime vuodet olleet rankkoja ja antoisia. Lähestyvä raja ja sen ylittäminen.
Pohdintaa, mutta minulle jäi hieman raskas vaikutelma. Joo, tottahan se on pintaa mitä me nähdään. Se voi olla pinnallisuutta tai sitten vain pintaa. Sitä pintaa, jonka alla piilevät ydinkysymykset. Ne, joita on vaikea itsellekin selvittää, ne sitten pulpahtelevat epämääräisinä haaveina ja pakonomaisena syöksähtelynä poiskarkaavien tavoitteiden perään.
Luopuminen on vaikeinta. Ja se on kuitenkin aina edessä.
Minusta haaveita voi olla. On vain oikein, että parinetsinnässä on kriteereitä. Pitää oppia hymyilemään unelmille ja näkemään ne oikeassa, leikillisessä valossa. Ei niiden edessä tarvitse silti lannistua. Riittävän hyvässä touchissa itseensä voi alkaa hyväksyä itseään. Omasta ainutlaatuisuudesta voi ammentaa.
Silmäluomesi luultavasti "lurpsahtivat" juuri siinä kohtaa kun kirjoittaja kertoi jo podenneensa 30-kriisin!
33V, on minun veikkaukseni!
Kenties oikeasta kohtaa mutta hän taisi vain viitata jonkun kertoneen mitä 30:ntä ensimmäistä ikävuotta pitää sisällään ja mihin ihminen suuntaa tämän jälkeen.
Luin kohdan jossa hän kirjoitti että, elämä on aika hyvin kuosissa, koulut käyty jne.
Kolmenkympin kriisi käyty läpi, mutta silti kulunut 3v on ollut paitsi elämäni kovinta niin parasta aikaa. Luulin ainakin hänen puhuvan itsestään!
Siihen perustankin tuon heittämäni 33V, eli kolmenkympin kriisi läpikäyty plus nuo mainitut kolme vuotta jotka hän mainitsee!
En voi olla väärässä, en vain voi, ymmärräthän! :)
Minulta jäi aloituksesta pois " voiko kukaan mies,paitsi Serpico".Tekstejäsi on aina kiva lukea,niissä on kaunis,rauhallinen poljenta..
Tuon saman raskaan vaikutelman myös minä olin "aistivinani" Nimettömän tekstistä,kuitenkin yhdessä haaveiden jäljelle jäämisen kanssa..
Ehkä lasken omaa ikäarviotani,tuohon päälle 30..33 tarkka veikkaus..Tavallinen suomalainen mies,vaimo jättänyt muutama vuosi sitten,elämä nyt tasaista ja turvallista,jkv.heikko itsetunto,ehkä lihonut eron jälkeen 15kg.Vaikeuksia lähestyä vastakkaista sukupuolta,vaikkei siihen olisi mitään syytä.
Nuo rullaverhot kävivät ala-asennossa tuossa kohtaa tekstiä. Luin kirjoituksen uudelleen alusta loppuun ilman nukahduksia ja siellähän se seisoi suoraa tekstissä.
Kannattais lukea kunnolla lävitse ennenkö alkaa esittään omia ajatuksia toisen kirjoituksesta.
Et todellakaan ole väärässä minä olin :)
Saattaahan se olla,että erosi kolmekymppisenä,kulki "pari vuotta kuin sumussa" ja viimeiset kolme vuotta on ollut sitten hyvää aikaa...Siis voi olla 35-36...ainakin naisen logiikalla:))
Kiitän!
Ps. Tosin luulen että f.n.k manipuloi meitä tuolla ikäkysymyksellä, ja sai meidät lukemaan tekstiä yhä uudelleen ja uudelleen etsien sitä...
Onnittelut siitä f.n.k:lle :)
Neiti hyvä, imartelet... ;-)
Mutta vielä tuohon kirjoitukseen. Alunperin en sitä jaksanut lukea silloin kun se oli siellä muualla. Nyt kun sitten luin niin voi olla, että sittenkin jäi paljon huomaamatta. Silmäilin vielä toisen kerran, koska mietin oliko mielikuvani oikea. Tarkkanäköisestä ja pistävästi ilmaistusta havainnoinnista jää usein vähän ...no, surumielinen kuva. Kaveri tuntee itsensä kuitenkin tosi hyvin ja tekee realistisia huomioita.Haaveita ja uskoa kauniiseen ja hyvään on. Ehkä useammat voisivat sanoa ääneen mitä näkevät ja mitä tuntevat.
Olisiko kyseessä mies joka ei vielä ole suhdetta lävitse käynyt?
Kyseessä saattaisi olla mies joka on myöhemmällä iällä herännyt ja haistanut tuon halun toiseen sukupuoleen. Haittana vaan on heikko itsetunto, mahdollisesti ulkoisesti ei ole itseään hyväksynyt.
Todellakin hänellä on varmasti vaikeuksia lähestyä vastakkaista sukupuolta, sen saa kirjoituksesta selville hyvinkin.
Hän on mahdollisesti erittäin tunteellinen mies mikä kyllä paistaa kirjoituksen luonteesta myös.
Lopputulos: Yksinäinen, ei pitempi aikaisia suhteita, mahdollisesti reilusti ylipainoinen tästä syystä ei sinut itsensä kanssa, sisältä liian analyttinen ja tunteellinen, ei omaa riittävän itsekästä ajattelua, Rakastava ja muita kunnioittava mies ?
Tuo saattaa olla totta,että myöhäisherännäinen(ei tullut mieleenkään omassa tulkinnassani)..Kirjoittajalla ei ole kaikki mennyt niinkuin ehkä kaksikymppisenä suunnitteli.Mielenkiintoinen ja hyvä ammatti ja turvallinen talous kuitenkin takataskussa.
Totta varmaankin myös se,että ei omaa riittävän itsekästä ajattelua ja että rakastava ja muita kunnioittava mies.
Lopputulos..Ulkonäköön tuijottavassa yhteiskunnassamme kirjoittaja on turhaan tuominnut itsensä yksinäisyyden vankilaan ja muiden tarkkailijan rooliin.Sielukas mies kaiken puolin.
"Ehkä useammat voisivat sanoa ääneen mitä näkevät ja tuntevat"
Onko se niin kamalaa,jos saa rukkaset?Tämä terveisiä tekstin laatijalle,jos hän tämän joskus lukee;)
"..tämä terveisinä..."
olet miellyttävä.
Äh..Serpicoa tietenkin,mutta niin se on;)
analyyttistä ja totuudenmukaista kyllä. Kirjoittaja myös uskaltaa rohkeasti katsoa itseään peiliin ja uskaltaa nähdä siellä totuuden. Rohkeata mielestäni ennemmin kuin pisteliästä. Se joka uskaltaa suunnata totuudenmukaisen ja analyyttisen tarkastelun itseäänkin kohtaan, on mielestäni rohkea. Muihinhan tällaisen tarkastelun uskaltaa aika moni suunnata.
Useamman meistä tulisi uskaltaa katsoa totuutta peilistä suoraan silmiin.
on monia, jotka voisivat rohkeasti katsoa itseään peiliin eivätkä hyökkäillä heti sellaista ihmistä kohtaan, joka siihen uskaltautuu.
Olen huomannut, että kun myöntää olevansa epätäydellinen ja tunnustaa mokansa ja virheensä saa pelkkää paskaa päälleen niiltä, jotka eivät samaan kykene omassa itserakkaudessaan ja muka-täydellisyydessään. Lohduttavaa huomata monesta tähän ketjuun osallistuneista, että ajattelevia ja tuntevia, rehellisiä ihmisiä vielä täältäkin löytyy.
ja sisäisen tasapainon saavuttaneena voi tehdä ihmeellisiä asioita. Usein nuo asiat hämmentää niitä joiden täytyy vielä esittää.
Jos esim. ammatillisesti uskaltaa myöntää oman rajallisuutensa ja epätäydellisyytensä, niin varsinkin nuoremmilta kollegoilta saa hämmästyneitä katseita. Varsinkin tällaisella alalla, jolle monet täydellisyyteen pyrkijät hakeutuvat ja jotka mahdollisesti vielä haluavat kompensoida jotain sillä vallankäyttö mahdollisuudella, jonka ammatti antaa.
Olen täydellinen.
Turhaan toki itsensä tuomitsee ja alkaa ajatteleen asioita liian syvällisesti. Tässä ulkonäiköis yhteiskunnassa sieltä vaan ei ole helppoa reittiä pois.
Harmi vaan sinäänsä kun todennäköisesti menee hyvä mies hukkaan, monellekkin varmasti varteenotettava kumppani ehdokas.
No okei, kirjoittaja on jotain kolmekybänen. So what? Miksi ihmeessä uhrataan serveritilaa miettiessä sitä, että minkä ikäinen kirjoittaja on? Oliko tässä tekstissä jotain uutta ja tajunnan räjäyttävää? Ilmeisesti.
Monet kirjoittavat tänne, ja osaavat tiivistämisen jalon taidon. Kukaan jaksa lukea mitään 3200 sanan messuja. Nykyaika on mitä on. Vittuako sitä voissa paistamaan ja kääntelemään. Ihanaa on kun mies osaa analysoida ja empatisoida ja kuka tietää mitä. Sitten pissitään hunajaa. Kovaa menoa keskustelupalstoilla.
Oli niin tai näin, naiset saa katsoa peiliin, muutakin kuin meikkaamistarkoituksessa.
Älä melskaa.Minusta tämä on mielenkiintoinen ketju;)))
"Osaisiko joku siirtää sen tänne ja "
[RAUTALANKAA]Maalaa kopioitava teksti siniseksi, klikkaa hiiren oikeaa näppäinätä ja valitse `Copy` tai `Kopioi`. Pidä hiiren osoitin tekstikentässä, johon liimattava teksti tulee ja klikkaa hiiren oikealla-> valitse`Paste` tai `Liitä` tai klikkaa hiiren keskinapilla. Myös pikanäppäimet (Ctrl C ja Ctrl V) toimivat operaatiossa.[/RAUTALANKAA]
Ohjeiden noudattaminen riippuu käytettävissä olevasta selaimesta sekä selaimen kieliasetuksista. Linkittäminen on yleensä suositeltavin vaihtoehto.
En ole ikinä rohjennut keltään kysyä,mutta nyt on ohjeet kirjallisena:)Ja Miami Vice kesken..
Kun joku päivä kerkiät,laita sitä rautalankaa lisää,vaikka joku nettiyhteys..
Mun yläpalkissa on "Tiedosto,Muokkaa,Näytä,Suosikit,Työkalut,Ohje"..Valikosta "Muokkaa" jää kolme ylintä "leikkaa,kopioi,liitä" harmaaksi,siis ovat toimintakyvyttömiä.Sitten kun värjään sinisellä ja painan hiiren oikealla,tulee valikko,mutta ei siinä mitään liitä tai pastea ole...;)))Ehkä parempi painua maate!
Pitäisi olla selaimesta riipumatta. Katsopa selaimen ohjeita siitä Ohje-valikosta tai netistä.
Taas.
Kenelle on vielä epäselvää, että miehen tunteet ovat voimakkaammat, kuin naisen?
Työ naiset haistakoon paskat !
Ei noin rumasti saa sanoa!Ehkä kuitenkin helpotti!Toivottavasti!
Välillä vaan vähän turhautuu ja päätä alkaa kivistään.
En huomannut vastaustasi päivällä...Selityksesi on hyväksyttävä..Parempi kiukuta täällä,kuin esim.huutaa täpötäydessä toimistossa;)
Huomattavasti parempi täällä kuin missään muualla. Sitä vaan välillä tarvitsee pienen hetken vähän mesuta et helpottaa hivenen huonoa oloa.
Tuonne ei mahtunut enää vastaamaan...
Kannattaisi ehkä lukea hieman aiempiakin viestejä, ennen kuin vetää johtopäätökset ihmisestä. Se, että kerroin olleeni ulkona ystävien kanssa selitti sitä, miksi perheellinen nainen on viiden aikoihin keskustelupalstalla kirjoittamassa. Sehän oli jonkun mielestä täyshullun merkki. Toisaalta, perheenäidithän heräävät usein viiden aikoihin sunnuntaiaamuisin ja monesti muulloinkin...
En pidä itseäni muiden yläpuolella olevana. Pidän vain tavallista naista etsivää miestä epärealistisena, koska mielestäni tavallista naista ei ole olemassakaan.
tai sitten olemme kaikki niin sanotusti 'tavallisia' naisia kukin omalla tavallamme! Hyvää joulua! :)
Minä olen lukenut tekstejäsi ja minusta ne ovat mukavia,monipuolisia,haastavia...
Mitä taas tulee vastaukseesi "palstalla olosta".Itse olen silloin kun huvittaa,enkä selittele kenellekkään.Enkä tule selittelemään:)
Ja sitten itse asiaan,tuohon "tavisnaiseen" tai yleensä "taviksiin"..Sen voi varmaan käsittää monella eri tavalla.
Aikuisten tavismaisuus ei ole mielestäni pelkästään negatiivinen ilmaus,kyllä se pitkälti elämän realiteettien hyväksymistä.Ehkä "nimetön" tarkoitti tuota?
Onhan meitä pää pilvissä kulkijoita,toki..
Jos itse laittaisin profiilitekstin,esittely olisi mitä varmimmin..
"Ei mistään kotoisin,ei minkäänlainen tavallinen nainen hakee filosofian tms.professoria puolisokseen,koska viihtyisi varmaan mitä parhaiten hänen seurassaan"
En viitsi laittaa hakua,koska epäilen että vastauksia ei tulisi kovinkaan monta,ei ainakaan todellisia;)
Uskoisin,että "nimetön" tarkoitti myös tuota,joskin niissä hänen tarkoittamissaan ilmoissa naiset kuvaavat elämänsä todella mielenkiintoisiksi,värikkäiksi ja monipuolisiksi.Toki kaikilla on siihen oikeus,mutta onko se todellisuutta parinetsinnässä,on kokonaan toinen juttu.
vastauksellani "palstalla olosta"? Sinäkö vastasit tuolla aiemmin minulle käyttämättä nimimerkkiäsi?
Nimettömän kirjoituksen perusteella sai sellaisen kuvan, että hänen maailmassaan ei muunlaisia naisia olekaan kuin niitä, jotka elävät pää pilvissä. Koska itse en tunne sellaisia naisia, niin pidän melkoisen kapea-alaisena keskittymistä juuri tuollaisiin epätavallisiin naisiin ja vetämällä siitä negatiivisen naiskuvan itselleen. Toki Nimeton osasi loistavasti kuvata tätä nykyajan henkeä mitä tulee parisuhdemarkkinoihin.
Joskus on hyvä hieman kärjistää asioita kirjoituksissaan, koska silloin saa kärkevämpiä ja ehkä rehellisempiäkin vastauksia, joista voi jopa oppia jotakin.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että Nimettömän etsimää tavallista naista ei ole olemassakaan - siis juuri hänen toivomaansa tavallista naista - kaipa hän nimittäin olisi jo löytänyt sellaisen naisen, jos kerran kyse on tavallisesta naisesta: tavallisia naisiahan luulisi olevan pilvin pimein, jos kerran tavallisia ovat.
En osaa sanoa, minkälainen ilmoitus vetäisi miehiä kuin kärpäsiä. Tämän viestiketjun perusteella saisit paljon vastauksia tuollaiseen ilmoitukseesi, mutta vaihda tuo professori tavismieheen...
mieluummin normaalista naisesta.
Hyvää Joulunaikaa
En vastaile kuin "f.n.k:lla",rekattuna "naang-saau"..Joskin aiemmin käytin "frida kahloa" ja "blondimummoa" ja jotain rumaa ankanpoikasta tms.en enää edes muista,niistä jo aikaa..
Tuon kommenttini "palstalla olosta" voit jättää omaan arvoon.Kirjoittelen pitkälti tajunnanvirralla ja touhuan 100 muuta asiaa samaan aikaan,miksi vastasin,jäi jostain aikaisemmasta tässä ketjussa,mieleen selittelysi palstalla olosta..
Summa summarium.Jos laitan sen ilmon,laitan "tavisprofessorin"..;))))
tänään, sori. ;) Juu, mitäs sitä palstallaoloaikojaan kenellekään selittelemään. Outoa kyllä, että jotkut vetävät johtopäätöksensä klo viiden aikoihin aamulla kirjoittelemisesta niin pitkälle... :)
Taisit kokonaan unohtaa tämän:
Mies ilmaisee tunteensa hyppäämällä lentokoneesta, nainen taas nauramalla vatsa kippuralla miehen kertomille jutuille siitä lentokoneesta hyppäämisestä. Eikä toisinpäin. Tjsp.
Eikä toisinpäin joo. Mitä se nainen sitten ilmaisee hyppäämällä lentokoneesta?
Viittasin kirjoittamaasi tekstiin:
Kyllä vaan on epätasapainoista naisten mielestä. Mies on Miehekäs, turvallinen, tasainen jne. Ei itkupilli, tai muukaan. Mies on sellainen, joka rauhoittaa naisen tämän tunteidenpurkauksissa, eikä toisinpäin. Mies menee sitten istumaan muurahaispesään purkaakseen omansa. Valitettavaa, mutta totta - nainen ei 'osaa' tukea miestä samalla tavalla kuin mies naista tunteidenpurkauksissa, nainen ei myöskään aiheuta miehelle samanlaisia tunteidenpurkauksia kuin mies naiselle(tekemällä yleensä väärin).
Nainen kyllä osaa tukea miestä arkisissa asioissa, ja hyvin tämän asian osaakin. Miesten tunteidenpurkaukset ovat semmosia, mihin nainen ei osaa suhtautua.
En tunne yhtäkään miestä, jolla tunteet (hyvät tai huonot) heräisi mistään naisen harrastuksista. Tuetaan ja hyväksytään. Ja koska olen mies, en voi tietää miksi nainen hyppii lentokoneesta, hyväksyn asian kuitenkin. Jos naisen on pitänyt ottaa munat suhteessa, niin ehkä nainen silloin tarvitsee niitä samantapaisia tunteiden purkukeinoja kuin mies?
En tiedä, enkä välitä siitä mikä 'toimii' yleisellä tasolla. Tiedän mikä 'toimii' omassa suhteessani, se on kaikkein tärkeintä. Ja olemme ehkä poikkeus, mutta mies ja nainen voivat todellakin elää harmoniassa ja yhteisymmärryksessä hyväksyen toistensa erilaisuuden.
Esitin myös samaisessa viestissä kysymyksen, johon en (hmm.yllättäen) saanut vastausta.
Mielenkiintoista tekstiä ja paljolti totta,mitä tulee analysointiisi miehen ja naisen välisestä kanssa käymisestä.Kun joskus löydän oman "tavisprofessorini" on hänen ehdottamasti,yksi tärkeimmistä luonteenpiirteistä oltava kyky rauhoittaa minut,kun "koko maailma kaatuu niskaan,eikä huomista tule,kun kaikki asiat menee päin mäntyä".Yksi tärkeimmistä luonteenpiirteistäni tuossa suhteessa on lukea sama hänestä,vaikkei hän sitä kenties kykene,edustaessaan suomalaista keskivertomiestä,verbalisoimaan.Naisena,minä luen merkit,tiedän ja tunnen arvomaailman,ne tärkeät asiat,jotka liikuttaa..."Kun haluttua ylennystä ei tule ja pahin vihamies sen saa sen".."Kun pomo ei tajua".."Kun verovirasto ei ymmärrä..".."Kun ne saatanat putkimiehet eivät tule sovitulla ajalla"..jne.
Katsoisin sukupuolesta riippumattoksi tekijäksi,ihmisen tarpeen kykyyn ilmaista tunteitaan sanojen kautta.Valitettavan usein se kyky keskivertosuomalaiselta mieheltä puuttuu.Seurauksena on ..."umpimielisyys"..karmeana ääripäänä "ilmavoimiin lähteminen"oman käden kautta.Suomalaiset miehet taitavat olla edelleenkin maailman tilastoissa ihan kärkisijoilla noissa edellistä lausetta mittaavissa asioissa.
Se menee näin(tilastoista viis).
Mies pitääkseen naisen:
- Kehu häntä.
- Halaa häntä.
- Suutele häntä.
- Pidä häntä hyvänä.
- Rakasta häntä.
- Silitä häntä.
- Kiusottele häntä.
- Tee hänen olonsa mukavaksi.
- Suojele häntä.
- Pidä hänestä kiinni.
- Tuhlaa häneen rahaa.
- vie hänet ulos syömään.
- Kuuntele häntä.
- Välitä hänestä.
- Keskustele hänen kanssa.
- Tue häntä.
- Mene hänen vuokseen maailman ääriin.
Nainen pitääkseen miehen:
- Ole alasti.
- Tuo olutta.
Muu on toisarvoista sananhelinää.
Tuota minä olen aina ihmetellyt,kun se tepsii kuulema mieheen kuin mieheen,tuo "olutta ja alasti",oli sitten mies;pappi,lukkari,talonpoika,kuppari..rikas,rakas,köyhä tai varas..väsynyt,virkeä,vihainen,ilkeä..
"hassua"
minä halua määrätä miehen tapaa purkaa tunteitaan. Tärkeintä on se, että ne saa jollakin tapaa purettua ja että kommunikointi toimii naisen ja miehen välillä. Täytyy myöntää, etten välttämättä ihastuisi, jos mieheni olisi yhtenään itkemässä olkapäätäni vasten. :)
Tarkoitin sitä, että uskoakseni ns. tavallista naista etsivä mies ei kestä nimenomaan naisen tunne-elämän vaihteluita, vaan haluaa sellaisen "harmonisen" suhteen, jossa tunteetkin noudattavat jotakin ihmeen loogista purkautumiskaavaa tai pikemminkin tunteita yritetään viimeiseen saakka peitellä (siis sellaisia vähemmän ihastuttavia tunteita), jotta ns. harmonia säilyy.
Itse erästä extreme-lajia harrastaneena voin sinulle kertoa, ettei minulla ole tavoitteena munien kasvattaminen, vaan harrastus on minulle jännittävää, arjesta irrottavaa ja erittäin mieluista vapaa-ajan viettoa. Se kehittää minua myös henkisellä tasolla, koska on melko vaativaa ja kokonaisvaltaista.
Sivumennen sanoen saattaa olla, että munaa minussa on enemmän kuin monessa tavisäijässä, mutta sitä minussa oli jo ennen harrastuksen aloittamista ja mieheni tapaamistakin.
Eikö naisesi tekemiset herätä sinussa minkäänlaisia tunteita: iloa, ylpeyttä, kiinnostusta, ihailua, halua nauraa vatsa kippurassa? Kummallista. Onko kaljapullon tuominen ja alasti oleminen ja siihen liittyvä toiminta ainoita naisen sinussa tunteita heräämään saavia tekoja?
mitään suuria tunteita herätä. Älä nyt hölmö ole. Se on toisen huomioonottamista, eli niiden tunteiden ylläpitoa.
Ilmeisesti ymmärsit nyt pointtini siitä mitä miehen tulee olla, yhyy_yhyy-kunnon miehet ei vaan kelpaa. Mies voi puhua tunteistaan(suuristakin) varman hillitysti.
Naiseni tekemisistä ja sanomisista sen verran että, uskoakseni monellekaan miehelle ei ole niin hienoja asioita sanottu naisen puolelta kuin minulle.
Tässä parit esimerkit - eräänä iltana muutama tunti seksin jälkeen minulle sanottiin, 'sinä todellakin tiedät, mitä sinä teet.' Se oli N I I N tunteella sanottu, jotta siitä ei voinut olla tulematta hyvää mieltä. Kouristi vatsan pohjasta, sen tietää koska sitä tarkoitetaan, ja koska se on vain pölpötystä. Toinen asia.
Hän väittelee tohtoriksi, ja sanamuoto tarkasti miten tämän minulle ilmaisi menee näin, 'olet sen arvoinen mies, että minä ryhdyn tekemään sitä väitöskirjaa mahdollisimman pian, jotta sinä voit ylpeä minusta.'
Nyt sitten, jotta sinä et pääsisi leimaamaan naistani omanarvontunnottomaksi jnep. niin kukaanhan ei toisen vuoksi mitään väittele, ja minä todellakin tiedän tämän, mutta se, että hän HALUAA olla minun yksi ylpeydenaiheeni(tavismiehen), tuo hyvää mieltä.
Siitä huolimatta tykkään yhtäpaljon siitä, kun hän esmes tekee ruokaa, tuo sitä kaljaa, tai saan katsella ja kosketella hänen alastonta vartaloaan. Eli, sekin pelkästään riittäisi.
tunteesi herää siitä, että nainen tuntee voimakkaasti jotakin positiivista sinun tekemisistäsi.
Voisitko uskoa, että nainenkin haluaisi tuota samaa, aivan kuten naisesi sanoi, että haluaa väitellä tohtoriksi, jotta sinä olisit ylpeä hänestä? Se voi hyvinkin olla, ettei naiselle riitä pelkästään se, että mies on tyytyväinen kun hän tekee miehen tyytyväiseksi. Onneksi teet naisesi kuitenkin sänkykamarin puolella tyytyväiseksi, se pelastaa jo paljon.
Tietenkin naisella on sekundäärisenä viettinä hoivavietti, mutta se ei ole naisen ensisijainen tarve.
Osuit asian ytimeen.
Nimenomaan myös nainen haluaa tuota samaa,eikä vain pelkkää sanojen helinää..
Mielestäni tavisäijän(=tavisprofessorin):))) on helppo ja mukava kuulla tuota kaikkea naiseltaan,kun nainen on sopivasti kaksi askelta perässä.Ongelmia saattaa monesti syntyä,jos nainen saavuttaa jotain miestään enemmän,"pentti arajärviä ei kasva joka oksalla",ja ko.tyypin omat meriitit ovat varmasti helpottavina tekijöinä kestää naisensa urakehitys.Mutta jos miehellä ei niitä meriittejä ole?
minun tulkintani asioista - vaan sinun.
Minun tunteeni ovat heränneet jo ennemmin, nyt niitä 'vain' ylläpidetään, ei siihen mitään ihmeakrobatiatemppuja tarvita. Samoin kuin naiseni tunteet ovat heränneet jo aiemmin. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö toiselle voi tuottaa hyvää mieltä sanoin ja teoin.
Ei täällä tarvita mitään extremeä(ja nyt - sitä kyllä on, mutta sitä ei tarvitse korostaa).
Täällä ei luvata mitään sellaista, mitä ei pystytä pitämään. Tehdään niinkuin on sovittu. Niin mitä siinä sitten mitään pelastettavaakaan on. Kaikki kun pidetään kunnossa ei tekohengitystä tarvita. Molemminpuolinen tyytyväisyys on taattu.
ps. kaikki muutkin kamarit on kyllä hallussa. En silti imuroi.
ja tittelit on vain sitä varten, jotta niillä voi sopivassa kohtaa kolauttaa nenille hyppiviä.
Ookoo. Olen käynyt amiksen. Anoppilassa naiseni(joka on akateeminen) on aikanaan esitellyt minut peilikuvanaan. Hänen mielestään meillä on VAIN yksi ero sukupuolen lisäksi - minä olen kuulemma hiukan älykkäämpi. Minun mielestä se on toisinpäin - hän on älykkäämpi.
on tärkeää ja hyvä on, että teillä ollaan molemminpuolin tyytyväisiä.
En tarkoittanutkaan, että naisen pitäisi tehdä akrobaattisia temppuja herättääkseen miehessä tunteita. Tarkoitan sitä, että nainen kaipaa tulla kokonaisvaltaisesti rakastetuksi sellaisena kuin on, kaikkine puolineen.
Itse en olisi tyytyväinen mieheen, jolle riittäisi se, että olen katsottavan ja kosketeltavan näköinen ja tuon oluen pöytään (tai sinne sohvalle :). Se, että mies on saanut naisesta kaiken sen minkä tarvitsee ja haluaa, kun on saanut seksiä ja hoivaa (ja ihailua), ei herätä eikä ylläpidä kiinnostustani eikä tunteitani miestä kohtaan. Tai sanotaan nyt näin, että se ei riitä vielä mihinkään.
>>>>Itse en olisi tyytyväinen mieheen, jolle riittäisi se, että olen katsottavan ja kosketeltavan näköinen ja tuon oluen pöytään (tai sinne sohvalle :). Se, että mies on saanut naisesta kaiken sen minkä tarvitsee ja haluaa, kun on saanut seksiä ja hoivaa (ja ihailua), ei herätä eikä ylläpidä kiinnostustani eikä tunteitani miestä kohtaan. Tai sanotaan nyt näin, että se ei riitä vielä mihinkään.
...saitpas mut sanattomaksi...(taas)
Minä vaan kuulun sulle.
Enpä kutsuisi teitä kumpaakaan kovin tavallisiksi äijiksi ja muijiksi. ;) Et taida itsekään pitää miestäsi tavallisena...
Jostakin syystä tavisäijäsi halusi kuitenkin luoda tuollaisen kuvan itsestään? Tietysti jokaisella on oikeus puolustaa mitä tahansa hyvänä pitämäänsä asiaa ja jollekin se voi olla tavallisuus.
Itsensä näkeminen jonakin muuna kuin vain tavallisena voi ainakin näin Suomessa olla jotakin sellaista, mitä ei oikein suvaita, vaikka jokainenhan meistä on jollakin tavalla erikoinen ja muista poikkeava. Mutta sallittakoon jokaiselle olla juuri niin tavallinen omissa silmissään kuin haluaa olla. :)
Minulle sana tavallinen herättää seuraavanlaisia mielikuvia: tavanomainen (runsaudenpula jossakin asiassa), sopii tiettyyn muottiin, tylsä (ei herätä mielenkiintoa, koska joka paikassa näkee sitä samaa ja siihen on jo siis tottunut), ihan kiva ja käyttökelpoinen, mutta siihen se sitten jääkin; jos olisi varaa parempaan niin en ottaisi jne.
Jotenkin tavallinen ei riitä ihmiselle: aina haluaa jotakin vielä enemmän. Inhimillistä.
Keskustelussa tavisäijistä ja tavismuijista,pitäisi tietenkin kunkin keskustelijan kohdalla olla tiedossa,mitä tämä kulloinkin foorumisti pitää sitten ei-taviksina.
Itselläni listautuu esimerkkeinä Jörn Donner,Jorma Uotinen,Pentti Linkola ja kaikki vastaavat iki-ihanat murmelit,jotka erottuvat suuresta massasta,joko luovuutensa tai hulluutensa tai luovan hulluutensa puolesta:)
piti olla ..."kulloinenkin foorumisti"
tavallista, tai olemme tavallisia. Kuvailin parisuhteen kannalta itsestäänselviä(=tavallisia?) asioita. Olemmeko siis tavallisuudessamme erikoisia tavallisuuden korostajia - tämä tekee meistä yksilöllisiä/poikkeavia? Ei. Me olemme ihan taviksia - massaa. Jos otamme toisemme huomioon, ei sekään ole mikään erikoisuuden/poikkeavuuden merkki - se on päivänselvä asia.
Erikoisuuden ja yksilöllisyyden tavoittelu johtaa väistämättä itsekkyyteen, joka myös tekee parisuhteessa elämisen mahdottomaksi, koska ei sisäistä tässä keskustelussa mainittuja itsestäänselvyyksiä. Parisuhde ei myöskään voi 'kilpailla' yksilön kanssa.
tavallisesta poikkeavat ihmiset voivat ottaa toisiaan huomioon ja elää hyvää parisuhdetta.
Jos katselee avioerotilastoja, niin mainitsemasi kaltainen tavallisuus taitaa ainakin siinä valossa olla hyvin epätavallista.
Ihminen voi olla tavallisesta poikkeava yrittämättäkin. Tavallisempaa lienee se, että ihmiset yrittävät olla mahdollisimman tavallisia kuin epätavallisia. Se on kumma juttu se.
Hieno kirjoitus,juuri noinhan se on.
Tuo pohdintasi.Tuossa saattaa kuitenkin piileä lievä narsismin vaara.Tai sitten ei.
että ihminen voi poiketa massasta ilman erikoisuuden ja yksilöllisyyden tavoitteluakin. Ei tavanomaisesta poikkeavuus tee automaattisesti ihmisestä itsekästä. Mikä ettei sellaisellakin ihmisellä voisi olla hyvä parisuhde. Eikä nykyisten avioerotilastojen valossa ole ollenkaan itsestäänselvää ja tavallista se, että kumppanit ottavat toisiaan huomioon. Tietenkin sellainen kuuluu toimivaan parisuhteeseen, mutta mikään itsestäänselvä asia se ei suinkaan ole. Sitäpä kai Nimetönkin tekstissään tarkoitti.
on luonnostaan erikoinen(mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) sehän on tälle ihmiselle tavallista. Minähän puhuin erikoisuuden TAVOITTELUSTA, joka taas tietääkseni on ihan eri asia?
Mikä piru meidät ihmiset saa tavoittelemaan tuota erilaisuutta? Ainakin haavekuvissa. Aivopestyjä?
Niin, riippuu kenen vinkkelistä asioita katsotaan tuo tavallisuus tai siitä poikkeaminen. Siksipä Nimettömän näkemys tavallisesta naisesta on hänen toivekuvansa, jota ei välttämättä ole edes olemassa. Ehkä hän etsii ns. perinteistä naista, joita nykyisin enää harvemmin kohtaa.
Itse miellän tavallisuuden jostakin syystä johonkin täysin ennalta-arvattavissa olevaan ja siksi useimmiten tylsään asiaan. Mutta toki ottaisin mieluummin tavallisen miehen kuin esim. narsistin itselleni. Onneksi ei tarvitse tehdä kumpaakaan.
Enkä ole kanssasi eri mieltä.Mutta ketkä poikkeavat massasta? Lopunperin ihmiset ovat hyvin samanlaisia jopa eripuolella maailmaa,täysin eri olosuhteissa...
Minä piruparka joudun vielä vanhoilla päivilläni etsimään,vielä viimeisen kerran..Aion löytää niin hyvän,ettei tarvi enää ikinä vaihtaa;)
tietyllä tavalla totta. Harvoja ovat ne todella persoonalliset ihmiset.
Toisaalta, mikä sitten on massaa? Jokainenhan jollakin tavalla erottuu kaikista muista ihmisistä. Ainakin itse löydän jokaisesta tuntemastani ihmisestä jotakin omaa, jota ei ole kellään muulla.
Jos suurin osa kuuluu massaan ja on taviksia, niin miten ihmeessä tavissinkuilla on niin vaikeaa löytää sopiva tavispuoliso itselleen? :) Onko syynä juuri se, ettei hyväksytä itseään sellaisena kuin on, vaan yritetään olla jotakin tavallisesta poikkeavia? Kuulostaa kyllä liian rasittavalta tavalta elää, joten miksi vaivautua sellaiseen. Enpä usko, että monikaan itsestään esim. sinkkupalstalla yltiöpäisen aktiivisen ja jännittävää elämää elävän vaikutelman antajista todellisuudessa sellaista elämää elävät tai edes haaveilevat elävänsä. Siispä Nimettömän kannattaisi heittää huolet pois ja tutustua noihin "extreme-naisiin" ennakkoluulottomasti.
Parhaiten se löytyy, kun ei edes etsi.
Älä nyt liian hyvää ainakaan etsi, vaan tavista vain... ;)
en ole koskaan tavoitellut mitään erilaisuutta/erikoisuutta. Joten en tiedä, enkä välitä - teen vain niinkuin hyvältä tuntuu.
En myöskään ole koskaan haaveillut mistään poikkeavuudesta tai lahjakkuudesta. Kai ne on niitä tyttöjen prinsessaunelmia(nykyään vissiin poikienkin?).