Ollaan oltu yhdessä yli vuoden ja melkein koko sen ajan mies on lupaillut asioita ja jättänyt niitä tekemättä. Esim. sovitaan että vietetään ilta yhdessä, lähdetään vaikka jonnekin ulos, lopulta mies ei ehdi, kun on kaverit/harrastukset jne. Samalla valittaa et mä en voi tulla esim. sen luo niin usein kuin se tulee mun luo, vaikka sillä on oma auto niin kai sen on helpompi tulla ja autolla kestää matka meille n.10 min. silloin kun mulla menisi joku tunti sen luo junilla/busseilla jne. Tänäänkin lupasi tulla meille sen yhden pelin jälkeen, puhui et muut menee jatkoille mut se ei mene vaan tulee mun luo, mut meni näköjään, ja kun soittelin monta kertaa sanoi koko ajan et tulee kohta, ei voinut sanoa suoraan että ei ehdi tulla, vaan lupaili että joo nähdään, just. Koko ilta meni hukkaan, kun odottelin sitä, olisin voinut lähteä kavereiden kanssa ulos. En voi ikinä luottaa jos sovitaan jostain, et se toteutuu, aina joudun olemaan varuillani, et jos sille tulee jtn yllättävää menoa tai kaveri pyytää käymään,niin tottakai se heti juoksee sen luo, välittämättä meidän suunnitelmista. Kaikki meidän suunnitelmat kaatuu aina sen kavereiden/harrastusten takia. Käydään jossain n. kerran 2-3 kk:ssa. Alkoi jo ärsyttää sen koko aikainen odottelu, haluan tehdä asioita enkä istua koko ajan kotona odottamassa sitä. Ollaan puhuttu tästä monesti ja viimeks mies sanoi että tajusi että kavereiden kanssa ei voi aikoinaan mennä naimisiin, niin aikoo viettää mun kanssa enemmän aikaa, mut sitä kesti pari pv vaan..
miehen turhat lupaukset, kannattaako jatkaa?
kyllästynyt
114181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mies ei ole valmis sitoutumaan sinuun. Jos mies oikeasti rakastaisi sinua ja haluaisi tulevaisuuden kanssasi, hän järjestäisi aikaa teille. Aikaa järjestyy aina kun sitä oikeasti haluaa järjestää. Älä tuhlaa elämääsi odotteluun. Sinulla on oikeus täysipainoiseen suhteeseen miehen kanssa, jolla on samanlainen käsitys seurustelusta kuin sinulla. Tällä nykyiselläsi ei selvästikään ole.
Jos et kuitenkaan halua erota, niin anna hänen maistaa omaa lääkettään. Tämä on kuitenkin riskialtista toimintaa ja lapsellistakin, mutta toimii joissain tapauksissa. Joko mies tajuaa, miltä sinusta hänen käyttäytyminen tuntuu ja on valmis muuttumaan tai sitten tilanteenne vain pahenee ja mies alkaa syyttelemään sinua yhteisen ajan vähyydestä, menemisistäsi etc. MUTTA, eikös molemmat antaisi sinulle kaipaamiasi vastauksia?
Todennäköisesti mies miettii eroa jo nyt, mutta on vaan niin pelkuri ettei sano sinulle siitä mitään. Odottelee, että kyllästyt ja jätät hänet. Niin hän pääsee helpolla.
Tämä kuvio on nähty. Nykyään minulla on mies, jolla on samanlainen käsitys seurustelusta kuin minulla enkä voisi olla onnellisempi. Hän on mies isolla M:llä eikä mikään huonon itsetunnon omaava pelkuri.
Mieti tarkkaan tilannettasi ja elämääsi, sillä SINÄ itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi. Ei kukaan muu. Meillä on vain yksi elämä. Älä hukkaa sitä.
Tsemppiä ja rattoisaa joulua!
-Mei
"Todennäköisesti mies miettii eroa jo nyt, mutta on vaan niin pelkuri ettei sano sinulle siitä mitään. Odottelee, että kyllästyt ja jätät hänet. Niin hän pääsee helpolla. "
Tuota mulle ei tullutkaan mieleen, että se voisi odotella kunnes kyllästyn.. Kyl se mulle puhui kerran kun riideltiin että ehkä olisi onnellinen jonkun muun kanssa, sitten kun oltiin taas hyvissä väleissä ei siitä enää puhuttu.
Kiitos paljon kannustuksesta!
P.S äsken selvisi että se on edelleen juomassa ja ei mennyt jopa töihin sen takia, soitti mulle tos kännissä, meni lopullisesti hermot!
ajatellut että miehellä voi olla alkoholiongelma? Ehkä hän omalla tavallaa haluaisi olla sinun kanssasi ja aina kun sanoo että "oon just kohta lähdössä sinne" niin todellisuudessa näin ajattelee. Joillekin vain se alkoholin houkutus on suurempi mitään, eikä osata lopettaa ajoissa kun kerran on aloitettu. "Jos vielä joisi yhden.."-ajattelu on kierre, josta on vaikea päästä.
Mutta olipa niin tai näin, ei se elämä alkoholisti miehen kanssa ole varmasti elämisen arvoista sekään. Olet ansainnut jonkun paremman!
eli kyllä sillä on alkoholiongelma ihan selvästi, ennen joi usein ja paljon kerralla, nyt harvemmin (n.1-2krt/kk) mutta silloinkin paljon kerrallaan ja juomisputki saatta kestää parikin päivää.. Mut niissä tapauksissa kun se lupasi tulla kohta, niin se oli autolla, eikä tietenkään juonut... Mut välillä meidän suunnitelmat sivuutettiin kun mies lähti juomaan kavereiden kanssa...:/
"Mieti tarkkaan tilannettasi ja elämääsi, sillä SINÄ itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi. Ei kukaan muu. Meillä on vain yksi elämä. Älä hukkaa sitä. "
Tämän neuvon antaisin minäkin nimimerkillä kokemusta on. Lisäisin vielä, että älä menetä ystäviäsi tyhmän miehen vuoksi.
Oma entinen poikaystäväni ei kahdessa ja puolessa vuodessa tapojaan muuttanut.Elävästi edelleen muistan ne lukuisat kerrat kun odottelin herraa saapuvaksi kuten oli luvannut. Ei näkynyt ja puhelimessa aina lupasi tulevansa ihan just. Kaverit oli muutenkin aina etusijalla. Voihan olla, että miehellä oli myös toinen nainen kierroksessa, jota kävi myös viihdyttämässä. En voi tietää, enkä halunnut myöskään jäädä ottamaan selvää.
Kyllä minä ymmärrän että mies tarvitsee myös "omaa tilaansa" ja kavereitaan ja harrastuksiaan. Eihän tietysti voi odottaakaan, että minä aina olisin etusijalla mieheni elämässä.
Mutta jos aina jään listan häntäsijoille. Saan ehkä vain anteeksipyynnön siitä, että illan istuin ja odotin kun tapaamisesta oli sovittu. Sitä en enää hyväksy, että mies pitää minua itsestäänselvyytenä.
Ja yksi asia on varmaa, sellainen mies joka on tottunut tyhjiä lupauksia antamaan ei siitä itsestään "parane".
Kun parisuhde arkipäiväistyy "huonot tavat" pahentuvat enisestään.
Anna miehen mennä tai tee tosiaan niin kuin tuolla joku jo sanoikin, annan miehelle omaa lääkettä. Sano: "tulen luoksesi ja harrasetaan oikein villiä seksiä" (=jotain sellaista tekemistä siis jota mies kanssasi mielellään tekee, ei välttämättä seksi, mutta en keksiny nyt muutakaan) ja sitten älä mene. Kun hän soittaa sano, että tapasin matkalla Pirjon ja käydään kahvilla tulen sitten. Mutta älä mene. kun hän taas soittaa sano että olet tulossa. Mutta älä mene. Seuraavana päivänä pyydä anteeksi ja ota esille että "näinhän sinäkin minulle muuten aina teet"...
Sopikaa pelisäännöt. Jos luvataan, lupaukset pidetään. Jos luvataan mutta ei pidetä, parisuhdetta ei ehkä kannata jatkaa.
Löydät varmasti paremman, mutta voithan ennen sen lopettamista vähän "leikkiä" miehesi tunteilla kuten hän on sinun tunteillasi leikkinyt..
Ei kovin hyvä neuvo mutta..
"Eihän tietysti voi odottaakaan, että minä aina olisin etusijalla mieheni elämässä."
Siis häh? Totta kai voi, ja pitääkin. Jos en ole ensimmänen asia mieheni elämässä, se ei ole sitten minun mieheni. Miksi tyytyä yhtään vähempään???
No meillä mies ei edes ikinä pyydä anteeksi, sanoo vaan et "no mikä taas on? miks aina valitat kaikesta?". Sen mielestä se ei ikinä tee mitään väärin. Tuota neuvomasi leikkiä en varmaan jaksaisi edes kokeilla, kun olen niin väsynyt tähän kaikkeen, et varmaan ainoa vaihtoehto joko vaatia sen muuttua tai erota..
ja mä en todellakaan odota että olisin aina sen elämässä etusijalla, en olisi suuttunut jos se olisi sanonut etukäteen että ei pääse näkemään mua ens lauantaina kun menee kavereiden kanssa pelin jälkeen baariin. Se olisi ihan ok, olisin keksinyt ajoissa itselleni muuta tekemistä. Mut kun se sanoi "peli jälkeen tuun teille, en jaksaa mennä minnekään juomaan, vaan haluan nähdä sua".Lopulta soittelin koko illan ja se sanoi joka kerta "oon just lähdössä, tuun kohta!" Ja lopulta ei edes soittanut mulle enää ja menin nukkumaan. Laittauduinkin sitä varten, ihan turhaan..
Meillä on toimiva ja hyvä parisuhde. Mutta minä todellakaan kuvittele, tai edes haluaisi, että mieheni pitäisi aina asettaa minut muun elämänsä edelle.
Mielestäni olisi itsekästä sellaista edes vaatia. Ja sama toimii tosinpäin. Jos jompikumpi on suunnitellut esim. omien kaverien kans illanviettoa, ja toinen vaikka kahden keskistä elokuvailtaa. Niin kyllä lähes aina on hyväksyttävämpää lähteä kaverien kans. Kavereitahan pitää olla. Olisi kamalaa ajatella että aina pitäisi nyhjätä kahdestaan kotona siksi, että omalla itsekkyydellään ja halulla ajatella että "minun pitää aina olla nro 1" olisi karkoittanut kaverit toisen elämästä.
Kun yhdessä asutaan, sitä aikaa jää ihan varmasti vietettäväksi kahden kesken, ilman että tarvitsisi esim. näitä sovittuja menoja kaverien kans perua.
Tottakai asia on ihan toinen jos ollaan etukäteen yhdessä suunniteltu että tänään vietetään kahdenkeskinen ilta. Silloin ei lähdetä kaverien mukaan, vaikka joku sattuisi soittamaankin.
Muutenkin mielestäni on naurettavaa että joidenkin miesten on kysyttävä lupa vaimoltaan, että saako lähteä ulos kaveriporukalla! Eihän nyt hyvä ihme parisuhde ole toisen ihmisen omistamista!
Tottakai toinen pitää huomioida ja toista pitää arvostaa ja kunnioittaa, eikä tätä saa pitää itsestäänselvyytenä. Ja ennen kaikkea luottamuksellisuus yksi parisuhteen kulmakivistä.
Uskon vahvasti, että jotta parisuhde olisi hyvä ja toimiva sen kumpikaan osapuoli ei saa olla toiselle "maailman napa", täytyy olla muutakin elämää. Hulluksihan sitä muuten tulisi!
Olet ihan oikeassa! Ei muakaan haittaisi jos mies lähtisi kavereiden kanssa ulos, kunhan ilmoittaa ajoissa, ja jos meillä ei ole sovittu sitä ennen mitään menoa, niin ei multa tarvi kysyä lupaa. Mutta kun ollaan sovittu joku asia, niin ei sitä silloin voi tosta vaan peruttaa samana päivänä sen takia että kaverit pyysi ulos. Ärsyttävää. Nyt kun juteltiin miehen kanssa asiasta, se kertoi että edellisessä suhteessa joutui valehtelemaan kumppanilleen kun oli lähdössä ulos, sen ex-tyttöystävä ei kuulemma päästänyt sitä, aika ihmeellistä. Niin nyt se kuulemma ei uskalla mullekaan kertoa että haluaisi mennä kavereiden kanssa jonnekin!? Mut musta koko ajan tuntuu että olisin sille se itsestäänselvyys!! Mä muka jaksan odottaa miten kauan tahansa, mut kaverit ei.