Jos ajattelua pidettäisiin luonnonilmiönä, se tekisi ajattelijasta ei riippumattoman luonnon (maailmankaikkeuden) osan.
Ajattelija ei olisikaan minä, vaan luonnonilmiö.
Jokainen ajattelija (myös muu kuin ihminen, vaikkapa joku muu eläin) olisi luonnon tämän ominaisuuden ilmentymä.
Olisimme avaruuden ajatteluominaisuuden todisteita.
Olen miettinyt, että ainut varma asia on "ajattelen, siis olen olemassa". Ja sitten kuka tämä "minä" siinä sitten on. Kyseinen asettelu siirtäisi tämän "minän" luonnon ilmiöksi ja se olisi samaa luokkaa kuin vaikkapa vesiputous tai mikä tahansa.
Ajattelu olisi siis mahdollista sopivissa olosuhteissa kuten ihmisen aivoissa, kuten vesiputous, kun on vettä ja pudotus.
Vielä:
Ainut varma asia on siis: "ajattelen, siis jokin osaa ajatella".
Ajattelija ei olisikaan minä, vaan luonnonilmiö.
Jokainen ajattelija (myös muu kuin ihminen, vaikkapa joku muu eläin) olisi luonnon tämän ominaisuuden ilmentymä.
Olisimme avaruuden ajatteluominaisuuden todisteita.
Olen miettinyt, että ainut varma asia on "ajattelen, siis olen olemassa". Ja sitten kuka tämä "minä" siinä sitten on. Kyseinen asettelu siirtäisi tämän "minän" luonnon ilmiöksi ja se olisi samaa luokkaa kuin vaikkapa vesiputous tai mikä tahansa.
Ajattelu olisi siis mahdollista sopivissa olosuhteissa kuten ihmisen aivoissa, kuten vesiputous, kun on vettä ja pudotus.
Vielä:
Ainut varma asia on siis: "ajattelen, siis jokin osaa ajatella".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksei "minä" muka voisi olla ilmiö? Luonnonilmiö?
Tottakai "minä" voi olla ilmiö. Ilmiölle tyypilliset rajat määrittävät "minän". Minällä on alku ja loppu. Minä sisältää tietyt tapahtumat, minä kytkeytyy muihin ilmiöihin minänä. Fenomenologi ei epäröi sanoa että minä on ilmiö. Vain luonnontieteilijä, tai tarkemmin sanoen tieteellistä realismia oppinaan tunnustava luonnontieteilijä, kokee minän ilmiön tarkkailijana, ei itse ilmiönä.
Elämä on KÄRSIMYSTÄ,epätyydyttävää=ei tarkoitusta,dukkhaa.Buddha,400 eaa.
Minuus, ts. tahto tai olio sinänsä, joka on vapaa ja perusteeton voi olla meille itsetajuisuutemme kautta siltana luonnon ja ilmiöiden substanssin ts. ytimen tiedoitsemiseen, kun toiselta puolen älyn irtaannuttua tahdosta ja asetuttua tavallaan olioiden kokonaisuutta vastaan käsitäessään maailman erillisenä puhtaasti objektiivisesti, yhdistäessämme siten sisäisen tiedon ulkoiseen, luonnon salaisuuden paljastuessa meille vasta silloin. perusteeton, vapaa Tahto, taipumus, harrastus saa tiedoitsevan olioin, joka ei ole rajoittunut aivotoiminnoissaan vain havainnollisiin mielteisiin, kuten eläin, ajattelemaan, mikäli äly, tietokyky, miellekyky, havaintokyky ei nuku laiskana, mutta tahdon sitä yllyttäessä tutkimaan kiivaasti yhteyksiään ja suhteitaan se on sangen hyödsyllinen välikappale tahdon palveluksessa motiivien välittäjänä tiedoitsemaan oliooiden suhteita, osaksi toisiinsa, osaksi tiedoitsevan yksilön tahtoon, pysyessä tahtonsa vartijana, lujasti siihen sidottuna, tulematta puhtaasti objektiiviseksi, jolloin maailmasta ei synny puhtaasti objektiivista kuvaa
Neron objektiivisessa käsityksssä väikkyy ilmiömaailm kontemplaation esiuneenä tunkien tahtomisen ulos tajunnasta, joka edellyttää syvää ja objektiivista tietoa, tekojen miehet tiedon käyttöä, sekä valppautta, älyn pysyessä tiukasti tahtoon sidottuna
Hyvä esimerkki siitä että, älykäs selviää siitä mihin viisas ei koskaan joudu.Tiedemiekkonen ja Proffa älyn umpikujassa!Menkää tajunnan toiselle puolelle.Säälittävää luettavaa.Järki?, missä sitä jaetaan?
Sanotaan että ihminen tutkii itseään.
Aika mielenkiintoinen ajatus.
Täytyy siis olla spontaani, alitajuinenminä joka toimii ja tuntee asioita, sitten on järkiminä joka seuraa asioita ikäänkuin ulkopuolisena tarkkailijana.
Näin voisi tulla päätelmään, että jollaintavalla ihmisessä on useita käyttääntymiseen vaikuttavia näkymättömiä vaikuttajia.
Näillä perusteilla kai antiikin filosofitkin jäsensi ihmisen useampaan osatekiään.
Useimmat ihmiset osaavat jollainlailla asettua itsensä ja tilanteiden ulkopuolelle ja tarkkailla asioita "järjellä".
On myös paljon ihmisiä jotka näyttäisi toimivan lähes vaistojen ja tunteiden varassa.
Tulee mieleen esim.uskonlahkot joiden johtajat on onnistuneet aivopesemään suuriakin joukkoja toteuttamaan aivan käsittämättömiä tekoja.
eivät nykyajan ihmiset ajattele, koska heistä on uudestaan tullut eläimiä.
Ei ihmisistä ole tullut vähempi ajattelevaisia, mutta ryhmähenki painaa aina vaan.
Kyky tai jaksaminen erottautua porukastasta vaatii voimia
ajattelu =meditaatio
aivojen välialue mielikuvituksen ja loogisen kehittyneimmän välissä, välialue mediterranea(välimeri).Kaiken sisäisen pelon voittaminen.Buddhalaisuudessa siitä on yhtäjaksoisesti 2500 vuoden kokemus,monine versioineen.Todellinen jättiläinen.Alkuperäinen oppi eli dharma toimii edelleen jopa tieteellisesti.Kunpa oppisit ajattelemaan!http://www.unessa.net/ville/elamankatsomus/