ajattelu

Schopenhauer puhuu tiedoitevien olentojen kohdalla ajattelelutahdosta, kun tahto luonnon alimmilla esineellistymisasteilla vastaavasti on jonkin luonnon perusvoiman, kuten painon sisin olemus, hänelle kun tahtopminen ei ole mikään tiedoitsemisen ja elämän pintailmiö, vaan elämä itse on tahdon ilmiö. Kreikkalaisten materialismi filosofia historiaa pyrittäessä marxilaisesti kiteyttämään sen toteamuksen kautta, oli luoonostaan kasvanutta alkuperäistä materialismia, joka ei voinut antaa selvää kuvaa ajattelemisen suhteesta aineeseen, vaan pyrkimys tietoon johti käsitykseen erillisestä sielusta Platonilla sekä sen kuolemattomuuteen ja monoteismiin, jonka opsoittautuessa pätemättömäksi syntyi uusi materialismi. Kuitenkin tämä on varsin yksipuolinen tapa tarkastella filosofista ajattelua, sillä kahden huomattavimmanb toisilleen vastakaisen järjestelmän kiistakysymyksen kohteena on ollut aina se onko aine olemassa vain mielteenämme vai onko se myös siitä riippumaton? Kun vuosisatoja oli koeteltu voimia objektiivisessa filosofoinnissa löäydettiin filosofian ainoa oikea ja todellinen tukipiste, sanoo Schopenhauer, joka on subjekiivinen, oma tajunta. Kaikki muu on vasta sen edellyttämää ja välittämää sekä niin muodoin siitä riippuvaista. Ensimmäinen joka pääsi tämän perustotuuden vaatimalle harkinna asteelle, kuten Schopenhaer sanoo, oli Descartes.