Kissat parempaa seuraa kuin miehet

Maajussi-Anssin ja Miankin suhde tais kaatua erimielisyyksiin koirasta.

Mä oon tapaillu muutamaa naista jotka oli todellisia koiraihmisiä. Mulla ei sinänsä ole mitään koirakammoa, ne voi olla ihan mukaviakin, nimittäin muiden koirat, mutta nää naiset. Ensinnäkin, koiran karvoja oli aina joka paikassa, niiden vaatteetkin oli aina koirien karvoissa, ne naiset tuoksahti itsekin joskus koirankuselta. Ja se passaaminen. koiran omistaja on todellisuudessa koiriensa orja, niitä pitää kävelyttää, ruokkia ,leikkiä niiden kanssa ,siis mitkään ei oo niin passattavia kuin koirat, ne on tosi sitovia, aina kun lähetään jollekkin reissulle, ei tarvi olla kuin päivän reissu, niin koirat pitää kuskata aina hoitoon. Siis tästä lähtien koira naisella on mulle ehdoton turn-off. Kissa nyt jotenkin vielä menettelee, kun ne ei oo niin passattavia.

Anti-Koira kirjoitti:

Maajussi-Anssin ja Miankin suhde tais kaatua erimielisyyksiin koirasta.

Mä oon tapaillu muutamaa naista jotka oli todellisia koiraihmisiä. Mulla ei sinänsä ole mitään koirakammoa, ne voi olla ihan mukaviakin, nimittäin muiden koirat, mutta nää naiset. Ensinnäkin, koiran karvoja oli aina joka paikassa, niiden vaatteetkin oli aina koirien karvoissa, ne naiset tuoksahti itsekin joskus koirankuselta. Ja se passaaminen. koiran omistaja on todellisuudessa koiriensa orja, niitä pitää kävelyttää, ruokkia ,leikkiä niiden kanssa ,siis mitkään ei oo niin passattavia kuin koirat, ne on tosi sitovia, aina kun lähetään jollekkin reissulle, ei tarvi olla kuin päivän reissu, niin koirat pitää kuskata aina hoitoon. Siis tästä lähtien koira naisella on mulle ehdoton turn-off. Kissa nyt jotenkin vielä menettelee, kun ne ei oo niin passattavia.

Näin se kyllä on, että jollei mies koiraa hyväksyisi, tökkäisi suhde siihen. Vähän sama kuin lapsien kanssa: yksikään täyspäinen nainen ei laita miestä lapsiensa edelle.

Näin lääkiksessä opiskelevana en todellakaan ole epähygieninen tai koirankarvoissa päällystetty, päinvastoin. Ja toki jatkuva siivoaminen toisinaan on taakka, mutta elämä nyt on täynnä velvollisuuksia.

Koiran kumppanuus on jotain ainutlaatuista, eikä koskaan ole liian pimeää tai alue liian levoton iltalenkkeilyä varten. Joku on aina mökkiseurana, eikä koti koskaan ammota tyhjyyttään.
Opiskelut vievät niin paljon aikaani ja ovat ehdoton prioriteettina elämässä, joten parisuhdetta en toistaiseksi kaipaakaan.

Mutta vaikka valmistuttuani koirasta olisi jo aika jättänyt, en silti alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka ilmottaisi koiria inhoavansa. Joskus aikanaan haluan nimittäin lapsillenikin koiran ilon suoda.
Ruttuiset matot ovat osa elämää siinä missä lasten tahmaiset kätösetkin, eikä siivousvälineitä silmän iloksi keksittykään.

koiraihminen. kirjoitti:

Näin se kyllä on, että jollei mies koiraa hyväksyisi, tökkäisi suhde siihen. Vähän sama kuin lapsien kanssa: yksikään täyspäinen nainen ei laita miestä lapsiensa edelle.

Näin lääkiksessä opiskelevana en todellakaan ole epähygieninen tai koirankarvoissa päällystetty, päinvastoin. Ja toki jatkuva siivoaminen toisinaan on taakka, mutta elämä nyt on täynnä velvollisuuksia.

Koiran kumppanuus on jotain ainutlaatuista, eikä koskaan ole liian pimeää tai alue liian levoton iltalenkkeilyä varten. Joku on aina mökkiseurana, eikä koti koskaan ammota tyhjyyttään.
Opiskelut vievät niin paljon aikaani ja ovat ehdoton prioriteettina elämässä, joten parisuhdetta en toistaiseksi kaipaakaan.

Mutta vaikka valmistuttuani koirasta olisi jo aika jättänyt, en silti alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka ilmottaisi koiria inhoavansa. Joskus aikanaan haluan nimittäin lapsillenikin koiran ilon suoda.
Ruttuiset matot ovat osa elämää siinä missä lasten tahmaiset kätösetkin, eikä siivousvälineitä silmän iloksi keksittykään.

Näin se kyllä on: jos nainen ei kissojani hyväksyisi, estäisi se suhteen syventämisen, ystävyyttä se ei toki estäisi, en ole niin ehdoton.

Kissa on siisti eläin, se nuolee itsensä puhtaaksi moneen kertaan päivässä, eikä sotke paikkoja. Karvoja tosin irtoaa, mutta onhan imuri olemassa.

Kissa on suloinen seuralainen: en ole näiden kahden vuoden aikana vielä kyllästynyt seuraamaan sen touhuilua. Vuoteessa ne nukkuvat jalkopäässä jalkojeni välissä.

Mökille otan kissat mukaani pyytämään hiiriä ja muutenkin seuraksi. Kissalle on tärkeää saada välillä syödä ruohoa, minkä jälkeen se oksentaa karvapallon suustaan.

Kissa tuntuu vaistoavan tunteitani: jos olen joskus vähän allapäin, tulee kissa hiljaa viereeni ja painaa päänsä lohduttavasti päätäni vasten. Olo paranee heti.

Vaikka hankinkin kissat pari vuotta sitten ostaessani mökin pyytämään siellä hiiriä, olen aina tykännyt juuri kissoista: lapsuudenkodissanikin oli aina kissa.

koiraihminen. kirjoitti:

Näin se kyllä on, että jollei mies koiraa hyväksyisi, tökkäisi suhde siihen. Vähän sama kuin lapsien kanssa: yksikään täyspäinen nainen ei laita miestä lapsiensa edelle.

Näin lääkiksessä opiskelevana en todellakaan ole epähygieninen tai koirankarvoissa päällystetty, päinvastoin. Ja toki jatkuva siivoaminen toisinaan on taakka, mutta elämä nyt on täynnä velvollisuuksia.

Koiran kumppanuus on jotain ainutlaatuista, eikä koskaan ole liian pimeää tai alue liian levoton iltalenkkeilyä varten. Joku on aina mökkiseurana, eikä koti koskaan ammota tyhjyyttään.
Opiskelut vievät niin paljon aikaani ja ovat ehdoton prioriteettina elämässä, joten parisuhdetta en toistaiseksi kaipaakaan.

Mutta vaikka valmistuttuani koirasta olisi jo aika jättänyt, en silti alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka ilmottaisi koiria inhoavansa. Joskus aikanaan haluan nimittäin lapsillenikin koiran ilon suoda.
Ruttuiset matot ovat osa elämää siinä missä lasten tahmaiset kätösetkin, eikä siivousvälineitä silmän iloksi keksittykään.

Osittain samanlainen ilmoittautuu! Minulla on sekä koira että kissa ja eläimet ovat olleet tärkeä osa elämääni varmaan syntymästäni asti. Seurustelen, mutten ikinä voisi olla sellaisen miehen kanssa, joka ei eläimistä pidä tai totuttele niihin. Mieheni on aina pitänyt kissoista mutta vähän pelännyt koiria, kun ei hänellä ole aiempaa kokemusta niistä. Mutta koska koirat ovat minulle tärkeitä, pidin huolen, että poikaystäväkin sai niitä mukavia koirakokemuksia, ja nyt meillä on ollut oma koira ja puolitoista vuotta.

Karvojahan noista otuksista tietenkin irtoaa, mutta entä sitten? Imuri meillä on ja sitä käytetään. Vaatteet säilytetään kaukana elukoista, sillä minustakin on todella epäsiistin näköistä, jos vaatteet ovat aivan karvoissa.

Kyllä aikuinenkin ihminen voi eläimistä pitää ihan vilpittömästi olematta epänormaali. Eläinrakkaus on niin suuri osa ihmistä, että sen puute voi täysin ymmärrettävästi olla este parisuhteelle.